Ylitarkastajan haastattelu / 2. osa Tavoitteiden vaikutuksesta

Jäljet pelottavat

Turvapaikanhakijoiden määrän ollessa suuri sisäasiainministeriö antoi  migrille tiukat määrälliset  tulostavoitteet. Päätöksiä piti saada aikaan ripeästi riippumatta maahanmuuttoviraston  resursseista.

Paula Risikko ilmoitti tarkastuskäynnillään maahanmuuttovirastoon syyskuussa 2016, että määrälliset tavoitteet pitää olla, mutta siihen ei saa pyrkiä laadun  kustannuksella.
Samalla hän kuitenkin tiesi ja tiedosti vallitsevat ongelmat kehottaen viraston johtoa suhtautumaan vakavasti henkilöstöstä tulevaan signaaliin siitä, ettei työtä ehdittäisi tehdä tarpeeksi laadukkaasti tai että kiire uuvuttaa.

Työpaine, kiire ja pyrkimys  asetettuihin määrätavoitteisiin aiheutti suuren määrän vajaasti tutkittuja ja huonoja päätöksiä. Seuraukset  olivat sekä inhimillisesti että taloudellisesti vakavat. Valitusruuhka eri oikeusasteissa  aiheuttaa kustannuksia. Jokaisessa väärässä ja heikkolaatuisessa päätöksessä kärsijänä on ihminen.

1.7. astui voimaan EU-direktiivi, jossa turvapaikkapäätös on tehtävä puolessa vuodessa. Miten on tällä kertaa? Turvaudutaanko jälleen pintapuolisiin copy-paste päätöksiin?  Mikä on kesken olevien tai maahanmuuttovirastoon palautettujen päätösten kohtalo? Onko vaarana, että käsittelyä odottavat turvapaikanhakijat jäävät uusien hakijoiden jalkoihin vai onko nämä yli 8000 tapausta ensimmäisenä jonossa?

Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja kertoo videolla siitä, miten kiire vaikuttaa turvapaikkapäätösten tekoon.

TUIRE KAJASVIRTA

(Haastateltavan ääni on muutettu.)

Kansalaisaloite pieni   Kansalaisaloite EU pieni

 

Mainokset

KYSYMYS MIGRILLE: MITEN KORJAATTE TULKKAUSVIRHEIDEN SEURAUKSET?

Ei riitä, että vain tulevat hoidettaisiin paremmin. Vääryyttä kärsineiden oikeusturva on varmistettava!

Konteksti

Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys

Sisäministeri Kai Mykkäsen tilaama Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys  turvapaikkapäätöksentekoon ja –menettelyyn liittyen  [1] julkaistiin sisäministeriön seminaarissa 14.6.2018 [2]. Migrin oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helingon mukaan selvitys oli tehty virkamiestyönä kiireen ja paineen keskellä. Positiivista on se, että Maahanmuuttovirasto tunnustaa tehneensä virheitä ja lupaa kehittää toimintaansa. Kiire ja paine kuitenkin näkyy. Raportissa on monissa kohdin menty yli siitä, missä aita on matalin. Pienellä aineistolla on tehty yleistyksiä, joita ei voida pitää luotettavina eikä uskottavina.

Seminaarissa todettiin, että 10.6.2018 oli käsittelyssä:

  • 2710 uusintahakemusta
  • 5131 tapausta hallinto-oikeudessa
  • 1030 tapausta korkeimman hallinto-oikeuden prosessissa

Jopa 8871 turvapaikanhakijaa halusi siis asiansa tutkittavan paremmin. He eivät olleet tyytyväisiä asiansa käsittelyyn Migrissä tai heillä oli uutta tietoa tilanteestaan.

Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

Haastatteluvideo kertoo karua kieltä siitä, millä tasolla turvapaikanhakijan oikeusturva on ollut

Suppea aineisto, rohkeat johtopäätökset

Sisäministeriö kehuu nettisivuillaan, että Migrin selvityksen perusteella turvapaikkamenettelystä löytyi kehitettävää, muttei systemaattisia virheitä  [4].  Hanna Helinko puolestaan totesi seminaarissa tulkkauksen osalta, että ’Niissä tapauksissa, joissa on vedottu tulkkausvirheeseen ja tallenne on kuunneltu, on havaittu, että kyse on useimmiten ollut yksittäisestä sanasta, ilmaisusta tai termistä, jolla ei ole merkitystä kansainvälistä suojelua koskevan asian ratkaisulle.’ (raportin kohdat 2.7-2.10 [1]).

Johtopäätökset perustuvat selvityksen aineistoon, jossa 70 äänitallenteen ja puhuttelupöytäkirjan yhdenmukaisuus oli määrä tarkistaa. Kiireessä valittiin 55, joista vain 30 vertailua saatiin tehtyä.

Purkutallenteista  (raportti s. 21 [1]):

  • “10 ei voitu verrata, koska pöytäkirja ei ollut vielä valmistunut. “
  • “9 tallennetta koski pöytäkirjan tallennusvaihetta, joten niitä ei voitu vertailla sanatarkasti pöytäkirjaan”
  • “4 osalta oli teknisiä ongelmia, jotka estivät vertailun.”.

Raportissa esitellään näistä kolme tapausta. Migrin esittämät luvut eivät täsmää keskenään. Kokonaismääräksi tulee 53.

Voiko tästä aineistosta tehdä mitään johtopäätöksiä? Tuskin. Nämä 30 tapausta muodostavat 0,3%  käsittelyssä olevasta 8871 tapauksesta.

Tulkkien osaamisen tasolla on vaikutusta päätöksiin

On hienoa, että Migri on nyt tunnustanut tulkkausongelman: ’Erityisesti irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua syksyllä 2015 oli haasteena riittävän määrän osaavia tulkkeja löytäminen. Arabian kielen tulkeista oli pulaa ja tulkkien saatavuus vaikutti turvapaikkaprosessin kestoon. Tulkkeja, joista ei ollut aikaisempia kokemuksia, oli paljon’ (raportti s. 21 [1]). Migri myöntää myös, että tulkin suomen kielen taidolla on merkitystä puhuttelussa. Se voi vaikuttaa paitsi puhuttelupöytäkirjan sanavalintoihin, myös yleiskuvaan ja puhuttelijalle jäävään mielikuvaan puhuteltavasta.

Onko todella niin, että näissä puhutteluissa on ollut kysymys vain ”yksittäisen sanan, ilmaisun tai termin väärin tulkkauksesta, jotka eivät ole vaikuttaneet päätöksentekoon”? Me, jotka olemme paljon puhuttelupöytäkirjoja lukeneet, olemme huomanneet, että tulkkausvirheet ovat yleisiä ja vääristävät turvapaikanhakijan kertomusta ja päätöksentekoa. Pahimmassa tapauksessa haastattelupöytäkirjat ovat olleet sekavia ja jäsentymättömiä, ja sellaisen perusteella on tietenkin helppo antaa kielteinen päätös. Kun Migri itsekin toteaa, että tulkkauksen laadussa on ollut ongelmia, niin olisiko ollut uskottavampaa myöntää, että tulkkaus on voinut olla yhtenä tekijänä nimenomaan irakilaisten negatiivisissa päätöksissä?

Kelvottomat tallenteet ja puutteelliset pöytäkirjat vaarantavat oikeusturvan

Me turvapaikanhakijoita avustavat maallikot olemme tienneet jo pitkään, että myöskään puhuttelujen äänitystekniikka ei ole asianmukaisella tasolla. Tallenteista ei aina saa selvää [5].

Nyt ongelma ilmeni neljässä tapauksessa myös Migrin tarkastuksessa. Lupaus äänitystekniikan korjauksesta annettiin. Turvapaikanhakijan oikeusturvan takaamiseksi tämä korjaus on tehtävä välittömästi, sillä suhteutettuna avoinna oleviin tapauksiin, tämä koskisi 647 ihmistä.

