You should prove you’re in danger

I meet Ramin, an Afghani asylum-seeker, in the city center of Helsinki. He has now been here for about a year and has one negative decision from the Finnish Migration Service. As I cross the street despite the red lights for pedestrians while he calmly waits for the light to turn green, I realize something that his story will confirm. He is scared, and he has been scared for a long time.

In 2006 Ramin fled from his hometown Daikundy, an Afghani town located close to Daya, where the majority of the population are Taliban. At the time, he was working as a teacher with a US funded agency. According to Ramin, someone from his hometown reported to the Taliban about his job. He was forced to leave in the middle of the winter. “My friend told me I should go, that if I’d wait until spring they would arrive, and kill me”.

Ramin fled to Kabul where he was able to study for one semester until the Taliban found out about his location. They started calling him frequently, at first wanting to meet him and asking questions about his location and his job. He knew that he was speaking to the Taliban based on their accents. As the calls increased, they openly introduced themselves as Taliban, and threatened him.

Ramin was told they knew where he worked and what car he was driving. He didn’t tell his friends where he was living, but as he was working for the authorities (Ministry of Urban Development and Housing), the Taliban were able to find out his location. The death threats increased. Instead of taking the bus that transported employees to work every morning, Ramin travelled by motorcycle dressed in different clothes. In the end he lived under cover for a month, scared for his life. Then he came to Finland, after a long and dangerous journey.

“I was confident that the documents I provided would be carefully read and treated, and that my decision would be positive. I got my answer and went to the police, they told me I am not in danger in Afghanistan. They said they didn’t believe my documents because there are a lot of fake documents in Afghanistan. They say I should prove I am in danger. They asked if I’ve seen the Taliban face to face- I said I would be dead now if I did. They said Afghanistan is safe- it is not. I am not a governor or a minister with a bodyguard. I am a normal, public person, I have no protection. They know that anyone working for the government is not living in Afghanistan because it is too dangerous”

There is no help to get in Afghanistan as the government is unable to provide shelter or security for citizens. The UNHCR have stated that the Taliban deliberately execute people working in the public sector. According to the Taliban, working with authorities and internationally funded projects is against Islam and makes you an infidel (non-believer). Despite this information and the daily life threats Ramin faced in Afghanistan, his application was declined by the Finnish Immigration Service.

 

Why do you think that Migri does not believe your story? What happened in the process that made them decline your appeal?

“I had an Iranian translator, the language they speak is similar but different. She didn’t understand some of the words- for example she misunderstood the title of my work. In the documents it says “work office”, but I worked for the ministry. There were a lot of these mistakes.” (In the interview record the Ramins job has been translated into “työvirasto” (agency), although Ramin was employed by the Ministry of Urban Development and Housing.)

“I showed them all the documents, a lot of my documents were with the person who interviewed me, I explained all the documents. I had a photocopy of an official card proving that I was employed by the Ministry, I asked if it was enough and he said yes.

The lawyer didn’t do her job correctly. The mistake was that she didn’t tell me she wasn’t working on my case. She took copies of all the documents and I told her my story.  After 2-3 months I wanted to add some documents, and I called her, but she told me she wasn’t working on the case anymore. I tried to find out who was my lawyer and called the agency to find out. My teachers and doctor finally called them and I sent an email again. Now I have an appointment next week. I still don’t know who it is”

According to the Finnish Immigration Service Ramin’s statement regarding the nature of his work was short and general, lacking significant examples of why he would be profiled due to his professional position. However, during the interview Ramin was not asked to elaborate his given answers about his job and the interviewer did not instruct him to further describe the nature of his work.

The Finnish Immigration Service does not find Ramin’s statement about working as a teacher realistic, and do not believe that Ramin was threatened in Daikundy. They claim that there is nothing in Ramin’s case that supports the statement indicating that Ramin has faced threats by the Taliban.

What are your options if you get denied another time?

