You should prove you’re in danger

I meet Ramin, an Afghani asylum-seeker, in the city center of Helsinki. He has now been here for about a year and has one negative decision from the Finnish Migration Service. As I cross the street despite the red lights for pedestrians while he calmly waits for the light to turn green, I realize something that his story will confirm. He is scared, and he has been scared for a long time.

In 2006 Ramin fled from his hometown Daikundy, an Afghani town located close to Daya, where the majority of the population are Taliban. At the time, he was working as a teacher with a US funded agency. According to Ramin, someone from his hometown reported to the Taliban about his job. He was forced to leave in the middle of the winter. “My friend told me I should go, that if I’d wait until spring they would arrive, and kill me”.

Ramin fled to Kabul where he was able to study for one semester until the Taliban found out about his location. They started calling him frequently, at first wanting to meet him and asking questions about his location and his job. He knew that he was speaking to the Taliban based on their accents. As the calls increased, they openly introduced themselves as Taliban, and threatened him.

Ramin was told they knew where he worked and what car he was driving. He didn’t tell his friends where he was living, but as he was working for the authorities (Ministry of Urban Development and Housing), the Taliban were able to find out his location. The death threats increased. Instead of taking the bus that transported employees to work every morning, Ramin travelled by motorcycle dressed in different clothes. In the end he lived under cover for a month, scared for his life. Then he came to Finland, after a long and dangerous journey.

“I was confident that the documents I provided would be carefully read and treated, and that my decision would be positive. I got my answer and went to the police, they told me I am not in danger in Afghanistan. They said they didn’t believe my documents because there are a lot of fake documents in Afghanistan. They say I should prove I am in danger. They asked if I’ve seen the Taliban face to face- I said I would be dead now if I did. They said Afghanistan is safe- it is not. I am not a governor or a minister with a bodyguard. I am a normal, public person, I have no protection. They know that anyone working for the government is not living in Afghanistan because it is too dangerous”

There is no help to get in Afghanistan as the government is unable to provide shelter or security for citizens. The UNHCR have stated that the Taliban deliberately execute people working in the public sector. According to the Taliban, working with authorities and internationally funded projects is against Islam and makes you an infidel (non-believer). Despite this information and the daily life threats Ramin faced in Afghanistan, his application was declined by the Finnish Immigration Service.


Why do you think that Migri does not believe your story? What happened in the process that made them decline your appeal?

“I had an Iranian translator, the language they speak is similar but different. She didn’t understand some of the words- for example she misunderstood the title of my work. In the documents it says “work office”, but I worked for the ministry. There were a lot of these mistakes.” (In the interview record the Ramins job has been translated into “työvirasto” (agency), although Ramin was employed by the Ministry of Urban Development and Housing.)

“I showed them all the documents, a lot of my documents were with the person who interviewed me, I explained all the documents. I had a photocopy of an official card proving that I was employed by the Ministry, I asked if it was enough and he said yes.

The lawyer didn’t do her job correctly. The mistake was that she didn’t tell me she wasn’t working on my case. She took copies of all the documents and I told her my story.  After 2-3 months I wanted to add some documents, and I called her, but she told me she wasn’t working on the case anymore. I tried to find out who was my lawyer and called the agency to find out. My teachers and doctor finally called them and I sent an email again. Now I have an appointment next week. I still don’t know who it is”

According to the Finnish Immigration Service Ramin’s statement regarding the nature of his work was short and general, lacking significant examples of why he would be profiled due to his professional position. However, during the interview Ramin was not asked to elaborate his given answers about his job and the interviewer did not instruct him to further describe the nature of his work.

The Finnish Immigration Service does not find Ramin’s statement about working as a teacher realistic, and do not believe that Ramin was threatened in Daikundy. They claim that there is nothing in Ramin’s case that supports the statement indicating that Ramin has faced threats by the Taliban.

What are your options if you get denied another time?

“I will kill myself for sure. I cannot continue living. I can’t go back. The government of Finland knows what is going on in Afghanistan, I gave them a lot of documents and they don’t believe me. The only hope I have now is because I am studying and my teachers motivate me, otherwise I would have no reason to keep living. I try to keep myself busy so I won’t have so much time to think because I am so stressed.  I can’t sleep at night because I am afraid, and now I eat sleeping pills that I got from the doctor but they don’t make me feel good, they make me forget things.”

What happens if you go back to Afghanistan?

“If I go to Afghanistan, I need an ID card. As soon as they register that when I enter the country, the Taliban will know where I am. I also fear for my parents. They have told the Taliban that I am dead, if I come back they will kill them too. They’ve been looking for me in my village. My lawyers and the social workers didn’t pay attention to this information.”

Ramin is currently keeping himself busy by studying for the Hygieniapassi and waiting to meet another lawyer next week. If he gets to stay in Finland, he wants to continue studying, hopefully medicine.

According to the Finnish Immigration Service; “The basis of all asylum decisions made by the Finnish Immigration Service is unconditional non-refoulement. According to non-refoulement, no one can be sent to a country where he or she faces a risk of being subjected to the death penalty, torture, persecution or other inhuman or degrading treatment (…) Persons facing the risk of persecution are granted asylum and subsidiary protection if the persons face the risk of being subjected to serious harm.”




Kantelu oikeuskanslerille pakkopalautuksista

20170405 pakkopalautuskanne

Pyydän Teitä, arvoisa oikeuskansleri, tutkimaan tässä kantelussa esitetyt vaatimukset sekä havainnot turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksista kiireellisinä ja kriittisinä, koska kyse on ihmishengistä.

1 Kantelun kohde

Turvapaikanhakijoiden pakkopalautusten mahdollistavat tahot – niistä päättävät sekä niitä toimeenpanevat viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat tahot (Maahanmuuttovirasto, oikeuslaitos ja Poliisi).

2 Menettely ja päätökset, joita kantelu koskee

Vuoden 2015 pakolaiskriisi on muuttanut Suomen harjoittamaa turvapaikkapolitiikkaa ennennäkemättömällä tavalla. Kiristyneen politiikan seurauksena on aloitettu pakkopalautukset Irakiin ja Afganistaniin. Pakkopalautusten kohteena on myös hallinto-oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta sellaisia kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin.