Puhuttelupöytäkirjojen keskeneräisyys tarkistuksen estäjänä on myös yllätys. Yleensä haastattelupöytäkirja valmistuu haastattelun aikana ja allekirjoitetaan haastattelun päätyttyä. Selvityksessä ei mainita miltä ajanjaksolta tutkitut haastattelut ovat, mutta mitä kauemmin pöytäkirjat ovat keskeneräisiä, sitä todennäköisempää on, että virheet jäävät korjaamatta.

Miten jo tapahtuneet virheet korjataan?

Migrin selvityksessä ja seminaarissa katse on tulevaisuudessa ja siinä, miten turvapaikkaprosessia voidaan parantaa. Tämä on tervetullutta, mutta miksi virheiden korjaamisesta ei puhuta?  Eivätkö oikeutta tarvitse juuri he, joille vuoden 2015-2017 tulkkipula on aiheuttanut vahinkoa? Eikö heidän kertomuksensa pitäisi tutkia tarkemmin ja korjata aiemmat virheet?

Tällä hetkellä turvapaikanhakijan mahdollisuus oikaista asia on pitkälti sen varassa, että hän valittaa siitä hallinto-oikeuteen ensimmäisellä kierroksella, sillä korkein hallinto-oikeus ottaa käsiteltäväkseen asioita vain erittäin painavasta syystä. Uuden turvapaikkahaun yhteydessä Migri ei ota käsiteltäväksi itse tekemiään virheitä, vaan vaatii uusia turvapaikkaperusteita. Hallinto-oikeus taas perustaa oman päätöksensä alkuperäiseen, usein huonolaatuiseen puhuttelupöytäkirjaan, jos asiaa ei palauteta Migriin ja uutta puhuttelua ei järjestetä. Niiltä, joilla ei ole vapaaehtoisia tukenaan, asia jää todennäköisesti korjaamatta, sillä lakimiesten on harvoin mahdollista perehtyä asiaan tällä tarkkuudella.

MIGRIN TOTEEN NÄYTETYT VIRHEET ON HYVÄKSYTTÄVÄ UUSINTAKÄSITTELYN PERUSTEEKSI, VAIKKA HALLINTO-OIKEUS OLISI TEHNYT PÄÄTÖKSENSÄ, KOSKA TÄLLÖIN MYÖS HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ON TEHTY PUUTTEELLISIN TAI  VÄÄRIN PERUSTEIN.

MigriLeaks toimituskunta

[1] Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille 13.6.2018

[2] Sisäministeriön seminaari 14.6.2018

[3] MigriLeaks 5.7.2018 – Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

[4] Sisäministeriön lausunto Maahanmuuttoviraston selvityksestä 14.6.2018

[5] MigriLeaks 4.5.2018 Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Kansalaisaloite pieni

Kansalaisaloite EU pieni

MAAHANMUUTTOVIRASTON YLITARKASTAJAN HAASTATTELU

MigriLeaks julkaisee videosarjan tekemästään Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelusta.

Sarja tulee sisältämään 13-15 lyhyttä Migrin menettelytapoja ja ohjeistusta valottavaa jaksoa ylitarkastajan näkökulmasta. Sisältöä tukevat toisen haastattelemamme, eri yksikössä työskennelleen, ylitarkastajan lausunnot sekä muilta medioilta saamamme vastaaviin haastatteluihin perustuvat vahvistukset. Sarja julkaistaan MigriLeaks-blogissa sitä mukaa, kun saamme aineistoa valmiiksi.

Haastateltavan ääni on muutettu

YLITARKASTAJAN HAASTATTELU / 1. osa TULKIT

Ensimmäinen video kertoo tulkkauksesta, missä on ilmennyt vakavia puutteita, koska tulkkien ammattipätevyyttä ei tarkasteta ja valvota. Käännösalan ammattilaiset ovat vaatineet tähän parannusta [1].

Toivomme, että autat osaltasi julkaisuamme leviämään jakamalla sitä sosiaalisessa mediassa tai käyttämällä videoita omissa julkaisuissasi. Jotta muutos olisi mahdollinen, Maahanmuuttoviraston toimintatavat on saatava laajan julkisen keskustelun kohteeksi.

MigriLeaks toimituskunta

[1] KAJ 2.7.2018 Ammattitulkkien käyttö velvoittavaksi

Sateenkaari-ihmiset Migrin tähtäimessä

 

Suomen maahanmuuttoviraston – tuttavallisemmin Migrin – asiantuntemusta monilla aloilla on kritisoitu jo vuoden 2015 syksystä lähtien, jolloin heidän työsarkansa synkempi puoli tuli julkiseen tietoisuuteen ns. tavallisille ihmisille. Tekosyynä tuolloin käytettiin kiirettä. Nyt kuitenkin turvapaikanhakijoita on vähemmän kuin ennen ja työntekijöitä luulisi olevan riittävästi.

14.6.2018 julkistamassaan raportissa Migri itse myönsi, että turvapaikkapuhutteluja pääsee hoitamaan kahden viikon koulutuksen jälkeen. Tulkeille ei juurikaan ole valvontaa ja puhuttelunauhoitteet eivät ole siinä kunnossa, että niitä voisi käyttää tulkkauksen tai puhuttelun laadun tarkastamiseksi. (https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4 s.20- 21, 25)

Tämä on suorastaan pelottavaa, sillä monet käsiteltävistä asioista ovat hyvin sensitiivisiä ja vaakakupissa on puhuteltavan ihmisen ja usein myös hänen läheistensä elämä. Yksi erityinen alue, josta tietämys – tai sitten halu toimia oikein – tuntuu puuttuvan kokonaan, on seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien takaaminen.

Jo 2017 syksyllä Silvia Modig teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen lhbtiq*- ohjeistuksesta turvapaikka-asioiden selvittelyssä (http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/ ) . 7.11.2017 Seta julkaisi lausunnon aiheesta, peräänkuuluttaen opastusta ja ohjeistusta virkailijoille. ( https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/ )

Onko ohjeistusta sitten saatu, jää epäselväksi. Ainakin toiminnasta on tehty kantelu, josta vielä ei ole päätöstä.

Puhutteluiden perusteella Migrin virkailijoilla on ollut tapana väheksyä seksuaalisen suuntautumisen ’aitoutta’ ja pitää ihmisten siitä esittämää kertomaa epäuskottavana. Varsinkin, mikäli henkilö on ’tullut kaapista’ vasta ensimmäisen tai toisen negatiivisen päätöksen jälkeen. (https://yle.fi/uutiset/3-9447448 )

Migrillä kollektiivina, jona se valitsi kirjoittaa itseään käsittelevän raportinkin, on kuitenkin velvollisuus käyttää kaikkea vuosien saatossa kumuloitunutta materiaalia ja tieteellistä tutkimusnäyttöä eri aloilta. Migrin tehtävä on myös seurata ajantasaista maatietoa. Lisäksi Migriä sitoo kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimusten koodisto, johon kuuluu esimerkiksi ehdoton palautuskielto.

Raportissaan Migri keskittyi irakilaisiin. Vilkaistaanpa siis mikä on lhbqt oikeuksien tilanne Irakissa. Lähteenä on IraQueer, ensimmäinen ja ainoa Irakin ja Kurdistanin alueella toimiva seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Tosin tosiasiallisesti järjestö toimii lähinnä internetissä, sillä fyysinen eksistenssi on hankalaa ellei mahdotonta ja sen johtohahmot toimivat Irakin ulkopuolelta käsin.

Mikä on Irakin ja Kurdistanin lhbqt oikeuksien taso yleisesti?

