Turvapaikkaprosessissa vakavia ongelmia kaikissa vaiheissa

Olemme seuranneet turvapaikkaprosessien kulkua viimeisten vuosien ajan. Prosessissa on tällä hetkellä kaikissa vaiheissa valtavasti ongelmia. Me vapaaehtoiset turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt ja avustajat haluamme tuoda vastuullisten virkamiesten ja poliitikkojen tietoon havaitsemamiamme asioita. Toivomme, että ne otetaan huomioon, kun tehdään selvitystä Maahanmuuttoviraston toiminnasta ja turvapaikkaprosessien kulusta Suomessa tällä hetkellä. Selvityksen ajaksi käynnissä olevat kiistanalaiset pakkopalautukset tulisi jäädyttää ja käsitellä epäonnistuneet turvapaikkaprosessit uudestaan paremmin. Ohessa tiivistystä aiheesta.

  • Maahanmuuttovirastoon palkattiin syksyn 2015 ruuhkan seurauksena paljon kokemattomia puhuttelijoita, joiden koulutus jäi liian lyhyeksi. Tämän seurauksena puhutteluissa ei aina osata hakea olennaisia asioita. Turvapaikanhakijoita kielletään järjestelmällisesti kertomasta esimerkiksi Afganistanin tai Irakin yleisestä tilanteesta. Kuitenkin on käynyt selvästi ilmi, että puhuttelijoilla ja päätöksentekijöillä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi maiden klaanijärjestelmästä, viranomaisten korruptoituneisuudesta tai Talebanin ja militiaorganisaatioiden viestinnästä, tietoverkostoista ja tiedonhankinnan tavoista.Virastossa on ollut liian kiire tehdä päätöksiä – puhuttelut ovat jääneet usein liian lyhyiksi, olennaiset asiat eivät ole tulleet esille tai ne on ohitettu liian nopeasti. Päätöksissä vedotaan usein siihen, että turvapaikanhakijan kertomus ei ole riittävän jäsentynyt, yksityiskohtainen tai uskottava.
  • Suomessa ei ole ollut riittävästi tarpeeksi hyviä etenkään arabian, darin ja farsin kielen tulkkeja. Puhuttelupöytäkirjat ovat usein huonoa suomea ja turvapaikanhakijoiden kertomukset vaikuttavat ristiriitaisilta ja sekavilta. Todelliset syyt turvapaikkaan jäävät hämäriksi. Puhuttelupöytäkirjoista löytyy olennaisten tietojen kohdalta outouksia, kuten ammatti “hallitsemishuomioitsija”, näytelmäkirjailija “Sumael Bikiti” ja suomalaisen helluntaiseurakunnan tilalla “Pentti Kasken seurakunta”.
  • Osa tulkeista on ollut ja on asenteellisia. Haastattelunauhoja kuuntelemalla on selvinnyt, että asioita ei ole kirjattu pöytäkirjoihin samalla tavalla kuin turvapaikanhakijalle on kerrottu pöytäkirjan tarkastusvaiheessa. Muutamat tulkit ovat suuttuneet kesken puhuttelun ja kieltäytyneet kertomasta asiakkaiden kertomia asioita, jotka he ovat kokeneet loukkaaviksi.
  • Turvapaikanhakijat ovat myös pelänneet kertoa kaikkia tapahtumia ja yksityiskohtia, koska monien perheet ja muut läheiset ovat edelleen kotimaassa, ja he pelkäävät heidän turvallisuutensa puolesta. He eivät ole koskaan voineet luottaa oman maansa viranomaisiin, ja heidän on erittäin vaikea tehdä niin täälläkään. Haastateltavat ovat olleet tilanteissa usein stressaantuneita, väsyneitä pitkästä matkustamisesta ja varovaisia kertomaan arkaluontoisista ja usein traumaattisista asioista. Mikäli lisäksi tulkki on vaikuttanut asenteelliselta, haastattelu on saattanut epäonnistua täysin. Mahdollisuus uuteen suulliseen puhutteluun ilman kristinuskokääntymystä tai muuta täysin uutta turvapaikkaperustetta on annettu hyvin harvoin.
  • Ilmaisen oikeusavun poistaminen turvapaikkapuhutteluvaiheessa johti siihen, että kukaan ei ollut valvomassa turvapaikanhakijoiden etua ko. vaiheessa. Kukaan turvapaikanhakijan avustaja ei ollut paikalla tarkistamassa, mitä puhuttelupöytäkirjaan on tosiasiallisesti kirjattu ja minkälaisella kielellä. Turvapaikkaprosessin myöhemmät vaiheet perustuvat haastattelupöytäkirjoihin -> virheet ja puutteet seuraavat kaikissa vaiheissa, eikä oikeus puutu näihin.
  • Haastattelunauhat on mahdollista tilata itselleen Maahanmuuttovirastosta kuunneltaviksi. On osoittautunut, että nauhoitukset ovat usein huonolaatuisia: nauhalla saattaa kuulua lähinnä tietokoneen naputusta tai suhinaa, tai tallennin on ollut niin kaukana turvapaikanhakijasta, että tämän tai tulkin ääntä ei kuulu juuri lainkaan. Nauhojen tilaajille on myös toisinaan ilmoitettu, että nauha on “tuhoutunut” tai kadonnut. Korkealaatuisen, helppokäyttöisen tallenustekniikan aikakautena tämä vaikuttaa erikoiselta.