Maahanmuuttoviraston prosesseissa on riidattomasti todettu esiintyneen vakavia virheitä. Pakkopalautettujen on myöhäistä ja lähes mahdotonta itse tehdä asianomistajakanteita. Tämä kantelu koskee kaikkia niitä Irakiin ja Afganistaniin tehtyjä karkotuspäätöksiä sekä karkotuksen toimeenpanoja, jotka on käsitelty Maahanmuuttovirastossa vuoden 2015 kesästä lähtien, ja joissa pakkopalautettava vastustaa palautusta.

Esimerkkinä on pyynnöstä saatavilla Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen viety irakilaisen turvapaikanhakijan pakkopalautustapaus. Palautuksista ja esimerkkitapauksista raportoidaan myös mediassa ja sosiaalisessa mediassa säännöllisesti.

3 Kanteluasia

Suomen perustuslain 9 pykälän 4 momentin mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Ulkomaalaislain 147 pykälän mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan mukaan 1. Joukkokarkotukset kielletään. 2. Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan ulkomaalaisten joukkokarkotus kielletään.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EC mukaan jäsenvaltio voi toteuttaa palautuksia sillä ehdolla, että käytössä on oikeudenmukainen ja tehokas turvapaikkajärjestelmä, joka kunnioittaa  palautuskieltoperiaatetta täysin.

Pakkopalautukset ovat mielestäni Suomen perustuslain vastaisia ja rikkovat Suomen ratifioimia kansainvälisen lain mukaisia ihmisoikeussopimuksia, koska  Suomen turvapaikkajärjestelmä ei tällä hetkellä ole oikeudenmukainen eikä viranomainen ei pysty varmistamaan, että palautetut eivät joudu ym. olosuhteisiin. Pakkopalautukset rikkovat Euroopan Unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen joukkokarkoituskieltoa, koska hakemuksia ei ole käsitelty yksilöllisesti. Lisäksi pakkopalautuksiin liittyvät virkamiesten menettelyt rikkovat hyvää virkamieshallintotapaa ja ovat oikeusvaltion periaatteen vastaisia, koska säilöönottopäätökset vaikuttavat mielivaltaisilta.  Perusteena mm. seuraavat havainnot:

1. Viranomainen ei pysty seuraamaan, mitä palautetuille tapahtuu

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston edustajat ovat mediassa todenneet, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta valvoa, mitä palautetuille tapahtuu:

Myös Maahanmuuttoviraston johtaja  Jaana Vuorio myöntää, ettei ole mahdollista  seurata mitä palautetuille tapahtuu (A-studio  1.3.2017)

Pakolaisoikeudellisessa näytönarvioinnissa on merkitystä Benefit of the Doubt -periaatteella. Ts. tapaus on ratkaistava hakijan hyväksi, jos ei voida luotettavasti varmistua siitä, että palauttaminen ei rikkoisi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklaa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa.

Professori Lauri Hannikaisen mukaan viranomainen voidaan saattaa vastuuseen kuolemantapauksissa.

Kun turvapaikanhakija on itse vakuuttunut että hänet tapetaan jos hän palaa, tulisi olla todella vedenpitävät perusteet sille, että vaaraa ei ole.

2. On todennäköistä, että pakkopalautettujen joukossa on virheellisen päätöksen saaneita, koska

2.1.  Maahanmuuttoviraston päätösten laadussa on todettu olevan merkittäviä puutteita, mm.

  • Ammattitaidottomia tulkkeja
  • Kokemattomia haastattelijoita
  • Vanhentuneita ja epämääräisiä lähteitä
  • Tapauksia ei ole käsitelty yksilöllisesti vaan on käytetty standardilauseita, jotka eivät liity kyseiseen tapaukseen mitenkään

Oikeuskansleri on havainnut merkittäviä puutteita Migrin prosesseissa.

Helsingin Sanomissa Migrin työntekijät avautuvat valtavista ongelmista päätöksenteossa

Myös Jaana Vuorio on itse myöntänyt että virheitä on tapahtunut.

2.2 Maahanmuuttoviraston toiminnassa on merkkejä poliittiseen painostukseen taipumisesta (mm Suomen Kuvalehti 12.2.2016)

Ensinnäkin poliittisen paineen seurauksena on pyritty toteuttamaan epärealististisia tulostavoitteita ja Migrin työntekijät ovat kokeneet painostusta kielteisten päätösten tekemiseen (Helsingin Sanomat 4.9.2016).

Lisäksi poliitikot ovat selkeästi tuoneet esille sen, että tavoitteena on tehdä Suomesta mahdollisimman vähän houkutteleva.

On myös ilmeistä, että on pyritty tekemään mahdollisimman paljon hylkääviä päätöksiä. Tätä tukevat mm seuraavat havainnot:

2.3 Oikeuslaitos on poikkeuksellisen haastavan tehtävän edessä

Maahanmuuttoviraston  laatuongelmat  vaikuttavat olevan  laajuudessaan niin mittavia, että oikeuslaitoksen on erittäin haastavaa löytää kaikkia virheitä. Hallinto-oikeudessa on ennennäkemätön määrä valituksia ja myös sinne on palkattu paljon uusia työntekijöitä. Lisäksi hallinto-oikeus tekee päätöksensä samojen asiakirjojen perusteella, jotka olivat Migrin käytössä, joten prosessin alkuvaiheessa tehdyt virheet kertautuvat.

Vaikka jopa 23 % päätöksiä palautuu sieltä Migriin, on suuri pelko siitä, että hallinto-oikeudesta on mennyt läpi virheellisiä päätöksiä. Tästä on osoituksena turvapaikanhakijoiden ilmeinen epätoivo (itsemurhayritykset, Rautatientorin mielenosoitus).