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Kuka tahansa lhbqt vähemmistöihin kuuluva tai kuuluvaksi oletettu voi joutua väkivallan kohteeksi. Väkivaltaa tekevät tahot ovat sekä aseistettuja joukkoja (usein puolisotilaallisia ryhmittymiä, joista osalla on virallinen status ja hallituksen hyväksyntä) sekä suvut, heimot ja satunnaiset naapurit ja tuttavat. Lhqbt vähemmistöihin kohdistuu myös systemaattisia murhakampanjoita.

IraQueer myös listaa pointteja fyysisestä turvallisuudesta kohderyhmälleen:

Ympäröi itsesi vain luotettavilla ihmisillä. Huolehdi digitaalisesta turvallisuudestasi. Pidä huolta mielenterveydestäsi. Opettele itsepuolustustaitoja. Älä osoita hellyyttä partnerillesi julkisesti. Vältä puhumasta sensitiivisistä asioista tai huolehdi, että tila jossa teet niin on turvallinen. Vaihda reittiä paikkoihin, joissa käyt säännöllisesti, kuten kouluun tai työhön, mahdollisimman usein. Tunnista tukijat, jotka voivat auttaa sinua hätätilanteessa.

Järjestö voi tarjota vain neuvoja. Ja mitä neuvoista puuttuu, verrattuna useimpiin länsimaihin, on kehotus ilmoittaa itseen tai perheeseen kohdistuneista rikoksista viranomaisille. Irakissa on hyvin todennäköistä, että rikoksen takana on juuri viranomainen. Vaikka ei olisi, uhrin kuuluminen lhbqt vähemmistöön  riittää perusteeksi jättää rikos tutkimatta. Pahimmassa tapauksessa rikoksen ilmoittaminen voi johtaa uusiin oikeudenloukkauksiin.

Tullessaan tällaisesta taustasta, ihminen ei ole useinkaan heti halukas kertomaan viranomaisille omista yksityisasioistaan. Piirit Suomessa ovat pienet ja Migri ei ole tarkastanut tulkkiensa taustoja. Nämä eivät myöskään ole olleet pätevöityneitä ammattitulkkeja. On hyvin todennäköistä, että monessakin puhuttelussa on pelko paljastumisesta ja siitä seuraavasta syrjinnästä ja jopa väkivallasta on estänyt lhbqt vähemmistöihin kuuluvia kertomasta identiteetistään. (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml ) Lisäksi vuoden 2016 oikeusapu-uudistuksen jälkeen turvapaikanhakijoilla ei ole ollut tosiasiallista pääsyä oikeudellisen neuvonnan pariin. Ymmärrys turvapaikkaprosessista ja lhqbt-oikeuksista on asiakkaalla itsellään jäänyt heikoksi.

Vasta valitusvaiheessa, saatuaan oikeudellista neuvontaa ja päästyään myös psykologisen avun ja tuen piiriin on moni seksuaalivähemmistöihin kuuluva pystynyt kertomaan kaikki hakemukseensa vaikuttavat seikat. Sama koskee myös monia muita – uskonnollisia vähemmistöjä, ihmiskaupan uhreja, kidutettuja ja kunniaväkivallan uhreja. Oman tilanteensa tiedostaminen on monilla myös vajavaista, koska monien kokemusten – joista osa on saattanut tapahtua turvaa hakiessa ja matkan aikana – on seurauksena saattanut olla hyvin voimakas välttelyreaktio kaikkeen aiheeseen liittyvään.

Puhuttelut tulisi siksi hoitaa äärimmäisen hienotunteisesti ja vahvalla ammattitaidolla. Päätösten perusteena tulisi myös huomioida maiden tosiasiallinen tilanne, ei mielikuvat joita luodaan tietoisesti julkisuuskampanjoissa. USA:n suurlähetystö on mainostanut Prideä sateenkaarilipulla ja saanut tehdä niin rauhassa – aseistettujen vartijoiden takana sekin. Irakilaiset tv-kanavat ovat keskustelleet seksuaalivähemmistöistä satunnaisesti. Ja tietenkään kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät joudu väkivallantekojen kohteeksi.

Kuitenkin keskustelu Irakin mediassa on usein seksuaalivähemmistöjä kohtaan halventavaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. (https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/ ) Jo tämän julkisen ja valtiollisesti sanktioidun vihapuheen perusteella pelko vaikuttaa hyvin perustellulta.

Migri lienee tästäkin eri mieltä. Hyvää Pride viikkonloppua kaikille muille!

*Lhbqt ja lhbqit sekä LGBT+ ovat yleisimmät nimitykset vähemmistöille, joihin kuuluvat homo, lesbo, bi ja aseksuaalit sekä inter-, queer, trans- sukupuoliset ja muunsukupuoliset. Nimitykset ja kirjainyhdistelmät vaihtelevat hieman eri alueilla ja eri yhteyksissä. Lhbqit oikeuksissa ei ole kysymys vain seksuaalivähemmistöjen ja seksuaalisen suuntautumisen toteuttamisen oikeudesta, vaan koko ihmisenä olon oikeutuksesta. Ryhmiin kuuluvat esimerkiksi interseksuaaliset – siis sukupuoleltaan epäselvät – lapset.

Lähteet:

https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4

http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/

https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/

Homoseksuaalisuuden perustelun vaikeudesta turvapaikkaa hakiessa:

https://yle.fi/uutiset/3-9447448

Migrin vaatimuksista todisteiden suhteen ja ongelmista sensitiivisten asioiden kasittelyssä puhuttelussa:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml

IraQueer-ihmisoikeusjärjestön tutkimus lhbqt oikeuksien tasosta Irakin ja Kurdistanin alueella sekä turvallisuusohjeet, kuinka toimia välttääkseen joutumasta väkivallan uhriksi seksuaalisen suuntautumisen tai muunsukupuolisuuden vuoksi, katkelmat lainattu sivustolta:

https://www.iraqueer.org/projects/publications/

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Physical security of the LGBT+ individuals remains greatly

threatened. With different killing campaigns being organised,

random attacks from individuals and groups who are against

the LGBT+ community, and the absence of legal protection

from a government that often commits the violations, there is

only advice that can be given to reduce the chances of

facing these threats.

  • Change your daily route when going to school, work, or other places
  • Surround yourself with individuals your trust in your social circle.
  • Identify allies that can support you in case of an emergency.
  • Avoid public display of affection even when you think there isn’t anyone around.
  • Do not meet people you talk to on dating apps and websites before confirming their identities.
  • Physical security requires attention to mental security. You can get more help onthis in the sexual health guide which can be found on our website.
  • Learn self defence techniques if possible.
  • Stick to following all the digital safety tips that are provided in this guide which will also protect your physical security.
  • Always be aware of your surroundings when talking about certain things that could be considered sensitive.

(IraQueer, ’Security Guide’ emphasis added by author/ tummennukset omiani)

https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/

TIINA PELKONEN

Turvapaikkaprosessissa vakavia ongelmia kaikissa vaiheissa

Olemme seuranneet turvapaikkaprosessien kulkua viimeisten vuosien ajan. Prosessissa on tällä hetkellä kaikissa vaiheissa valtavasti ongelmia. Me vapaaehtoiset turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt ja avustajat haluamme tuoda vastuullisten virkamiesten ja poliitikkojen tietoon havaitsemamiamme asioita. Toivomme, että ne otetaan huomioon, kun tehdään selvitystä Maahanmuuttoviraston toiminnasta ja turvapaikkaprosessien kulusta Suomessa tällä hetkellä. Selvityksen ajaksi käynnissä olevat kiistanalaiset pakkopalautukset tulisi jäädyttää ja käsitellä epäonnistuneet turvapaikkaprosessit uudestaan paremmin. Ohessa tiivistystä aiheesta.