  • Maahanmuuttoviraston tulkintalinja kiristyi ilmeisesti poliittisen ohjauksen seurauksena (ks. mm. Turun yliopiston tutkimus aiheesta). Maahanmuuttovirastoa ohjattiin tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä. Jo etukäteen oli linjattu, että vain kolmasosa hakijoista tulee saamaan turvapaikan (ks. uutiset syksyltä 2015). Se poikkesi rajusti aiemmasta turvapaikan myöntämisprosentista mm. irakilaisille (ennen syksyä 2015 se oli 85). Suuri virhe oli julistaa Irak, Afganistan ja Somalia ”turvallisiksi maiksi” toukokuussa 2016. Nämä maat ovat jatkuvasti maailman viiden vaarallisimman maan joukossa kaikissa kansainvälisissä listauksissa. Tilanne esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa ei ole millään tavalla parantunut. Isiksen kukistaminen Irakissa ei ole parantanut esimerkiksi sunnien tilannetta millään lailla, vaan militiajoukot suorittavat nyt mielivaltaisia ”puhdistuksia” eri puolilla Irakia varastaen omaisuutta, vangiten ihmisiä ja tappaen niitä, joille voivat kehittää syyn epäillä vaikkapa yhteyksiä Isis-terrorismiin. Hallinto on erittäin korruptoitunut, ja turvautuminen viranomaisiin johtaa usein vain entistä suurempiin ongelmiin. Militiaryhmien asema Irakin hallinnossa on vahvistunut entisestään, koska ne saivat vaaleissa omia edustajia Irakin parlamenttiin. Vaikutusvaltaisin ryhmä on Hashd-al-Shaab, joka tunnetaan myös nimellä Popular Mobilization Unit. Ryhmittymän toiminta on ajoittain erittäin kyseenalaista ja jopa raakaa. Nyt vaalien tulos on mitätöity, mikä kertoo edelleen Irakin syvistä ongelmista.
  • Maahanmuuttovirasto ei myönnä turvapaikkaa edes todistetusti ja uskotusti tappoyritysten tai kidutuksen kohteeksi joutuneille. Usein syynä on se, että turvapaikanhakija ei pysty todistamaan, oliko teon takana järjestäytynyt taho. ”He eivät jättäneet käyntikorttia”, sanovat turvapaikanhakijat itse. Toisaalta suojelun perusteeksi ei näytä riittävän sekään, että turvapaikanhakija on joutunut todistetusti vainotuksi esimerkiksi Irakin vaikutusvaltaisimpien militiaryhmittymien taholta. Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu tietävän tai haluavan tietää esimerkiksi militiaryhmien mielivaltaisista toimintatavoista ja vahvasta asemasta suhteessa hallintoon. Militiat ovat yhä vahvemmin osa hallintoa. Maahanmuuttoviraston päätöstekstissään käyttämä lause ”Viranomaissuojelun mahdollisuutta ei voi kokonaan sulkea pois kohdaltasi” kuulostaa kummalliselta jo sellaisenaan ja erityisesti peilattuna Irakin ja Afganistanin tilanteeseen.
  • Jotkut päätöstekstit ovat kestämättömän ristiriitaisia ja niiden perustelut erikoisia. Esimerkiksi monen sivun mittainen yksityiskohtainen kertomus pakoon johtaneista tapahtumista kuitataan käsittämättömästi nimeämällä se liian yleisluontoiseksi ja jäsentymättömäksi ja siten ei-uskottavaksi.
  • Lasten oikeudet ja Suomea laintasoisesti velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus eivät toteudu turvapaikkapäätöksissä. Lasten etuun viitataan päätöksissä, mutta tosiasiallisesti vanhempien tai lasten lähtömaan kotimaan tilannetta tai mahdollisen palautuksen vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen avataan harvoin päätöksissä yhtä lausetta enempää. Tämä on riittämätöntä. Edes suomalaisten sosiaaliviranomaisten lausunnoilla lapsen tilanteesta ei ole aina vaikutusta Maahanmuuttoviraston päätöksiin.
  • Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Tästä huolimatta virasto rikkoo päätöksillään jatkuvasti perheitä, myös sellaisia, joissa toinen vanhempi on turvapaikanhakija ja toinen Suomen kansalainen.
  • Unicef, THL, Pelastakaa lapset ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useita kertoja ilmaisseet huolensa lasten asemasta suomalaisessa turvapaikkaprosessissa.
  • Turvapaikanhakijoiden oikeusapua rajattiin lailla monin tavoin. Valitusaikoja lyhennettiin ja korvaus muutettiin tuntiperusteisesta kertasummaksi. Tämä johti siihen, että kielteisistä päätöksistä valitettaessa asianajajilla on huomattavasti entistä vähemmän aikaa käytettävissä perehtyä asiakkaan tilanteeseen. Esimerkiksi alkuhaastattelun virheet jäävät usein huomaamatta, koska asianajajalla ei ole mahdollisuutta pitää uutta puhuttelua. Suomessa on myös vähän pakolaisjuridiikkaan perehtyneitä asianajajia. Tällä hetkellä vähät perehtyneet ovat todella ylikuormittuneita. Alkuvaiheessa tehdyt virheet korjautuvat siis huonosti oikeudessa. Lakimuutosten kertautuvia ja kasautuvia vaikutuksia ei ole arvioitu missään vaiheessa.