Myös Pakolaisneuvonnan asiantuntijat kyseenalaistavat hallinto-oikeuksien kykyä tehdä yhtenäisiä, oikeita päätöksiä. Kun tämän lisäksi on samanaikaisesti heikennetty turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja monet ovat joutuneet turvautumaan huonoihin lakimiehiin,  on erittäin todennäköistä että virheellisiä päätöksiä jää voimaan ja pakkopalautettavat joutuvat todelliseen hengenvaaraan.

3. Pakkopalautuksia pannaan täytäntöön, vaikka

3.1 Tapaus olisi käsiteltävänä korkeimmassa oikeudessa.

Vaikka laki sallii pakkopalautukset heti lainvoimaisen päätöksen jälkeen, niiden täytäntöönpano kesken oikeusprosessin on perus- ja ihmisoikeuksien vastaista, koska ym. syistä ei ole voitu varmistua siitä, että palautettavat henkilöt eivät joudu oikeudenloukkausten kohteeksi.

        3.2 Laki sallisi inhimillisemmän vaihtoehdon

Tilapäistä oleskelulupaa maastapoistumisen estymisen vuoksi (ulk 51 pykälä) ei ole varsinaisesti poistettu ulkomaalaislaista, vaan sitä on lakattu soveltamasta vapaaehtoisen paluun edistämistä koskevan lainmuutoksen jälkeen.

Paperittomat-verkoston sivuilla kerrotaan näin:

“Jos kielteisen päätöksen saanutta henkilöä ei voida viranomaistoimin palauttaa ja tilapäistä oleskelulupaa harkitaan, otetaan tällöin huomioon myös vapaaehtoisen paluun mahdollisuus. Jos viranomaiset katsovat, että vapaaehtoinen paluu on mahdollinen, tilapäistä oleskelulupaa ei myönnetä. Viranomaiset katsovat yleensä, että jos yksikin henkilö on onnistunut palaamaan kyseiseen maahan, vapaaehtoinen paluu on tällöin mahdollinen.”

Mielestäni viranomainen tulkitsee vapaaehtoisen paluun lakia lainvastaisesti varsinkin irakilaisten kohdalla, sillä Suomella ei ole Irakin kanssa palautussopimusta ja Irak on kieltäytynyt vastaanottamasta pakkopalautettuja sillä perusteella, että he eivät kykene valtiona suojelemaan kansalaisiaan vainolta. Toisin sanoen pakkopalautus vapaaehtoisen paluun varjolla ei ole mahdollinen Irakiin, vaikka Suomen viranomainen näin asiaa tulkitsee.

Myös periaatteellisella tasolla on valheellista soveltaa “vapaaehtoisen paluun” periaatetta kun turvapaikanhakija voimakkaasti vastustaa ja uskoo joutuvansa tapetuksi, varsinkin kun on tiedossa virheellisten päätösten todennäköisyys.

4. Periaatteet, jolla pakkopalautettavat valitaan ei ole tiedossa, mutta toiminta vaikuttaa mielivaltaiselta

Säilöönoton tulisi olla viimeinen keino, mutta silti säilöön on otettu mm. henkilöitä, joille ei ole tarjottu ilmoittautumisvelvollisuutta vaihtoehtona, joilla on työpaikka, ja joiden ei ole todettu olevan aikeissa paeta (Yle 27.1. 2017). Esimerkkinä myös perhe, jossa lapsi on noudettu kesken koulupäivän ja äiti on lentokiellossa raskauden takia (ESS 4.4.2017).

5. Poliisi rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia pannessaan täytäntöön pakkopalautuksia

Myös toimeenpanevan viranomaisen tulee kohdallaan noudattaa ihmisoikeuksia (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Rautiainen ja Lavapuro: “Vallankäyttö vastoin ihmisoikeuksia on laitonta, sillä ihmisoikeudet ilmaisevat voimassaolevan oikeusjärjestyksen koko sisällön ikään kuin alkiomuodossa. Kaikki lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan käyttö tapahtuu ihmisoikeuksien rajoissa”.

Arvoisa Oikeuskansleri, olette itse todennut vakavia puutteita Maahanmuuttoviraston toiminnassa.  Rautatientorilla mieltään osoittavat turvapaikanhakijat ovat ojentaneet vetoomuksen ratkaisuehdotuksineen Maahanmuuttovirastolle, Poliisille ja hallitukselle helmikuussa 2017.

Julkisuudessa on arvosteltu turvapaikkapolitiikkaa voimakkaasti (YK:n kidutuksen vastainen komitea , Amnesty) ja tuhannet kansalaiset ovat tehneet lukemattomia vetoomuksia (ml. yli 12000 k ulttuurialan ammattilaisia, 100 tiedemaailman vaikuttajaa, nimekkäitä yhteiskunnallisia vaikuttajia, suurin osa Helsingin kaupunginvaltuutetuista) ja mielenosoituksia.

Mikään näistä ei ole johtanut toivottuun tulokseen, vaan muista Euroopan maista poikkeavat kielteiset turvapaikkapäätökset saavat lainvoiman ja pakkopalautukset jatkuvat kiihtyvällä tahdilla.

Pyydän Teitä, arvoisa oikeuskansleri,

  1. kertomaan mihin konkreettisiin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä jotta perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset Suomessa eivät jatkuisi
  2. selvittämään miten turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset saataisiin keskeytettyä kunnes on varmistuttu siitä, että karkotuspäätökset ovat ihmis- ja perusoikeuksien mukaisia
  3. ryhtymään toimenpiteisiin, jotta vääryydet korvataan niille, jotka on jo otettu säilöön ja/tai palautettu virheellisin perustein.

Helsingissä, 4.4.2017


Lisäys 6.4.2017:

Kantelu ei ole lakitekninen dokumentti. Kyseessä on yksityishenkilön tekemä kantelu oikeuskanslerille, jonka julkaisimme hänen luvallaan.

Lisätietoja kanteluiden tekemisestä:



10 ongelmaa Migrin prosesseissa ja päätöksissä

Jo kuukauden ajan erityisesti irakilaiset ja afganistanilaiset turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltään Helsingin keskustassa. Yksi heidän keskeisistä vaatimuksistaan on se, että turvapaikkatapaukset, joiden käsittelyssä on ollut ongelmia, on käsiteltävä uudelleen.