  • Maahanmuuttovirastoon palkattiin syksyn 2015 ruuhkan seurauksena paljon kokemattomia puhuttelijoita, joiden koulutus jäi liian lyhyeksi. Tämän seurauksena puhutteluissa ei aina osata hakea olennaisia asioita. Turvapaikanhakijoita kielletään järjestelmällisesti kertomasta esimerkiksi Afganistanin tai Irakin yleisestä tilanteesta. Kuitenkin on käynyt selvästi ilmi, että puhuttelijoilla ja päätöksentekijöillä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi maiden klaanijärjestelmästä, viranomaisten korruptoituneisuudesta tai Talebanin ja militiaorganisaatioiden viestinnästä, tietoverkostoista ja tiedonhankinnan tavoista.Virastossa on ollut liian kiire tehdä päätöksiä – puhuttelut ovat jääneet usein liian lyhyiksi, olennaiset asiat eivät ole tulleet esille tai ne on ohitettu liian nopeasti. Päätöksissä vedotaan usein siihen, että turvapaikanhakijan kertomus ei ole riittävän jäsentynyt, yksityiskohtainen tai uskottava.
  • Suomessa ei ole ollut riittävästi tarpeeksi hyviä etenkään arabian, darin ja farsin kielen tulkkeja. Puhuttelupöytäkirjat ovat usein huonoa suomea ja turvapaikanhakijoiden kertomukset vaikuttavat ristiriitaisilta ja sekavilta. Todelliset syyt turvapaikkaan jäävät hämäriksi. Puhuttelupöytäkirjoista löytyy olennaisten tietojen kohdalta outouksia, kuten ammatti “hallitsemishuomioitsija”, näytelmäkirjailija “Sumael Bikiti” ja suomalaisen helluntaiseurakunnan tilalla “Pentti Kasken seurakunta”.
  • Osa tulkeista on ollut ja on asenteellisia. Haastattelunauhoja kuuntelemalla on selvinnyt, että asioita ei ole kirjattu pöytäkirjoihin samalla tavalla kuin turvapaikanhakijalle on kerrottu pöytäkirjan tarkastusvaiheessa. Muutamat tulkit ovat suuttuneet kesken puhuttelun ja kieltäytyneet kertomasta asiakkaiden kertomia asioita, jotka he ovat kokeneet loukkaaviksi.
  • Turvapaikanhakijat ovat myös pelänneet kertoa kaikkia tapahtumia ja yksityiskohtia, koska monien perheet ja muut läheiset ovat edelleen kotimaassa, ja he pelkäävät heidän turvallisuutensa puolesta. He eivät ole koskaan voineet luottaa oman maansa viranomaisiin, ja heidän on erittäin vaikea tehdä niin täälläkään. Haastateltavat ovat olleet tilanteissa usein stressaantuneita, väsyneitä pitkästä matkustamisesta ja varovaisia kertomaan arkaluontoisista ja usein traumaattisista asioista. Mikäli lisäksi tulkki on vaikuttanut asenteelliselta, haastattelu on saattanut epäonnistua täysin. Mahdollisuus uuteen suulliseen puhutteluun ilman kristinuskokääntymystä tai muuta täysin uutta turvapaikkaperustetta on annettu hyvin harvoin.
  • Ilmaisen oikeusavun poistaminen turvapaikkapuhutteluvaiheessa johti siihen, että kukaan ei ollut valvomassa turvapaikanhakijoiden etua ko. vaiheessa. Kukaan turvapaikanhakijan avustaja ei ollut paikalla tarkistamassa, mitä puhuttelupöytäkirjaan on tosiasiallisesti kirjattu ja minkälaisella kielellä. Turvapaikkaprosessin myöhemmät vaiheet perustuvat haastattelupöytäkirjoihin -> virheet ja puutteet seuraavat kaikissa vaiheissa, eikä oikeus puutu näihin.
  • Haastattelunauhat on mahdollista tilata itselleen Maahanmuuttovirastosta kuunneltaviksi. On osoittautunut, että nauhoitukset ovat usein huonolaatuisia: nauhalla saattaa kuulua lähinnä tietokoneen naputusta tai suhinaa, tai tallennin on ollut niin kaukana turvapaikanhakijasta, että tämän tai tulkin ääntä ei kuulu juuri lainkaan. Nauhojen tilaajille on myös toisinaan ilmoitettu, että nauha on “tuhoutunut” tai kadonnut. Korkealaatuisen, helppokäyttöisen tallenustekniikan aikakautena tämä vaikuttaa erikoiselta.
  • Maahanmuuttoviraston tulkintalinja kiristyi ilmeisesti poliittisen ohjauksen seurauksena (ks. mm. Turun yliopiston tutkimus aiheesta). Maahanmuuttovirastoa ohjattiin tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä. Jo etukäteen oli linjattu, että vain kolmasosa hakijoista tulee saamaan turvapaikan (ks. uutiset syksyltä 2015). Se poikkesi rajusti aiemmasta turvapaikan myöntämisprosentista mm. irakilaisille (ennen syksyä 2015 se oli 85). Suuri virhe oli julistaa Irak, Afganistan ja Somalia ”turvallisiksi maiksi” toukokuussa 2016. Nämä maat ovat jatkuvasti maailman viiden vaarallisimman maan joukossa kaikissa kansainvälisissä listauksissa. Tilanne esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa ei ole millään tavalla parantunut. Isiksen kukistaminen Irakissa ei ole parantanut esimerkiksi sunnien tilannetta millään lailla, vaan militiajoukot suorittavat nyt mielivaltaisia ”puhdistuksia” eri puolilla Irakia varastaen omaisuutta, vangiten ihmisiä ja tappaen niitä, joille voivat kehittää syyn epäillä vaikkapa yhteyksiä Isis-terrorismiin. Hallinto on erittäin korruptoitunut, ja turvautuminen viranomaisiin johtaa usein vain entistä suurempiin ongelmiin. Militiaryhmien asema Irakin hallinnossa on vahvistunut entisestään, koska ne saivat vaaleissa omia edustajia Irakin parlamenttiin. Vaikutusvaltaisin ryhmä on Hashd-al-Shaab, joka tunnetaan myös nimellä Popular Mobilization Unit. Ryhmittymän toiminta on ajoittain erittäin kyseenalaista ja jopa raakaa. Nyt vaalien tulos on mitätöity, mikä kertoo edelleen Irakin syvistä ongelmista.
  • Maahanmuuttovirasto ei myönnä turvapaikkaa edes todistetusti ja uskotusti tappoyritysten tai kidutuksen kohteeksi joutuneille. Usein syynä on se, että turvapaikanhakija ei pysty todistamaan, oliko teon takana järjestäytynyt taho. ”He eivät jättäneet käyntikorttia”, sanovat turvapaikanhakijat itse. Toisaalta suojelun perusteeksi ei näytä riittävän sekään, että turvapaikanhakija on joutunut todistetusti vainotuksi esimerkiksi Irakin vaikutusvaltaisimpien militiaryhmittymien taholta. Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu tietävän tai haluavan tietää esimerkiksi militiaryhmien mielivaltaisista toimintatavoista ja vahvasta asemasta suhteessa hallintoon. Militiat ovat yhä vahvemmin osa hallintoa. Maahanmuuttoviraston päätöstekstissään käyttämä lause ”Viranomaissuojelun mahdollisuutta ei voi kokonaan sulkea pois kohdaltasi” kuulostaa kummalliselta jo sellaisenaan ja erityisesti peilattuna Irakin ja Afganistanin tilanteeseen.