  • Alalle on tullut myös suoranaisia huijareita, joista osa on tuomittu oikeudessakin. Osa asianajajista ei tapaa asiakkaitaan koskaan, osa tekee valitukset hutaisemalla ja osa jopa unohtaa ilmoittaa asiakkailleen päätöksistä, jolloin valitusajat kuluvat umpeen.
  • Hallinto-oikeudet on perustettu käsittelemään aivan toisenlaisia asioita kuin pakolaisuusasioita. Hallinto-oikeudet ovat ruuhkautuneet kohtuuttomasti, ja niistä puuttuu pakolaisjuridiikan asiantuntemusta.
  • Lakia muutettiin myös niin, että KHO ottaa käsiteltäväkseen vain sellaisia valituksia, joilla on mahdollisuus tulla linjamuutoksiksi. Syiden on oltava erittäin painavia. KHO-vaihe johtaa erittäin harvoin mihinkään tulokseen turvapaikanhakijan kannalta, joten se on käytännössä merkityksetön.
  • Turvapaikanhakijat, jotka eivät tosiasiallisesti uskalla palata kotimaahansa, joutuvat usein tekemään uuden turvapaikkahakemuksen. Se kaatuu monella siihen, että Maahanmuuttovirasto ei käsittele hakemusta, koska turvapaikanhakija on toimittanut lisäselvitykset ja -todisteet jo KHO:hon ja Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiat on jo käsitelty KHO:ssa. Se taas ei pidä paikkaansa, koska KHO ottaa valituksia käsiteltäväkseen erittäin harvoin (ks. ed.)
  • Poliisi on tehostanut pakkopalautusten ja ”vapaaehtoisen paluun” toteuttamista, mikä johtaa entistä suurempaan pelkoon, turvapaikanhakijoiden pakoiluun, piileskelyyn ja siirtymisen muihin Euroopan maihin. Poliisi on ryhtynyt ottamaan ihmisiä talteen määrätyillä ilmoittautumiskäynneillä ja poimimaan heitä suoraan kaduilta. Edes käynnissä oleva työperäisen oleskeluluvan hakuprosessi ei ole estänyt poliiseja toteuttamasta pakkopalautuksia. Poliisivankilan käyttö pakkopalautuksien yhteydessä pitäisi kieltää kokonaan, koska turvapaikanhakija ei ole rikollinen. Monilla on takanaan traumaattisia vankila- ja kidutuskokemuksia, ja syyttömänä vankilaan sulkeminen saattaa tuoda rankkoja takaumia ja vaurioittaa mielenterveyttä vielä lisää.
  • Sekä Maahanmuuttovirasto että poliisi ovat laittomasti pyrkineet ja usein onnistuneetkin estämään turvapaikanhakijan vapaaehtoisen, valtakirjallisen avustajan mukaantulon puhuttelutilanteisiin. Turvapaikanhakijalla on hallintolain 12. pykälän mukaan oikeus avustajaan, eikä avustajalla ole tässä pätevyysvaatimusta.
  • Vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa tapahtuu jatkuvasti itsemurhan yrityksiä, ja osa niistä myös onnistuu. Monet turvapaikanhakijat kärsivät unettomuudesta, masennuksesta ja muistihäiriöistä. Heitä on joutunut sairaalahoitoon psykoosin tai itsetuhoisen käyttäytymisen takia. Tämä johtuu siitä, että he kokevat pakkopalautuksen kotimaahan olevan heille mahdoton vaihtoehto. Ihmisten ajaminen kohtuuttomaan, toivottomaan tilanteeseen on kansallinen turvallisuusuhka. Monet turvapaikanhakijat sanovat mieluummin kuolevansa Suomessa kuin altistavansa itsensä taas lähtömaassa sille, josta kerran suurin uhrauksin pakenivat.
  • Pakkopalautusten toteuttamisessa käytetään käsirautoja ja sidontavöitä. Turvapaikanhakijan vastustellessa on käytetty usein väkivaltaa. Pakkopalautettavia kohdellaan kuin rikollisia, vaikka he eivät tosiasiassa ole tehneet minkäänlaista rikosta missään vaiheessa. Yhteydenpito läheisiin estetään ilman syytä.Turvapaikanhakijat turvautuvat pakkopalautuksen pelossa erilaisiin ratkaisuihin. Lukuisat jo pakkopalautetut ovat paenneet palautusmaasta henkensä kaupalla uudestaan. Hengenvaarassa olevien ihmisten pakkopalauttaminen ja heidän uusintapakonsa salakuljettajien avulla järkyttää eurooppalaista turvallisuutta. Maahanmuuttovirasto on vastuussa palautettujen ihmisten turvallisuudesta, mutta sitä ei pystytä seuraamaan mitenkään. Vapaaehtoiset suomalaiset ja ystävät auttavat myös pakkopalautettuja palautusmaissa mm. keräten rahaa ja etsien kontakteja uutta pakoa varten.