“I will kill myself for sure. I cannot continue living. I can’t go back. The government of Finland knows what is going on in Afghanistan, I gave them a lot of documents and they don’t believe me. The only hope I have now is because I am studying and my teachers motivate me, otherwise I would have no reason to keep living. I try to keep myself busy so I won’t have so much time to think because I am so stressed.  I can’t sleep at night because I am afraid, and now I eat sleeping pills that I got from the doctor but they don’t make me feel good, they make me forget things.”

What happens if you go back to Afghanistan?

“If I go to Afghanistan, I need an ID card. As soon as they register that when I enter the country, the Taliban will know where I am. I also fear for my parents. They have told the Taliban that I am dead, if I come back they will kill them too. They’ve been looking for me in my village. My lawyers and the social workers didn’t pay attention to this information.”

Ramin is currently keeping himself busy by studying for the Hygieniapassi and waiting to meet another lawyer next week. If he gets to stay in Finland, he wants to continue studying, hopefully medicine.

According to the Finnish Immigration Service; “The basis of all asylum decisions made by the Finnish Immigration Service is unconditional non-refoulement. According to non-refoulement, no one can be sent to a country where he or she faces a risk of being subjected to the death penalty, torture, persecution or other inhuman or degrading treatment (…) Persons facing the risk of persecution are granted asylum and subsidiary protection if the persons face the risk of being subjected to serious harm.”

 

 

Mainokset

Pakkopalautuksia ja pelkoa

Viime viikolla Iltalehti  kirjoitti Karrarista, jota oltiin käännyttämässä Irakiin vastoin hänen tahtoaan. Karrar ei ole ainoa saman kohtalon kokenut, vaan sama koskee myös esimerkiksi Haideria. Molemmat ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa Migristä ja hallinto-oikeudesta. Molemmat pelkäävät kuollakseen paluuta Irakiin.

Miehet vangittiin ja siirrettiin Turun vankilasta Metsälän säilöönottokeskukseen vaikka

  • valitusprosessi on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kesken
  • taustalla ei ole rikosta vaan ainoastaan epäily, että miehet katoavat maan alle tai muulla tavalla vaikeuttavat käännyttämisprosessia
  • Haiderilla on työpaikka ja työnantaja oli vakuuttanut ettei pako ole todennäköinen
  • Karrarilla oli työpaikka tiedossa ja hän oli ilmoittanut ettei halua paeta
  • Irak on sanonut vastustavansa pakkopalautuksia, joten heidät todennäköisesti lähetettäisiin paluulennolla takaisin Suomeen

Tämä tuntuu tavallisesta kansalaisesta absurdilta prosessilta.

Iltalehti 13.1.2017

nerg-130117

”Niin inhimillisesti kuin ikinä” on venyvä käsite. Suomen harjoittama turvapaikkapolitiikka lähentelee psyykkistä kidutusta. On hyvä muistaa, että Karrar ja Haider ovat tulleet Suomeen lainsäädännöllisissä puitteissa. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, eikä siinä ole mitään väärää. Jos pelkää tulevansa tapetuksi palatessaan kotimaahansa, on varsin inhimillistä vastustaa palautusta.

Yhteiskunnan ja veronmaksajien kannalta toiminta on edesvastuutonta.

Karrar vapautettiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Metsälästä, mutta Haider on edelleen säilössä odottamassa pakkopalautusta. He lähettivät säilöönottokeskuksesta terveiset suomalaisille:

Tulin maahanne pyytämään apua. Mutta Suomen hallitus haluaa lähettää minut väkisin takaisin Irakiin. Se tarkoittaa, että he haluavat lähettää minut kuolemaan. Koska takaisin Irakissa tulen kuolemaan. Olen ollut kolme päivää vangittuna ilman mitään syytä. Vain siksi, että sain kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä, he laittoivat minut rikollisille tarkoitettuun paikkaan. Nyt minut on siirretty säilöönottokeskukseen, joka on kuin vankila. Irakin ja Suomen välillä ei ole pakolaisten vastaanottosopimusta eikä Irak ota vastentahtoisesti palaavia pakolaisia vastaan, koska siellä tiedetään, etteivät he voi hallita tilannetta tällä hetkellä. Voit nähdä profiilini täällä Suomessa ja huomaat, ettei minulla ole ollut mitään ongelmia. Onko siis reilua kohdella minua näin? Tarvitsen todella apuanne! Voitko ystävällisesti auttaa minua kaikilla mahdollisilla tavoilla?