  • Jotkut päätöstekstit ovat kestämättömän ristiriitaisia ja niiden perustelut erikoisia. Esimerkiksi monen sivun mittainen yksityiskohtainen kertomus pakoon johtaneista tapahtumista kuitataan käsittämättömästi nimeämällä se liian yleisluontoiseksi ja jäsentymättömäksi ja siten ei-uskottavaksi.
  • Lasten oikeudet ja Suomea laintasoisesti velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus eivät toteudu turvapaikkapäätöksissä. Lasten etuun viitataan päätöksissä, mutta tosiasiallisesti vanhempien tai lasten lähtömaan kotimaan tilannetta tai mahdollisen palautuksen vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen avataan harvoin päätöksissä yhtä lausetta enempää. Tämä on riittämätöntä. Edes suomalaisten sosiaaliviranomaisten lausunnoilla lapsen tilanteesta ei ole aina vaikutusta Maahanmuuttoviraston päätöksiin.
  • Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Tästä huolimatta virasto rikkoo päätöksillään jatkuvasti perheitä, myös sellaisia, joissa toinen vanhempi on turvapaikanhakija ja toinen Suomen kansalainen.
  • Unicef, THL, Pelastakaa lapset ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useita kertoja ilmaisseet huolensa lasten asemasta suomalaisessa turvapaikkaprosessissa.
  • Turvapaikanhakijoiden oikeusapua rajattiin lailla monin tavoin. Valitusaikoja lyhennettiin ja korvaus muutettiin tuntiperusteisesta kertasummaksi. Tämä johti siihen, että kielteisistä päätöksistä valitettaessa asianajajilla on huomattavasti entistä vähemmän aikaa käytettävissä perehtyä asiakkaan tilanteeseen. Esimerkiksi alkuhaastattelun virheet jäävät usein huomaamatta, koska asianajajalla ei ole mahdollisuutta pitää uutta puhuttelua. Suomessa on myös vähän pakolaisjuridiikkaan perehtyneitä asianajajia. Tällä hetkellä vähät perehtyneet ovat todella ylikuormittuneita. Alkuvaiheessa tehdyt virheet korjautuvat siis huonosti oikeudessa. Lakimuutosten kertautuvia ja kasautuvia vaikutuksia ei ole arvioitu missään vaiheessa.
  • Alalle on tullut myös suoranaisia huijareita, joista osa on tuomittu oikeudessakin. Osa asianajajista ei tapaa asiakkaitaan koskaan, osa tekee valitukset hutaisemalla ja osa jopa unohtaa ilmoittaa asiakkailleen päätöksistä, jolloin valitusajat kuluvat umpeen.
  • Hallinto-oikeudet on perustettu käsittelemään aivan toisenlaisia asioita kuin pakolaisuusasioita. Hallinto-oikeudet ovat ruuhkautuneet kohtuuttomasti, ja niistä puuttuu pakolaisjuridiikan asiantuntemusta.
  • Lakia muutettiin myös niin, että KHO ottaa käsiteltäväkseen vain sellaisia valituksia, joilla on mahdollisuus tulla linjamuutoksiksi. Syiden on oltava erittäin painavia. KHO-vaihe johtaa erittäin harvoin mihinkään tulokseen turvapaikanhakijan kannalta, joten se on käytännössä merkityksetön.
  • Turvapaikanhakijat, jotka eivät tosiasiallisesti uskalla palata kotimaahansa, joutuvat usein tekemään uuden turvapaikkahakemuksen. Se kaatuu monella siihen, että Maahanmuuttovirasto ei käsittele hakemusta, koska turvapaikanhakija on toimittanut lisäselvitykset ja -todisteet jo KHO:hon ja Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiat on jo käsitelty KHO:ssa. Se taas ei pidä paikkaansa, koska KHO ottaa valituksia käsiteltäväkseen erittäin harvoin (ks. ed.)
  • Poliisi on tehostanut pakkopalautusten ja ”vapaaehtoisen paluun” toteuttamista, mikä johtaa entistä suurempaan pelkoon, turvapaikanhakijoiden pakoiluun, piileskelyyn ja siirtymisen muihin Euroopan maihin. Poliisi on ryhtynyt ottamaan ihmisiä talteen määrätyillä ilmoittautumiskäynneillä ja poimimaan heitä suoraan kaduilta. Edes käynnissä oleva työperäisen oleskeluluvan hakuprosessi ei ole estänyt poliiseja toteuttamasta pakkopalautuksia. Poliisivankilan käyttö pakkopalautuksien yhteydessä pitäisi kieltää kokonaan, koska turvapaikanhakija ei ole rikollinen. Monilla on takanaan traumaattisia vankila- ja kidutuskokemuksia, ja syyttömänä vankilaan sulkeminen saattaa tuoda rankkoja takaumia ja vaurioittaa mielenterveyttä vielä lisää.
  • Sekä Maahanmuuttovirasto että poliisi ovat laittomasti pyrkineet ja usein onnistuneetkin estämään turvapaikanhakijan vapaaehtoisen, valtakirjallisen avustajan mukaantulon puhuttelutilanteisiin. Turvapaikanhakijalla on hallintolain 12. pykälän mukaan oikeus avustajaan, eikä avustajalla ole tässä pätevyysvaatimusta.
  • Vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa tapahtuu jatkuvasti itsemurhan yrityksiä, ja osa niistä myös onnistuu. Monet turvapaikanhakijat kärsivät unettomuudesta, masennuksesta ja muistihäiriöistä. Heitä on joutunut sairaalahoitoon psykoosin tai itsetuhoisen käyttäytymisen takia. Tämä johtuu siitä, että he kokevat pakkopalautuksen kotimaahan olevan heille mahdoton vaihtoehto. Ihmisten ajaminen kohtuuttomaan, toivottomaan tilanteeseen on kansallinen turvallisuusuhka. Monet turvapaikanhakijat sanovat mieluummin kuolevansa Suomessa kuin altistavansa itsensä taas lähtömaassa sille, josta kerran suurin uhrauksin pakenivat.
  • Pakkopalautusten toteuttamisessa käytetään käsirautoja ja sidontavöitä. Turvapaikanhakijan vastustellessa on käytetty usein väkivaltaa. Pakkopalautettavia kohdellaan kuin rikollisia, vaikka he eivät tosiasiassa ole tehneet minkäänlaista rikosta missään vaiheessa. Yhteydenpito läheisiin estetään ilman syytä.Turvapaikanhakijat turvautuvat pakkopalautuksen pelossa erilaisiin ratkaisuihin. Lukuisat jo pakkopalautetut ovat paenneet palautusmaasta henkensä kaupalla uudestaan. Hengenvaarassa olevien ihmisten pakkopalauttaminen ja heidän uusintapakonsa salakuljettajien avulla järkyttää eurooppalaista turvallisuutta. Maahanmuuttovirasto on vastuussa palautettujen ihmisten turvallisuudesta, mutta sitä ei pystytä seuraamaan mitenkään. Vapaaehtoiset suomalaiset ja ystävät auttavat myös pakkopalautettuja palautusmaissa mm. keräten rahaa ja etsien kontakteja uutta pakoa varten.