Me vapaaehtoiset avustajat ja tukihenkilöt kerromme  mielellämme tilanteesta ja epäkohdista lisää rakentavan yhteistyön hengessä. Meillä on laaja aineisto negatiivisia turvapaikkapäätöksiä ja muuta materiaalia asiasta.

Myös turvapaikanhakijat itse arvostaisivat suuresti, jos he pääsisivät kuvailemaan kentällä vallitsevaa tilannetta omin sanoin.

Terveisin

turvapaikanhakijoiden vapaaehtoiset avustajat

Jukka Eräkare, eläkeläinen, Siuntio

Jasmin Etelämäki, VTM, Helsinki

Kirsti Hamström, sosiaalityöntekijä, tiedottaja, Espoo

Heli Heikkinen, TaM, lehtori, kuvataide ja media, Lahti

Matti Heikkinen, insinöörieverstiluutnantti evp., Riihimäki

Kaarina Heiskanen, tiedottaja, Suolahti

Mitro Hyvärinen, Joensuun seudun monikulttuurisuus ry:n puheenjohtaja, Joensuu

Tuire Kajasvirta, Insinööri, Mikkeli

Päivi Kalenius, FM, eläkeläinen, Hanko

Anna-Leena Klemetti-Falenius, TM, lehtori, monikulttuurisuuskasvatus, Hyvinkää

Helvi Klemetti, sosiaalityöntekijä, et. kriisipsykoterapeutti, kotimajoittaja, Loimaa

Veikko Klemetti, sosiaalihuoltaja, kotimajoittaja, Loimaa

Jaana Koivunen, sosiaalikasvattaja, Espoo

Joanna Kuru, hopeaseppä, Espoo

Tarita Memonen, ulkosuhteiden päällikkö, KTM, FM, ulkomaat

Tanja Nummi, AD, monikulttuurisen työn vapaaehtoistyöntekijä ja tukihenkilö, Kouvola