Terveisin, Karrar

*

Tiedän, että olette suurenmoisia ja kilttejä ja ystävällisiä ihmisiä, ja teillä on paljon inhimillisyyttä. Siksi kirjoitan tämän viestin, koska olen irakilainen pakolainen ja olen saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä. Poliisi haluaa lähettää minut väkisin Irakiin. Olin Turussa vangittuna kolme päivää. Sen jälkeen minut vietiin säilöönottokeskukseen Helsinkiin. En ymmärrä miksi minut laitettiin vankilaan. Minut vietiin rikollisille tarkoitettuun paikkaan vain siksi, että olin saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä. Tämä on pahin tilanne elämäni aikana. Koska tämä on ensimmäinen kerta, kun minut on vangittu ilman syytä. Irak ei vastaanota vastentahtoisia pakolaisia, vaikka he ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Haluan kertoa teille, että minulla on työpaikka. Minulla on 10 kk työsopimus ja maksan veroa. Aloitin työskentelyn jo ennen kuin sain kielteisen päätöksen. Aloitin työt 10.11.2016 ja päätös tuli 21.11.2016. Työnantajani tuli mukaani Turun tuomioistuimeen ja puhui puolestani. Mutta tuomari ei kuunnellut. Olen ollut nyt puolitoista vuotta Suomessa ja voit kysyä vastaanottokeskuksen henkilökunnalta. En ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Voit myös kysyä työnantajaltani. Voit kysyä myös Laitilan ja Rauman kirkon työntekijöiltä minusta. He tuntevat minut ja työskentelin monta kertaa vapaaehtoisena kirkossa. Minulla on useita suomalaisia ystäviä. Voit kysyä heiltä minusta. En ole koskaan tehnyt mitään väärää. Olen jo oppinut vähän suomea. En puhu niin hyvin, mutta olen silti vastaanottokeskuksessani Laitilassa paras puhumaan suomea. Opiskelen vielä täällä säilössäkin suomea. Koska en todella mitenkään voi palata takaisin Irakiin. Yksi veljistäni tapettiin ja toisesta veljestä en ole kuullut mitään. En tiedä onko hänetkin tapettu vai onko hänkin jossain vankilassa Irakissa. Joten 100 % varmuudella, jos Suomen hallitus lähettää minut takaisin Irakiin, tulen kuolemaan. Ja tarvitsen apuanne niin pian kuin mahdollista. Pyydän teiltä apua, koska tiedän, että autatte. Koska kaikki suomalaiset ystäväni kysyvät päivittäin mitä minulle kuuluu ja he välittävät minusta. Ensimmäisenä yönä vangittuna itkin, koska olen rikollisille kuuluvassa paikassa ilman syytä. (Kyyneleet ovat maailman kallein materiaali, koska ne koostuvat 1 % vedestä ja 99 % tunteista).

Haluaisin kysyä suomalaisilta, onko tämä reilua? Hyväksytkö sen mitä minulle nyt tapahtuu? Hyväksyykö Jumala sen? Hyväksyykö Jeesus? Tulin luoksenne, koska tarvitsin apuanne ja nyt hallituksenne haluaa lähettää minut kuolemaan.

Haider

 

Lisää Karrarin ja Haiderin tapauksista voi lukea mm. täältä:

Åbo Underrättelser

Migrant  Tales