Me vapaaehtoiset avustajat ja tukihenkilöt kerromme  mielellämme tilanteesta ja epäkohdista lisää rakentavan yhteistyön hengessä. Meillä on laaja aineisto negatiivisia turvapaikkapäätöksiä ja muuta materiaalia asiasta.

Myös turvapaikanhakijat itse arvostaisivat suuresti, jos he pääsisivät kuvailemaan kentällä vallitsevaa tilannetta omin sanoin.

Terveisin

turvapaikanhakijoiden vapaaehtoiset avustajat

Jukka Eräkare, eläkeläinen, Siuntio

Jasmin Etelämäki, VTM, Helsinki

Kirsti Hamström, sosiaalityöntekijä, tiedottaja, Espoo

Heli Heikkinen, TaM, lehtori, kuvataide ja media, Lahti

Matti Heikkinen, insinöörieverstiluutnantti evp., Riihimäki

Kaarina Heiskanen, tiedottaja, Suolahti

Mitro Hyvärinen, Joensuun seudun monikulttuurisuus ry:n puheenjohtaja, Joensuu

Tuire Kajasvirta, Insinööri, Mikkeli

Päivi Kalenius, FM, eläkeläinen, Hanko

Anna-Leena Klemetti-Falenius, TM, lehtori, monikulttuurisuuskasvatus, Hyvinkää

Helvi Klemetti, sosiaalityöntekijä, et. kriisipsykoterapeutti, kotimajoittaja, Loimaa

Veikko Klemetti, sosiaalihuoltaja, kotimajoittaja, Loimaa

Jaana Koivunen, sosiaalikasvattaja, Espoo

Joanna Kuru, hopeaseppä, Espoo

Tarita Memonen, ulkosuhteiden päällikkö, KTM, FM, ulkomaat

Tanja Nummi, AD, monikulttuurisen työn vapaaehtoistyöntekijä ja tukihenkilö, Kouvola

Jaana Piilola, sosionomi (AMK), diakoni, AmO, Tampere

Timo Raivio, toimitusjohtaja, DI, Loviisa

Vesa-Pekka Rantalainen, opettaja, matruusi, eläkeläinen, Turku

Kirsti Rautiainen, sosiaalityöntekijä, eläkeläinen, Kitee

Emilia Tahkola, kätilöopiskelija, Jyväskylä

Satu-Maria Töyrylä, kieli- ja kotoutumiskoulutuksen ohjaaja, Hamina

Jaana C. Uusi-Kokko, työfysioterapeutti, yrittäjä, Kangasala

Sanna Valtonen, VTL, tutkija, viestintäasiantuntija, Helsinki

Hannele Vestola, FM, AI lehtori, maakuntavaltuutettu, Laukaa

Marko Vestola, DI, laatupäällikkö, Laukaa

Johanna Väisälä, ammatillinen opettaja, yrittäjä, Vihti

OTIMME SELVÄÄ

Julkaisemamme viesti Migrin ohjeistuksesta on herättänyt laajaa huomiota. On myös käynyt ilmi, että viestistä on ollut liikkeellä useampia versioita. Olemme selvittäneet, että 20.5. julkaisemamme versio oli peräisin erään vastaanottokeskuksen työntekijöiden välisestä postittelusta. Se, missä kohtaa viesti on muuttunut, ei selvinnyt.

Migrin tiedotteet

Migrin virallinen sähköpostiviestiviesti vastaanottokeskuksille koskien kristityiksi kääntyneiden perheiden alaikäisiä lapsia on sanasta sanaan sama kuin julkaisemamme viesti [1], lukuun ottamatta seuraavia kohtia:

Migrin virallinen viesti:
Jatkossa turvapaikkayksikkö kuulee kristinuskoon kääntyneiden perheiden osalta myös kaikkia perheen 7-12 -vuotiaita lapsia
Julkaisemamme versio:
Jatkossa turvapaikkayksikkö kuulee kristinuskoon kääntyneiden perheiden osalta myös kaikkia perheen alle 12-vuotiaita lapsia
Migrin virallinen viesti:
…, annetaan lapselle mahdollisuus kertoa omasta uskonnostaan ja pyritään varmistamaan, ettei lapsen oikeutta uskontoon ja uskonnonvapauteen loukata.
Julkaisemamme versio:
…, annetaan lapselle mahdollisuus kertoa omasta uskonnostaan, ja käsityksestään vanhempiensa uskonnosta,  ja pyritään varmistamaan, ettei lapsen oikeutta uskontoon ja uskonnonvapauteen loukata perheen sisällä

Muutamaan sanaan tarttuminen vaikuttaa yritykseltä viedä huomio pois olennaisesta. Migrin tarkoitus ei ollut tiedottaa operaatiosta julkisuudessa lainkaan [2]. Siksi on erittäin tärkeää, että toimme tämän vakavan asian päivänvaloon.

Edellisten sähköpostiviestien lisäksi olemme saaneet haltuumme seuraavan tiedotteen, jossa asiaa on avattu tarkemmin. Migri kiistää, että olisi lähettänyt useampia tiedotteita. [3]

Migrin lähettämä alkuperäinen viesti

Perusteet lasten kuulemiseen

Migri  mainitsee Kirkko ja kaupunki lehdessä Unicefin raportin perusteeksi lasten kuulemisen laajentamiseksi 7-12 vuotiaisiin lapsiin

“– Olemme saaneet järjestöiltä ja tutkijoilta paljonkin kritiikkiä, että emme kuule tarpeeksi lapsia turvapaikkaprosessissa. Viimeisimpänä niin sanottiin Unicefin raportissa [4]. Se on syy, miksi olemme ryhtyneet tähän, Karppi kertoo.” [3]

Luimme kyseisen Unicefin raportin. Siitä todellakin löytyy paljon asioita, jotka Migrin tulisi viipymättä korjata. Kristityiksi kääntyneiden perheiden lapsia raportissa ei mainita.

Oleellisimpia  löydöksiä ovat mm.:

  • Suomen tulisi varmistaa, että lasten oikeudet ohittavat kansallisen turvapaikkalain. Nyt lasten asioita käsitellään turvapaikkaprosessin osana ja ehdoilla. Kuulemiset järjestetään lähinnä turvapaikan tarpeen selvittämiseksi, silloin kun se on Migrin mielestä aiheellista.
  • Unicef kehottaa Suomea takaamaan lapsille tarpeellisen oikeusavun kaikissa turvapaikkaprosessin vaiheissa.
  • Erityisesti Suomen kohdalla Unicef kiinnittää huomion Migrin palkkalistoilla olevien edunvalvojien kaksoisrooliin lapsien edustajina.
  • Unicef kehottaa Suomea lisäämään turvapaikkaprosessin läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta toiminnassaan.

Ilman asianmukaista oikeusapua, jääviysongelman ratkaisemista ja yleistä asenteen muutosta lapsilähtöisemmäksi, pienten lasten kuulemisista on vaarana tulla vanhempien turvapaikkakriteerien arviointitilaisuuksia.

Migrin todellisia motiiveja on epäilty laajemminkin. Mm. Ville Punto kertoo Yle:lle seuraavasti:

Maahanmuuttovirasto on aiemminkin kuullut lapsia esimerkiksi silloin, kun heidän Suomeen tulleet vanhempansa ovat käynnistäneet perheenyhdistämisprosessin. Puntolla oli vuosikymmenen alussa liuta tällaista asiakasta Somaliasta.

– Ne kuulemiset oli ihan selvästi tehty niin, että lasten tarinoista etsittiin perusteita kielteisille päätöksille.[5]

Lapsiasiainvaluutettu Tuomas Kurttilan mukaan kuulemisen rajaaminen kristityksi kääntyneiden vanhempien lapsiin …saa kysymään mitä tietoa kuulemisella tosiasiallisesti haetaan [6].

Toivomme, että julkinen keskustelu tästä aiheesta jatkuu. Mielestämme maahanmuuttoviraston tulee välittömästi luopua uudesta käytännöstään, joka kohdistuu pieneen vähemmistöön turvapaikanhakijoiden joukossa ja keskittyä todellisten ongelmien ratkomiseen.

MigriLeaks palaa aiheeseen lähiaikoina.