Jaana Piilola, sosionomi (AMK), diakoni, AmO, Tampere

Timo Raivio, toimitusjohtaja, DI, Loviisa

Vesa-Pekka Rantalainen, opettaja, matruusi, eläkeläinen, Turku

Kirsti Rautiainen, sosiaalityöntekijä, eläkeläinen, Kitee

Emilia Tahkola, kätilöopiskelija, Jyväskylä

Satu-Maria Töyrylä, kieli- ja kotoutumiskoulutuksen ohjaaja, Hamina

Jaana C. Uusi-Kokko, työfysioterapeutti, yrittäjä, Kangasala

Sanna Valtonen, VTL, tutkija, viestintäasiantuntija, Helsinki

Hannele Vestola, FM, AI lehtori, maakuntavaltuutettu, Laukaa

Marko Vestola, DI, laatupäällikkö, Laukaa

Johanna Väisälä, ammatillinen opettaja, yrittäjä, Vihti

Mainokset

Migri alkoi kuulla alle 12 vuotiaita

Maahanmuuttovirasto on lähettänyt seuraavan viestin vastaanottokeskuksille 18.5.2018 klo 17.09.

MIG_VP_TILANNEKESKUS

Eilen 17:09

Jakelu: Vastaanottokeskusten johtajat, yksikön johtajat, vastaavat ohjaajat

Tiedoksi vastaanottokeskuksille,

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikkö kuulee jatkossakin turvapaikkahakemukseen liittyen kaikkia mukana hakevia, alaikäisiä lapsia, erikseen, jos he ovat täyttäneet 12 vuotta.

Turvapaikkayksikkö on tästä päivästä tarkentanut käytäntöään koskien mukana hakevien, alaikäisten lasten kuulemista, kun kyseessä on kristinuskoon kääntynyt lapsiperhe. Jatkossa turvapaikkayksikkö kuulee kristinuskoon kääntyneiden perheiden osalta myös kaikkia perheen alle 12 -vuotiaita lapsia. Kuulemisessa selvitetään mitä vaikutuksia perheen tilanteella on lapseen, annetaan lapselle mahdollisuus kertoa omasta uskonnostaan, ja käsityksestään vanhempiensa uskonnosta, ja pyritään varmistamaan, ettei lapsen oikeutta uskontoon ja uskonnonvapauteen loukata perheen sisällä.

Tiedotteen mukaan maahanmuuttovirasto vahvistaa  kuulevansa edelleen alaikäisiä lapsia arvioidessaan lasten vanhempien turvapaikkahakemuksia.

Tämän lisäksi maahanmuuttovirasto on 17.5.2018 alkaen alkanut kuulla erityisesti  kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia saadakseen perusteita lapsiperheitä koskeviin päätöksiin. Maahanmuuttoviraston päätös koskee kaikkia alaikäisiä kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia mukaan lukien alle 12-vuotiaat. Siis jopa alle 12-vuotiaat joutuvat kertomaan perheen uskonnollisista tavoista ja muutoksista kristinuskoon kääntymisen jälkeen. Heiltä tiedustellaan myös heidän omasta uskonnostaan. Maahanmuuttovirasto katsoo myös oikeudekseen arvioida mahdollista lapsen uskonnonvapauden loukkausta.

Mielestämme pienten lasten mielipiteet vanhempien uskonnollisen vakaumuksen tulkkina ja perheen turvapaikkaperusteluina eivät ole hyväksyttäviä.

Pakolaisten puolesta ry.

päivitykset:

21.5.2018 Kuva ja otsikko vaihdettu

 

Migri hajottaa perheen

Veljekset, 13-vuotias Salah*) ja 22-vuotias Hassan*) tulivat Suomeen runsas vuosi sitten. Heidän kotinsa oli Irakin Mosulissa. Heidän isänsä oli ollut tunnettu toimittaja ja kuvernöörin tiedottaja. Hänet ammuttiin autoonsa vuonna 2013. Hassan perheen vanhimpana poikana oli isänsä kuoleman jälkeen perheen elatusvastuussa. Hän peri isänsä viran ja työskenteli toimittajana, joka Irakissa on vaarallinen ammatti. Perhe, johon kuului Salahin ja Hassanin lisäksi äiti ja isosisko, pakenivat Mosulista, kun ISIS valtasi kaupungin vuonna 2014.