Maahanmuuttovirasto (Migri) kieltäytyy systemaattisesti myöntämästä prosessiensa ja päätöstensä ongelmallisuutta saati korjaamasta niitä. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion mielipidekirjoitus “Kielteinen päätös ei ole väärä päätös” Helsingin Sanomissa 12.3.2017 oli oiva esimerkki tästä. Kielteinen päätös ei tosiaankaan ole väärä päätös, mutta virheellinen päätös on virheellinen päätös.

Mitä nämä ongelmat sitten ovat?

  1. Migri on käyttänyt kokemattomia ja sopimattomia tulkkeja. Esimerkiksi irakilaisen turvapaikanhakijan arabian kielen tulkki on saattanut olla Pohjois-Afrikasta. Irakissa ja Pohjois-Afrikassa puhutut arabian kielen murteet eroavat toisistaan siinä määrin, että turvapaikanhakija ja tulkki eivät ole ymmärtäneet toisiaan saumattomasti, jolloin tulkki on tehnyt käännöksessä olennaisia virheitä. Turvapaikanhakijalta kysytään kyllä, ymmärtääkö hän tulkkia, mutta koska turvapaikanhakija ei voi tietää, mitä tulkki todellisuudessa tulkkaa, on tätä vaikea todentaa.
  2. Migri on jättänyt turvapaikkahaastattelussa kysymättä olennaisia kysymyksiä tai tarkentamatta, vaikka turvapaikanhakija on selvästi sanonut, että hänellä olisi lisää kerrottavaa (ks. esimerkiksi Alin tapaus).
  3. Migri on jättänyt huomiotta ja vähätellyt turvapaikanhakijoiden tarjoamaa todistusaineistoa. Esimerkiksi kaikkia kirjallisia todisteita ei ole käännätetty ja muun muassa valokuvien ja lääkärintodistusten arvo on mitätöity.
  4. Turvapaikkaprosessin pitäisi olla yksilöllinen. Näin ei kuitenkaan nyt ole. Migri on esimerkiksi copy-pastennut turvapaikkapäätöksiin tekstiä, joka ei millään tavalla liity kyseisen turvapaikanhakijan tapaukseen (ks. kohta 1 tässä tekstissä).
  5. Migri on jättänyt kielteisistä turvapaikkapäätöksistä pois haastatteluissa esille tulleita olennaisia yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että turvapaikanhakija on vakavassa vaarassa (ks. esimerkiksi Nourin tapaus).
  6. Migri ohittaa kielteisissä turvapaikkapäätöksissään sen, että vainon jatkuminen on todennäköistä myös tulevaisuudessa, vaikka turvapaikanhakijan antama tieto ja todistusaineisto selkeästi viittaavat vainon jatkuvan. Näin on esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijaa on käyty kyselemässä tämän vanhempien kotoa aivan viime aikoina.
  7. On varsin tavallista, että varsinaista vainon kohdetta, esimerkiksi perheen isää, kiristetään uhkailemalla tai jopa sieppaamalla ja kiduttamalla muita perheenjäseniä. Migri kuitenkin tuntuu arvioivan näitä tapauksia ennemmin suomalaisen kuin turvapaikanhakijan yhteiskunnan näkökulmasta eikä täten usko, että vaino kohdistuisi isän lisäksi myös esimerkiksi lapsiin – edes silloin, kun lasta kohtaan on esitetty suora uhkaus (ks. Fatimah’n tapaus).
  8. Migri kieltäytyy uskomasta niin sanottua toissijaista tietoa. Eli esimerkiksi jos turvapaikanhakijan kotiin on kohdistunut pommi-isku, Migri ei pidä tätä tietoa luotettavana, jos turvapaikanhakija itse ei ole sitä ollut todistamassa vaan hän on ainoastaan kuullut siitä esimerkiksi toiselta perheenjäseneltä.
  9. Migri on kielteisissä turvapaikkapäätöksissään myöntänyt, että hakijaan kohdistuu henkilökohtaista vainoa, mutta päätös on kuitenkin tehty maan yleisen turvallisuustilanteen eikä hakijan henkilökohtaisten perusteiden pohjalta.
  10. Migrin maalinjaukset, joilla jonkin maan tai alueen turvallisuutta perustellaan, pohjautuvat ainakin osittain vanhentuneisiin lähteisiin eivätkä ne ole linjassa esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tämänhetkisten linjausten kanssa.

Nämä ovat kaikki sellaisia epäkohtia, jotka eivät pohjaudu Suomen lakeihin vaan Migrin sisäisiin käytäntöihin. Näin ollen Migri voi ne myös korjata.

Vaikka Migri myöntää virheitä tapahtuneen, se syyttää niistä yksittäisiä työntekijöitä. Migrin prosesseissa ja päätöksissä esiintyvät virheet ovat kuitenkin niin laajalle levinneitä, että kyse ei voi olla yksittäisten työntekijöiden virheestä. Ennemminkin virheet näyttävät Migrin yleisiltä ja harkituilta käytännöiltä.

Migri vetoaa myös siihen, että turvapaikanhakijoilla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen, joka korjaa mahdolliset virheet. Hallinto-oikeuden päätökset perustuvat pääasiassa Migrin tuottamiin asiakirjoihin, jolloin Migrin prosesseissa tapahtuneet virheet kertautuvat eivätkä korjaudu valitusprosessissa.

MigriLeaks palaa näihin ongelmakohtiin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Korjaus: 13.3.2017 klo 10:29 / YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (ei pakolaisneuvosto) 





Kantelu oikeuskanslerille Suomen turvapaikkapolitiikasta

Oikeuskanslerille on tehty kantelu Suomen turvapaikkapolitiikasta, joka on ristiriidassa perustuslain ja Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa, sekä rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia. Odotamme oikeuskanslerilta mahdollisimman pikaisia toimia, sillä pakkopalautusten kiihtyessä emme voi välttyä ihmishenkien menetyksiltä.