 

Pakolaisten puolesta ry

 

Lähteet:

[1] MigriLeaks 20.5.2018

[2] Kotimaa24 – 22.5.2018

[3] Kirkko ja kaupunki 21.5.2018

[4] Unicefin raportti. Lähdeviite saatu maahanmuuttovirastolta. Noudettu 22.5.2018

[5] Yle – Uutiset

[6] Kotimaa24 – 23.5.2018:

Migri alkoi kuulla alle 12 vuotiaita

Maahanmuuttovirasto on lähettänyt seuraavan viestin vastaanottokeskuksille 18.5.2018 klo 17.09.

MIG_VP_TILANNEKESKUS

Eilen 17:09

Jakelu: Vastaanottokeskusten johtajat, yksikön johtajat, vastaavat ohjaajat

Tiedoksi vastaanottokeskuksille,

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikkö kuulee jatkossakin turvapaikkahakemukseen liittyen kaikkia mukana hakevia, alaikäisiä lapsia, erikseen, jos he ovat täyttäneet 12 vuotta.

Turvapaikkayksikkö on tästä päivästä tarkentanut käytäntöään koskien mukana hakevien, alaikäisten lasten kuulemista, kun kyseessä on kristinuskoon kääntynyt lapsiperhe. Jatkossa turvapaikkayksikkö kuulee kristinuskoon kääntyneiden perheiden osalta myös kaikkia perheen alle 12 -vuotiaita lapsia. Kuulemisessa selvitetään mitä vaikutuksia perheen tilanteella on lapseen, annetaan lapselle mahdollisuus kertoa omasta uskonnostaan, ja käsityksestään vanhempiensa uskonnosta, ja pyritään varmistamaan, ettei lapsen oikeutta uskontoon ja uskonnonvapauteen loukata perheen sisällä.

Tiedotteen mukaan maahanmuuttovirasto vahvistaa  kuulevansa edelleen alaikäisiä lapsia arvioidessaan lasten vanhempien turvapaikkahakemuksia.

Tämän lisäksi maahanmuuttovirasto on 17.5.2018 alkaen alkanut kuulla erityisesti  kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia saadakseen perusteita lapsiperheitä koskeviin päätöksiin. Maahanmuuttoviraston päätös koskee kaikkia alaikäisiä kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia mukaan lukien alle 12-vuotiaat. Siis jopa alle 12-vuotiaat joutuvat kertomaan perheen uskonnollisista tavoista ja muutoksista kristinuskoon kääntymisen jälkeen. Heiltä tiedustellaan myös heidän omasta uskonnostaan. Maahanmuuttovirasto katsoo myös oikeudekseen arvioida mahdollista lapsen uskonnonvapauden loukkausta.

Mielestämme pienten lasten mielipiteet vanhempien uskonnollisen vakaumuksen tulkkina ja perheen turvapaikkaperusteluina eivät ole hyväksyttäviä.

Pakolaisten puolesta ry.

päivitykset:

21.5.2018 Kuva ja otsikko vaihdettu

 

§9 Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Luokattomat tallenteet

Koska turvapaikanhakijalla ei ole enää oikeutta avustajaan turvapaikkapuhuttelussa on erittäin tärkeää, että puhuttelun todellinen sisältö voidaan tarkastaa ja analysoida jälkikäteen äänitallenteelta. Laki velvoittaa Migriä luovuttamaan tallenteen turvapaikanhakijalle tai avustajalle 14 vuorokauden sisällä tietopyyntöä vastaan.

Tilasin tallenteen eräästä puhuttelupöytäkirjasta, koska siihen liittyi seikkoja, jotka olisivat olleet tärkeitä todentaa jatkokäsittelyä varten. CD tuli kyllä ajallaan, mutta äänenlaatu on niin kehno, ettei puheesta voi saada selvää. Tiedän, että näin on käynyt muillekin – äänite on ollut laadultaan kelvoton, olennaisia kohtia tai koko tallenne on puuttunut.

Kuvittelisin, että puhuttelun alkaessa ylitarkastajan on käynnistettävä tallennus ja yksilöitävä se arkistointia varten ja lopussa tietenkin lopetettava. Tämä on heille arkista rutiinia.  Siksi on hämmentävää huomata, että tällaista on tapahtunut useammalle. Mikäli vika on prosesseissa tai olennaisen tärkeässä laitteistossa, niin Migrin laadunvalvonta ontuu pahan kerran. Maahanmuuttovirastossa tapahtuu paljon asioita, jotka vaatisivat välittömästi puolueettoman tarkastuksen.

JUKKA ERÄKARE

Ulkomaalaislaki : ”Oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo … turvapaikkapuhuttelussa”

Voit konkreettisesti auttaa turvapaikanhakijoita saamaan takaisin oikeutensa ALLEKIRJOITTAMALLA kansalaisaloitteen.

Allekirjoita kansalaisaloite Netissä

Allekirjoita paperinen kannatusilmoitus

Tulosta itsellesi flyeri

Mistä oikeutta pakkopalautetuille?

Oikeuskansleri sai eri tahoilta huhti-toukokuussa 2017 kuusi samansisältöistä kantelua pakkopalautuksista. MigriLeaks julkaisi näistä yhden 5.4.2017.

Oikeuskanslerin virasto vastasi kanteluihin kollektiivisesti kesäkuussa 2017. Ratkaisussa todetaan näin:

”Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta.

Kirjoituksissa esitetyt huolenaiheet, ovat siinä määrin yleisluontoisia, ettei niitä voida lähteä kanteluina tutkimaan. Kanteluissa on osin, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kiristymiseen liittyvien näkemysten osalta, myös kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvaa turvapaikan hakemista ja siihen liittyviä oikeussuojakeinoja koskevasta yhteiskuntapoliittisesta arvioinnista, joka ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan ylimpänä laillisuusvalvojana.

Siltä osin kuin kanteluissa on viitattu erään perheen säilöönottotapaukseen, totean, että valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain 1 §:n mukaisesti oikeuskansleri on vapautettu velvollisuudesta valvoa lain noudattamista sellaisissa eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jotka koskevat muun ohella vankiloita ja muita sellaisia laitoksia, joihin henkilö on otettu vastoin tahtoaan. Näihin kuuluvat myös säilöönottoon liittyvät tapaukset.

Kanteluihin sisältyvistä toimenpidepyynnöistä on pääteltävissä, että oikeuskanslerin toivottaisiin estävän tahdonvastaiset palautukset Irakiin ja Afganistaniin. Totean, etteivät pyydetyt toimenpiteet kuulu oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan ylimpänä laillisuusvalvojana.

Edellä esitetyn perusteella kantelut eivät ole johtaneet toimenpiteisiini.”

Oikeuskanslerin tehtävä on  edistää omalta osaltaan perustuslaissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja valvoa tehtävässään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskansleri myös valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Huolenaiheet ovat siis liian ”yleisluontoisia”. Mutta keinoja puuttua asiaan on monenlaisia. Oikeuskansleri:

  • valvoo viranomaisia käsittelemällä niitä koskevia kirjallisia kanteluita
  • voi myös oma-aloitteisesti ottaa esimerkiksi tiedotusvälineissä esiin tulleita asioita tutkittavaksi.
  • voi suorittaa tarkastuksia valvontavaltaansa kuuluvissa viranomaisissa, laitoksissa ja muissa toimintayksiköissä.
  • voi määrätä suoritettavaksi poliisitutkinnan tai esitutkinnan tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi.

Ratkaisussa on arvioitu, että oikeuskanslerin toivottaisiin estävän tahdonvastaiset palautukset Irakiin ja Afganistaniin, kun tosiasiassa on pyydetty “selvittämään miten turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset saataisiin keskeytettyä kunnes on varmistuttu siitä, että päätökset ovat ihmis- ja perusoikeuksien mukaisia”

Palautettujen on ymmärrettävästi itse vaikea hakea oikeutta asianomistajana palautuksen jälkeen, varsinkin jos on jo kuollut. Mistä siis keinot saada oikeutta väärin perustein pakkopalautetuille? Ei ilmeisesti mistään, sori siitä.