Äiti ja isosisko pakenivat Turkkiin. Pojat jäivät Bagdadiin. Heitä kuitenkin epäiltiin sunnitaustansa vuoksi ISISiin kuuluviksi. Hassania uhkailtiin ja Salahia kiusattiin koulussa. Pojat lähtivät Irakista ja anoivat Suomesta turvapaikkaa.
18.8.2016 he saivat maahanmuuttoviraston päätökset:

Salah, 13-vuotias

PÄÄTÖS:

Maahanmuuttovirasto antaa sinulle turvapaikan Suomesta ja jatkuvan oleskeluluvan A päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. sinulla on Suomessa pakolaisasema.

sinulla on rajoittamaton työnteko-oikeus sen jälkeen, kun olet täyttänyt 15 vuotta.

Saat halutessasi erillisestä hakemuksesta pakolaisen matkustusasiakirjan.

Kerroit, että olet lrakin kansalainen ja syntynyt Mosulissa ja asunut siellä lähes koko ikäsi. Lähditte Mosulista, kun ISIS tunkeutui Mosuliin. Menitte Bagdadiin, jossa asuitte jonkun aikaa. Bagdadissa koulussa toiset lapset haukkuivat sinua sen vuoksi, että olet sunni. Muutoin sinua ei ole henkilökohtaisesti uhattu mitenkään.

Kerroit, että isäsi oli journalisti ja hänet tapettiin sen vuoksi vuonna 2013. Et tiedä kuka isäsi surman takana oli.

Kerroit, että lrakissa eiole sellaista kaupunkia, johon voisit mennä turvallisesti asumaan.
………..
Maahanmuuttovirasto hyväksyy näin ollen tosiseikkana sen , että joutuisit ISISn taholta vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi Mosuliin. Sinulla ei ole kotialueellasi mahdollisuutta turvautua viranomaissuojeluun ISISiä vastaan.

Hassan 22-vuotias

PÄÄTÖS:

Maahanmuuttovirasto ei anna sinulle turvapaikkaa eikä myönnä oleskelulupaa.

Maahanmuuttovirasto käännyttåä sinut kotimaahasi lrakiin.

Maahanmuuttovirasto määrää sinulle 30 päivän ajan vapaaehtoiselle maasta poistumiselle.

Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana sitä, että olisit vaarassa kotimaassasi sen vuoksi, etta isäsi on surmattu tai sen vuoksi, että olet työskennellyt toimittajana.
Pelkosi ei ole siltä osin objektiivisesti perusteltua. Tosiseikkana on kuitenkin hyväksytty, että lSlSin hallinnnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin palatessasi olisit vaarassa joutua ISISin erityisen mielenkiinnon ja tätä kautta myös vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Pelkosi on tältä osin objektiivisesti perusteltua

 

Kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi. Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinulla on perustellusti aihetta pelätä joutuvasi kotialueellasi vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi.

Sinulle on henkilökohtaiset olosuhteesi huomioon ottaen mahdollisuus palata turvallisesti ja laillisesti asumaan Bagdadiin. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinulla on mahdollisuus sisäiseen pakoon. (Ulkl 88 e §)

Olet terve ja työkykyinen mies. Asiassasi ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Maahanmuuttoviraston mielestä on siis oikein, että 13 vuotias Salah jää yksin Suomeen. Isoveli käännytetään Bagdadiin, jossa hän olisi yksin ilman minkäälaista turvaverkkoa.

Hassan on Suomessa ollut Salahin huoltaja käytännössä. Pojat ovat asuneet yhdessä. Hassan on huolehtinut ruoasta ja puhtaudesta ja harrastuksista.

Nyt, kun Salah on saanut oleskeluluvan, hän ei voi enää saada vastaanottokeskuksen palveluja. Pojat erotetaan toisistaan. Salah siirretään perheryhmäkotiin. Hassan jatkaa vastaanottokeskuksessa. Hassan on ymmällään. Hän sanoo huolehtineensa pikkuveljestään vauvasta saakka. Miksi Suomi ei hyväksy sitä nyt?

YKn SOPIMUS LASTEN OIKEUKSISTA:

22 artikla:

Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että LAPSI, joka yksin tai yhdessä vanhempansa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa, SAA ASIANMUKAISTA SUOJELUA ja HUMANITAARISTA APUA voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia.

Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän oikeuksistaan.

19 artikla:

Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä VÄKIVALLALTA, VAHINGOITTAMISELTA, LAIMINLYÖNNEILTÄ tai VÄLINPITÄMÄTTÖMÄLTÄ tai HUONOLTA KOHTELULTA.

*) nimet muutettu