Tässä kantelu kokonaisuudessaan:


Pyydämme, että Te, Arvoisa Oikeuskansleri

  1. toteaisitte, että Suomen laki tai siihen pohjautuva viranomaismenettely on jäljempänä selostettavissa asioissa perustuslain tai Suomea velvoittavien sopimusten vastaista.
  2. saattaisitte vireille sellaista lainsäädäntöä ja viranomaismenettelyä, jossa tutkitaan nykyisen ulkomaalaislain ja siihen liittyvien sisäministeriön ja maahanmuuttoviraston sovellutuksien ristiriitaisuudet ja huolehditaan, että nämä lainkohdat muutetaan ja niitä tulkitaan perustuslain ja YK:n kanssa tehtyjen ja muiden kansainvälisten sopimuksien mukaisesti siten, että menettelyt ko. asioissa muuttuisivat perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaviksi.
  3. valvoisitte turvapaikkaa anoneita lapsiperheitä koskevassa päätöksenteossa, että YK:n lasten oikeuksien sopimusta (artiklat 6, 19 ja 22) koko laajuudessaan noudatetaan eikä lapsiperheitä palauteta sotaa käyviin maihin. Lapsiperheiden saamat kielteiset turvapaikkapäätökset ja heidän käännyttämisensä sotaa käyviin ja terrorismista kärsiviin maihin rikkoo YK:n lasten oikeuksien sopimusta.
  4. valvoisitte, että YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artiklat 9 ja 10 perheiden yhdistämisestä toteutuvat em. artikloissa mainituilla tavoilla. Perheen yhdistäminen on valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksillä tehty irakilaisille ja syyrialaisille mahdottomaksi, koska kyseisillä alueilla ei ole mahdollisuutta diplomaattitapaamisiin. Tästä syystä erityisen tärkeää on, että ulkoministeriö järjestäisi KIIREELLISESTI irakilaisille ja syyrialaisille mahdollisuuden diplomaattitapaamisiin muuallakin kuin Turkin Ankarassa. Turkkihan ei myönnä lainkaan viisumia syyrialaisille eikä irakilaisille, joten tällä hetkellä perheenyhdistäminen on mahdotonta em. kansalaisille. Tutkitusti perheenyhdistämisellä on merkittävä positiivinen vaikutus kotoutumiseen ja se ehkäisee myös syrjäytymistä ja radikalisoitumista.
    Lisäksi on merkille pantavaa, että MMV on päätöksissään toteuttanut perheiden hajottamista siten, että osa perheestä on saanut myönteisen ja osa kielteisen päätöksen, vaikka perheessä on alaikäinen tai alaikäisiä lapsia. Tämä menettely on ristiriidassa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen kanssa. Vetoamme, että samasta kodista ja samasta perheestä tulleita perheenjäseniä ei eroteta toisistaan ja heitä kohdellaan yhdenvertaisesti.
  5. kiinnittäisitte huomionne siihen, että Suomeen saapuneilla turvapaikanhakijoilla on ollut aivan erilainen käsittely riippuen siitä onko haastattelu ja päätös tehty ennen vai jälkeen  lakimuutosten voimaantulon. Lisäksi 9/2016 lakimuutokset ”alkoivat koskea” 10kk aikaisemmin maahan tulleita eikä vain 9/2016 jälkeen tulleita.
    Vetoamme Suomen perustuslakiin ja hallintolakiin siinä, että ihmisten yhdenvertaisuuden vaatimuksen mukaisesti turvapaikkapäätökset otetaan uuteen tarkasteluun niin, että päätös tulkitaan sen lakitilanteen mukaan, joka oli voimassa henkilön maahan tullessa.
  6. vaikuttaisitte siihen, että maahanmuuttoviraston maatietoarviot ja niiden perustelut olisivat avoimia ja julkisia niin kuin ne ovat muissakin Pohjoismaissa.
  7. todetessanne virkamiesten syyllistyneen perus- ja ihmisoikeuksien rikkomiseen ryhtyisitte näiden rikkomusten vaatimiin toimenpiteisiin. Ymmärtääksemme viranomaiset eivät saa noudattaa perus- ja ihmisoikeuksien vastaista lainsäädäntöä.

Vaatimustemme perusteeksi esitämme tarkemmin seuraavaa:

Suomen v. 2016 tiukennettu ulkomaalaislaki sovellutuksineen on ristiriidassa Suomen perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen, YK:n lasten oikeuksien sopimuksen ja Eurooppa-neuvoston direktiivi oikeudesta perheenyhdistämiseen kanssa. Kun ulkomaalaislaista on poistettu humanitäärinen suojelu, tämän lakimuutoksen johdosta Suomi nyt palauttaa turvapaikanhakijoita sodassa oleviin maihin ilmeiseen kuoleman vaaraan, mikä rikkoo ihmisoikeuksia ja perustuslakia.

Suomeen syksyllä 2015 tuli yli 30  000 turvapaikanhakijaa, jotka ovat lähtöisin pääasiassa Irakista, Syyriasta ja Afganistanista. Heidät otettiin vastaan humaanilla tavalla, mutta alkuvuodesta 2016 lähtien maahanmuuttovirasto (MMV) on jatkuvasti tiukentanut turvapaikan myöntämispolitiikkaansa valtioneuvoston antamien lakiehdotusten ja linjausten mukaisesti.

Ulkomaalaislaista poistettiin humanitäärinen suojelu, mikä mahdollistaa ja laillistaa julmat ja epäinhimilliset ratkaisut turvapaikkapäätöksenteossa. Samalla turvapaikanhakijoiden oikeusturva on heikentynyt, negatiivisten päätösten määrä on moninkertaistunut ja ihmisiä palautetaan myös vastentahtoisesti sotatilassa oleviin maihin terrorismin keskelle.

Irakin turvallisuustilanne on pahentunut, riskit palautettaville ovat kasvaneet, aseellisia taisteluja käydään yhä useammalla alueella, kuten myös pääkaupungissa Bagdadissa. Ruotsin maahanmuuttovirasto arvioi (HS 19.11.2016, Tommi Hannula), että Bagdadissa, koko Niniven maakunnassa sekä osissa Kirkuin ja Anbarin maakuntia väkivalta on niin laajamittaista, että kaikki sieltä tulevat ovat suojelun tarpeessa. Tästä huolimatta Suomi palauttaa turvapaikanhakijoita myös Bagdadiin.

Kuluneen syksyn aikana on suomalaisessa mediassa ollut poikkeavan suuri määrä huolestuneita kannanottoja, artikkeleita ja kansalaismielipiteen ilmaisuja (liite 1, Suomen Kuvalehti 50/2016, Edessä vain huonoja vaihtoehtoja. Suomi valmistelee irakilaisten pakkopalautuksia vastoin YK:n suosituksia. Ks. myös Refugee Hospitality Club) siitä, kuinka Suomen hallituksen ja sisäministeriön linjausten mukaisesti Maahanmuuttovirasto on tehnyt lukuisia kielteisiä turvapaikkapäätöksiä niin perheille kuin yksittäisille henkilöille, joilla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta palata kotimaahansa sodan, terrorismin tai maassa vallitsevien turvallisuusuhkien vuoksi. Tällaisia päätöksiä tehdessään MMV rikkoo Suomen perustuslakia, YK:n kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia.

Vuoden Suuren Journalismipalkinnon saanut toimittaja Tom Kankkonen sanoi radiohaastattelussa (Yle Radio 1, Ykkösaamu 28.11.2016 klo 8.10), että Suomella on turvapaikkapäätöksissään tosi tiukka linja verrattuna Ruotsiin ja EU-n yleiseen linjaan. Hänen näkemyksensä mukaan irakilaisten turvapaikanhakijoiden palauttaminen Bagdadiin ei ole vaihtoehto eikä sunneilla ole sisäisen paon mahdollisuutta.

YK:n kidutuksen vastainen komitea arvostelee Suomea turvapaikanhakijoiden kohtelusta     (liite 2, Turvapaikanhakijoiden kohtelusta moitteet Suomelle – YK: ”Huonoja lakimuutoksia”, MTV 07.12.2016 klo 19.56). Sen mukaan Suomen lainsäädäntöön on tehty viime aikoina muutoksia, jotka saattavat heikentää turvapaikanhakijoiden oikeussuojakeinoja ja lisätä palauttamisriskiä.

Arkkipiispan erityisavustaja Mari Leppänen ja Helsingin Diakonissalaitoksen toimialajohtaja Marja Pentikäinen ovat tuoneet julki huolensa siitä, että turvapaikan saaneilla syyrialaisilla ei ole mahdollisuutta perheen yhdistämiseen. Suomi on kuitenkin oikeusvaltio, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus perheeseen. Suomea sitovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla, Lapsen oikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien yleissopimus sekä Eurooppaneuvoston direktiivi oikeudesta perheen yhdistämiseen, mutta näitä ei enää noudateta (Päivän lehti 4.12.2016 HS).

Suomen turvapaikanhakijat eivät ole yhdenvertaisia lain edessä

Turvapaikkahaastattelut aloitettiin alkuvuodesta 2016 Pohjois-Suomesta, jolloin yli 80% irakilaisista sai turvapaikan. Viimeiset turvapaikkahaastattelut syksyllä 2015 saapuneille turvapaikanhakijoille tehtiin Kaakkois-Suomen alueella loppusyksystä 2016, jolloin päätökset tehtiin tiukentuneen ulkomaalaislain perusteella ja myönteisiä turvapaikkapäätöksiä sai vain 9-10% irakilaisista (ks. liite 3, HS-Turvapaikkapäätökset 2016). Turvapaikkapäätöksen lopputulos onkin suuresti riippunut siitä, missä ajankohdassa kuluvaa vuotta päätös on tehty ja missä vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakija on haastatteluhetkellä asunut.

Maahanmuuttoviraston tekemissä turvapaikkapäätöksissä on herättänyt huolestumista erityisesti irakilaisten ja afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden saamat kielteiset päätökset sekä ne 9/2016 voimaan tulleet oikeusturvaa heikentävät lait, jotka ovat johtaneet siihen, että turvapaikanhakijoita ei kohdella eri oikeusasteissa samalla tavoin kuin kantasuomalaisia. Valitusaikoja on lyhennetty siten, että maahanmuuttoviraston tekemästä kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeuteen tehtävään valitukseen valitusaika on lyhennetty 30 päivästä 21 päivään ja hallinto-oikeuden kielteisestä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivästä 14 päivään. Oikeutta oikeusapuun on kavennettu siten, että turvapaikkahaastatteluun ei voi enää saada lakimiestä avustajaksi kuin erityistapauksissa. Avustavien lakimiesten korvauksia on pienennetty, mikä käytännössä vähentää turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta oikeusapuun. Ihmiset eivät ole enää yhdenvertaisia Suomen lain edessä, mikä on ristiriidassa perustuslain 2. luvun 6§ kanssa: ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon…tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Humanitääristen perusteiden poistaminen turvapaikkapäätöksistä

Ulkomaalaislain uudistuksessa siitä poistettiin humanitääriset syyt turvapaikan myöntämisen perusteina, mikä on ristiriidassa perustuslain seuraavien kohtien kanssa: a) 1. luvun 1 §:”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi”, b) 2. luvun 7§: ”Jokaisella on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen” ja c) 22 §: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Nämä perustuslailliset oikeudet eivät nykyisessä ulkomaalaislaissa ja sen sovellutuksissa toteudu turvapaikanhakijoiden kohdalla. MMV:n päätöksissä useissa tapauksissa kidutuksen merkitystä on vähätelty tai se on mitätöity sillä perusteella, että kidutettu ei ole voinut tunnistaa kiduttajiensa identiteettiä tai heidän edustamaansa terroristijärjestöä. Mm. Irakissa on n. 30 eri terroristijärjestöä, joiden naamioituneita kidnappaajia tai kiduttajia on mahdotonta tunnistaa. MMV on toiminut tällaisissa tapauksissa vastoin suomalaista oikeuskäytäntöä, jossa epäselvissä tapauksissa tuomio luetaan uhrin hyväksi eikä tappioksi (ks. liitteet 4a ja 4b).

On ristiriitaista, että uusi ulkomaalaislaki tulkintoineen voi ohittaa perustuslain säätämän ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeuden elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen (liitteet 4a, Turvapaikkapuhuttelupöytäkirja ja 4b Kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskeva hakemus/ käännyttäminen, asiakasnro xxxxxxx).

YK:n yleissopimus lasten oikeuksista ei toteudu

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun. YK on yleiskokouksessaan 20.11.1989 hyväksynyt Yleissopimuksen lasten oikeuksista, joka on laajimmin ratifioitu YK:n yleissopimus maailmassa. Monien maiden tavoin myös Suomi on allekirjoittanut tämän sopimuksen ja sen voimaan saattamisesta Suomessa on annettu asetus 21.8.1991. Tämän yleissopimuksen perusteella Suomella on myös viiden vuoden välein raportointivelvollisuus YK:lle lapsen oikeuksien toteutumisesta maassamme.

Tämän yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot ottavat huomioon, että koko ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon ja yhtäläisten oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa. Jokainen ihminen on oikeutettu niissä tunnustettuihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, kansalliseen alkuperään, varallisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvaa erotusta. Lapsella on oikeus erityiseen huolenpitoon ja apuun.

  1. artiklan mukaan lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle.
  2. artiklan mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönneiltä tai huonolta kohtelulta.
  3. artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi, joka yksin tai vanhempansa kanssa tai jonkin muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa, saa asianmukaista suojelua ja humanitääristä apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia. Tämän mukaisesti lapsiperheitä ei ollenkaan saa palauttaa sotatilassa oleviin tai terrorismista kärsiviin maihin. Siltikin tämän säännöksen vastaisia ratkaisuja on tehty (ks. liitteet 5a Kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskeva hakemus/ käännyttäminen, asiakasnro xxxxxxx, ja 5b Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus/käännyttäminen, asiakasnro xxxxxxx).

Lisätietoja ja lisää vastaavia esimerkkejä hankkinette Maahanmuuttovirastolta ja hallintotuomioistuimilta, kun Teillä on oikeus saada niiltä kaikki tarpeelliset tiedot (ks. myös

Suomen ulkoministeriön virallisen matkustustiedotteen mukaan Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea. Afganistaniin kehotetaan välttämään kaikkea matkustamista. Turvallisuustilanne on kriittinen tai heikko koko maassa (tiedote 29.11.2016).

Samoin Suomen ulkoministeriön virallisen matkustustiedotteen (4.11.2016) mukaan Irakiin kehotetaan välttämään kaikkea matkustamista. Yleinen turvallisuustilanne Irakissa on hyvin huono. Taisteluja ja väkivaltaisuuksia esiintyy monin paikoin. Terrori-iskujen riski on merkittävä suuressa osassa maata. Irak luokitellaan sotariskialueeksi.

On ristiriitaista, että suomen kansalaisia varoitetaan vakavasti matkustamasta näille alueille, mutta samanaikaisesti MMV luokittelee kyseiset maat  turvapaikanhakijoille ”turvallisiksi maiksi”. Tällä määrittelyllä MMV muodostaa kyseenalaisen juridisen perusteen turvapaikanhakijoiden palauttamiseksi sotariski- ja konfliktialueille, joissa väkivallan uhka on erittäin korkea, ja samalla MMV syyllistyy rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Epäilyttäväksi tämän toiminnan tekee se, että maatietoarviot meillä, päinvastoin kuin muissa Pohjoismaissa, eivät ole julkisia. Tähän pitäisi pikimmiten saada muutos..

Maahanmuuttovirasto on vastoin YK:n yleissopimusta lasten oikeuksista tehnyt lukuisia kielteisiä turvapaikkapäätöksiä irakilaisten ja afganistanilaisten lapsiperheiden palauttamiseksi heidän kotimaihinsa. Tämä merkitsee näiden ihmisten palauttamista sodan ja terrorismin valtaamiin maihin, jolloin lapsilta viedään oikeus turvallisuuteen ja äärimmillään oikeus elämään.

Ulkoministeriön julkaisemien matkustustietoraporttien vastaisesti maahanmuuttovirasto luokittelee turvapaikanhakijoille Irakin ja Afganistanin turvallisiksi maiksi, vaikka nämä valtiot ovat olleet vuosikausia sotatilassa ja terrorismin vallassa. Afganistaniin ja Irakiin palautettavien lapsiperheiden – niin kuin ei muidenkaan ihmisten – henkiinjäämistä ja turvallisuutta voida mitenkään taata, vaan näihin maihin palautettavat ihmiset joutuvat elämään jatkuvassa pelossa, turvattomuudessa ja kuoleman vaarassa. Terveydenhuolto ja koulut eivät näissä maissa toimi. Monet nuoret tytöt joutuvat ihmiskaupan uhreiksi. Silti MMV tekee perheille palautuspäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 6. ja 19. ja 22. artiklan kanssa.

Perheiden yhdistäminen ja sitä koskevien sopimusten rikkominen

Suomea sitoo YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 9. artikla, jonka mukaan ”sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on turvallista olla heidän kanssaan.” Tämän artiklan vastaisesti MMV on tehnyt päätöksiä, joissa osa perhettä on saanut oleskeluluvan Suomessa ja osa perheestä lähetetään pois maasta. Lasten oikeuksien 10. artiklan mukaan ”jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä”.

MMV on tehnyt lukuisia päätöksiä, joissa perhettä ollaan hajottamassa siten, että osa perheestä saa myönteisen ja osa kielteisen päätöksen (ks. liitteet 4a ja 4b). Näin on tehty myös silloin, kun perheessä on alaikäinen lapsi tai alaikäisiä lapsia. Samasta kodista ja samasta perheestä tulleita perheenjäseniä tulisi kohdella yhdenvertaisesti.

Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n kansainvälisiä sopimuksia. Samoin Suomen hallituksen, ministeriöiden ja virastojen toimintaa sitoo Suomen perustuslaki. Käytännössä kuitenkin hallituksen ulkomaalaislakiin valmistelemat tiukennukset ja humanitääristen perusteiden poistaminen turvapaikkapäätöksistä, sisäministeriön tulkinnat ulkomaalaislaista samoin kuin maahanmuuttoviraston tulkinnat ja sovellutukset niistä ovat räikeässä ristiriidassa YK:n kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain kanssa.

Esimerkiksi turvapaikan saaneilla syyrialaisilla tai irakilaisilla ei ole mahdollisuutta perheenyhdistämiseen. Marraskuussa avattu sähköinen perheenyhdistämishaku helpottaa hakemuksen vireillepanoa, mutta se edellyttää yhä perheenkokoajan käyntiä Turkin Ankarassa.

Mahdottomaksi tilanteen on tehnyt se, että syyrialaisille eikä irakilaisille myönnetä viisumia Turkkiin. Tällä hetkellä pattitilanteessa on reilusti yli 100 syyrialaista, jotka ovat saaneet lokakuun lopussa turvapaikkapäätöksen Suomesta. Syyrian poikkeuksellisen vaikeasta sotatilanteesta huolimatta Suomen poliittiset päättäjät estävät heiltä oikeuden perheiden yhdistämiseen. Ulkoministeriö on määrännyt, että Suomesta turvapaikan saaneen syyrialaisen perheenjäsenen pitää hakea perheenyhdistämistä Turkin Ankarasta (ks. liite 6 Turvapaikan saaneilla syyrialaisilla ei ole mahdollisuutta perheenyhdistämiseen). Muita vaihtoehtoja ei ole. Tässä asiassa Suomea sitovat Euroopan ihmissoikeussopimuksen 8. artikla, Lapsen oikeuksien julistus sekä Lapsen oikeuksien yleissopimus ja Eurooppa-neuvoston direktiivi oikeudesta perheenyhdistämiseen, mutta näitä ei enää noudateta. Tässä Suomen hallituksen, sisäministeriön ja maahanmuuttoviraston toiminta rikkoo kansainvälisiä sopimuksia. Suomen linja poikkeaa myös muiden Euroopan maiden kuten Ruotsin, Tanskan ja Saksan käytännöistä, joilla kaikilla on Suomea merkittävästi laajempi toimintaverkosto perheenyhdistämisasioissa.

Etninen syrjintä maahanmuuttoviraston päätöksenteossa

Vaikka julkisesti on tiedossa, että Afganistanissa hazara-heimoa on syrjitty ja vainottu jo kauan ja heimon jäseniä maassa tapetaan jatkuvasti, niin tästä huolimatta MMV ei ota huomioon etnistä syrjintää palautuspäätöksiä tehdessään, vaan on antanut kielteisiä päätöksiä ja palauttaa etnisesti syrjittyjä ihmisiä Afganistaniin. Esimerkkinä on hazara-heimoon kuuluva perhe, josta vain osa eli isä, 22-vuotias tytär ja 12-vuotias poika ovat Suomessa. Äiti, isoveli ja kaksi pikkusiskoa ovat olleet pakolaisina Iranissa jo useita vuosia ja ovat siellä edelleen. Alun alkuaan perhe on joutunut vainon kohteeksi oman etnisen alkuperänsä vuoksi ja heitä on syytetty aiheettomasti poliittisista mielipiteistä, minkä vuoksi he joutuivat pakenemaan Pakistaniin silloin kun tällä hetkellä 22-vuotias tytär on ollut 6-7 vuoden iässä. Heidän kohdallaan MMV on tehnyt kielteisen päätöksen, jonka mukaan heidän pitäisi palata Afganistaniin, josta he ovat paenneet 15 vuotta sitten. Afganistanissa heillä ei ole kotia, ei työtä eikä sukulaisia ja näistä syistä ja etnisen taustansakin vuoksi he joutuisivat edelleen syrjityksi ja täysin tyhjän päälle. Käytännössä siis MMV:n karkoituspäätös merkitsisi perheen tuhoa ja etnisen syrjinnän jatkumisen hyväksymistä. Päätöksen perusteluissaan 12-vuotiaan pojan kohdalla MMV toteaa, että

”häneen ei ole kohdistunut Afganistanissa mitään vakavia oikeuden loukkauksia”. Absurdiksi perustelun tekee se, että kyseinen poika ei ole koskaan edes Afganistanissa ollut! (ks. liite 7, Kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskeva hakemus/käännyttäminen, asiakasnrot xxxxxxx, xxxxxxx ja xxxxxxx). Tässä tapauksessa on kyseessä 12-vuotias lapsi, joka isänsä ja sisarensa kanssa on anonut kansainvälistä suojelua YK:n lastenoikeuksien yleissopimuksen 22. artiklan mukaisesti. Tämänkin tapauksen kohdalla MMV rikkoo sekä lastenoikeuksien yleissopimusta että perustuslakia.

Edellä mainittujen selvitysten ja näkökulmien valossa vaarana on, että hallituksen tiukentuneen ulkomaalaispolitiikan seurauksena Suomeen muodostuu pääasiassa afgaaneista ja irakilaisista koostuva oikeudeton paperittomien nurkkaan ajettu kansanryhmä. Vallitseva tilanne on epätoivoinen ja se voi muodostaa kasvualustan voimakkaalle turhautumiselle, tarpeettomalle syrjäytymiselle ja mahdolliselle radikalisoitumiselle.

Te, arvoisa Oikeuskansleri, olette vastikään kiinnittänyt huomiota siihen, että lainvalmisteluun on vastoin näkemyksiänne saattanut tulla perus- ja ihmisoikeuksien vastaisia säädöksiä. Katsomme, että lainvalmistelijat ja hallituspuolueet eivät ole piitanneet perustuslain ja kansainvälisten humanitääristen sopimusten ja sitoumusten noudattamisesta lainsäädäntötyössä, mikä on omiaan murentamaan demokratian ja ihmisoikeuksien perusteita Suomessa.

Xxxssa 28. joulukuuta 2016