JUKKA ERÄKARE

 

 

 

Maahanmuuttoviraston on tunnustettava, että henkilökohtainen uhka on painava peruste turvapaikalle

Irakiin palanneen maahanmuuttajan väkivaltainen kuolema on saanut paljon julkisuutta tiedotusvälineissä. Samassa yhteydessä on kerrottu negatiivisen päätöksen saaneesta ja Irakiin palanneesta insinööristä, joka välttelee vainoojiaan ja pysyy piilossa. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, vaikka maahanmuuttovirasto niin väittää.

Turvapaikkahakemuksissa on  valtaosa sellaisia, joissa on kerrottu vainosta, kidnappauksista, kidutuksista ja uhkauksista. Maahanmuuttovirasto  haluaa nähdä nämä kertaluonteisina tapauksina todeten ratkaisussaan, että  ’Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu’.

Maahanmuuttovirasto kuitenkin jättää huomiotta sen, että vainoa toteuttavilla tahoilla on kohteiksi  valitsemistaan henkilöistä  ja heidän perheistään systemaattista seurantaa. Eri terroristiryhmien  ja myös hallituksen puolisotilaallisten joukkojen harjoittama henkilöihin kohdistuva vaino ei ole välttämättä kertaluonteista ja sattumanvaraista, vaan pitkäjänteistä ja jopa vuosia kestävää toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO:2016:194 [1] todennut pitkäaikaista vainoa kohdanneen perheen jäsenellä olevan oikeus oleskelulupaan. Vaino oli jatkunut vuodesta 2005 viimeisimpään uhkaan kesällä 2016. Asiakirjassa todetaan:

”Shiamilitiajärjestöt eivät ole unohtaneet muutoksenhakijan isän yhteistyötä yhdysvaltalaisten joukkojen kanssa. On hyvin todennäköistä, että militoiden toiminta perustuu systemaattiseen seurantaan, minkä vuoksi edes pitkien aikojen kuluminen ei poista muutoksenhakijaa ja hänen perhettään militiajärjestön mielenkiinnon kohteena olevien henkilöiden luettelosta.”

Perheen vaino ja terroristien uhkailut olivat  jatkuneet senkin jälkeen, kun he olivat muuttaneet Irakista Syyriaan. Tämä todistaa yksiselitteisesti  terroristien ja shiamilitian henkilölistojen olemassaolon ja heidän vainoamiensa ihmisten pitkäaikaisen seurannan.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös noudattaa EUn linjaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 4 [2] artiklan 4 kohdan mukaan ”se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan”.

KHO:n päätöksen olisi pitänyt lisätä maahanmuuttoviraston ymmärrystä terroristijärjestöjen toiminnasta, epäiltyjen listoista ja systemaattisuudesta. Useat yksittäistapauksiksi tulkitut tapahtumat  eivät ole yksittäisiä, vaan osa suunniteltua toimintaa. Vaino jatkuu, mikäli turvapaikanhakija palaa tai palautetaan Irakiin.

Maahanmuuttoviraston maatietoyksikön kaksi tutkijaa tekivät  tiedonhankintamatkan Bagdadiin loka-marraskuussa 2017. Raportissa [3] on vahva näyttö vainoajien  toiminnasta, epäiltyjen henkilöiden listoista  ja sisäisen paon ongelmista.

Raportissa kerrotaan tarkastuspisteistä seuraavaa:  ”Bagdadin keskustan tarkastuspisteillä on tyypillisesti armeijan, sisäministeriön ja federaatiopoliisin jäseniä. Laitakaupungin kaupunginosien tarkastuspisteillä on pikemminkin paikallispoliisin ja Hashd al-Shaabi militioiden jäseniä.”  ja edelleen:  ”Tarkastuspisteitä ylläpitävillä turvallisuusjoukoilla on kannettavissa tietokoneissaan kullakin omat listansa epäillyistä henkilöistä ja eri kriteereitä sille, ketä päästetään tarkastuspisteen läpi. Myös aseellisilla militioilla on omat epäiltyjen listansa. Tarkastuspisteillä on vaikeata erottaa keitä viranomaiset ovat. Militioiden jäsenet saattavat pukeutua niiden kanssa yhteistyössä olevien armeijan yksiköiden univormuihin.”

Tarkastuspisteiden läpi kulkevat ihmiset joutuvat esittämään henkilökorttinsa. Sekä turvallisuusjoukot, että niihin liitoksissa olevat aseelliset militiat tekevät turvallisuustarkastuksia ihmisille sekä tarkastuspisteillä että myöskin tarkastettujen kodeissa  ja pakolaisleireillä. Irakissa perheyhteys käsitellään laajasti, jolloin epäiltyjen lisäksi myös sukulaiset tai saman suku- tai heimonimen omaavat voivat joutua ongelmiin.

KHO:n päätöksen KHO:2016:194 [1] ja 6.2.2018 julkaistun tiedonkeruuraportin [3] perusteella sekä maahanmuuttoviraston että turvapaikkaprosesseja käsittelevien oikeusistuinten on ymmärrettävä, että vaino ei ole satunnaista ja kertaluontoista eikä lopu, vaikka vainottu irtisanoutuu työstään tai muuttaa muualle. Suomesta palanneen tai palautetun henkilön identiteetti on selvillä, sillä varsinkin sisäisen paon seurauksena  on rekisteröidyttävä paikallisesti. Viranomaisten joukossa on myös heitä, jotka välittävät tiedot vainoa harjoittaville ryhmille.

Tosiseikkana on myös hyväksyttävä se, että jos yhtä perheenjäsentä vainotaan, koko perhe on vaarassa. Tämä pitää näkyä myös maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten käsittelyissä ja päätöksissä. UNHCR:n mukaan [4] myös perheenjäsenten ja sukulaisten kokemukset on huomioitava kokonaisharkinnassa kun arvioidaan onko hakijan henkilökohtainen pelko perusteltua.

Tietotekniikka on Irakissa samalla tavalla käytössä kuin Suomessakin. Epäiltyjen listat löytyvät vainoajien tietokoneilta kaikkialla maassa. Nimi poistuu listalta vasta, kun asianomainen on hoidettu tavalla tai toisella. Sisäinen pako ei auta vainottua  eikä muuta hänen tilannettaan helpommaksi.

Maahanmuuttoviraston on muutettava tulkintaansa  henkilöön kohdistuvasta vainosta ja kuoleman vaarasta. Kenenkään vainon ja uhkauksen kohteeksi joutuneen  turvapaikanhakijan papereissa ei enää saa lukea: ”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu.”

TUIRE KAJASVIRTA

Lähteet:

[1] Korkein hallinto-oikeus, päätöss KHO:2016:194
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi  2011/95/EU 4 artikla 4
[3] Migri/ Raportit  Irak: Tiedonhankintamatka Bagdadiin loka-marraskuussa 2017
[4] UNHCR Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status (s.126-127)

Tiedossamme on lukuisia turvapaikkapäätöksiä, joissa kidutusta, ampumista, kidnappausta ja uhkauksia ei ole katsottu turvapaikan myöntämisen perusteeksi. Tässä muutamia MigriLeaksin aiemmin julkaisemia esimerkkejä:

  • Azizin tapaus, jossa tarjotaan sisäistä pakoa alueen yleisen turvallisuustilanteen perusteella, vaikka kyseessä on henkilökohtainen uhka shiiamilitoiden taholta
  • Jussin tapaus, jossa viitataan sisäiseen pakoon, perusteena vain ”usko” ettei kukaan häntä löydä
  • Esimerkki siitä, miten koko perheeseen kohdistunut vaino käännetään niin päin, että vaino ei ole henkilökohtaista, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin