You should prove you’re in danger

I meet Ramin, an Afghani asylum-seeker, in the city center of Helsinki. He has now been here for about a year and has one negative decision from the Finnish Migration Service. As I cross the street despite the red lights for pedestrians while he calmly waits for the light to turn green, I realize something that his story will confirm. He is scared, and he has been scared for a long time.

In 2006 Ramin fled from his hometown Daikundy, an Afghani town located close to Daya, where the majority of the population are Taliban. At the time, he was working as a teacher with a US funded agency. According to Ramin, someone from his hometown reported to the Taliban about his job. He was forced to leave in the middle of the winter. “My friend told me I should go, that if I’d wait until spring they would arrive, and kill me”.

Ramin fled to Kabul where he was able to study for one semester until the Taliban found out about his location. They started calling him frequently, at first wanting to meet him and asking questions about his location and his job. He knew that he was speaking to the Taliban based on their accents. As the calls increased, they openly introduced themselves as Taliban, and threatened him.

Ramin was told they knew where he worked and what car he was driving. He didn’t tell his friends where he was living, but as he was working for the authorities (Ministry of Urban Development and Housing), the Taliban were able to find out his location. The death threats increased. Instead of taking the bus that transported employees to work every morning, Ramin travelled by motorcycle dressed in different clothes. In the end he lived under cover for a month, scared for his life. Then he came to Finland, after a long and dangerous journey.

“I was confident that the documents I provided would be carefully read and treated, and that my decision would be positive. I got my answer and went to the police, they told me I am not in danger in Afghanistan. They said they didn’t believe my documents because there are a lot of fake documents in Afghanistan. They say I should prove I am in danger. They asked if I’ve seen the Taliban face to face- I said I would be dead now if I did. They said Afghanistan is safe- it is not. I am not a governor or a minister with a bodyguard. I am a normal, public person, I have no protection. They know that anyone working for the government is not living in Afghanistan because it is too dangerous”

There is no help to get in Afghanistan as the government is unable to provide shelter or security for citizens. The UNHCR have stated that the Taliban deliberately execute people working in the public sector. According to the Taliban, working with authorities and internationally funded projects is against Islam and makes you an infidel (non-believer). Despite this information and the daily life threats Ramin faced in Afghanistan, his application was declined by the Finnish Immigration Service.

 

Why do you think that Migri does not believe your story? What happened in the process that made them decline your appeal?

“I had an Iranian translator, the language they speak is similar but different. She didn’t understand some of the words- for example she misunderstood the title of my work. In the documents it says “work office”, but I worked for the ministry. There were a lot of these mistakes.” (In the interview record the Ramins job has been translated into “työvirasto” (agency), although Ramin was employed by the Ministry of Urban Development and Housing.)

“I showed them all the documents, a lot of my documents were with the person who interviewed me, I explained all the documents. I had a photocopy of an official card proving that I was employed by the Ministry, I asked if it was enough and he said yes.

The lawyer didn’t do her job correctly. The mistake was that she didn’t tell me she wasn’t working on my case. She took copies of all the documents and I told her my story.  After 2-3 months I wanted to add some documents, and I called her, but she told me she wasn’t working on the case anymore. I tried to find out who was my lawyer and called the agency to find out. My teachers and doctor finally called them and I sent an email again. Now I have an appointment next week. I still don’t know who it is”

According to the Finnish Immigration Service Ramin’s statement regarding the nature of his work was short and general, lacking significant examples of why he would be profiled due to his professional position. However, during the interview Ramin was not asked to elaborate his given answers about his job and the interviewer did not instruct him to further describe the nature of his work.

The Finnish Immigration Service does not find Ramin’s statement about working as a teacher realistic, and do not believe that Ramin was threatened in Daikundy. They claim that there is nothing in Ramin’s case that supports the statement indicating that Ramin has faced threats by the Taliban.

What are your options if you get denied another time?

“I will kill myself for sure. I cannot continue living. I can’t go back. The government of Finland knows what is going on in Afghanistan, I gave them a lot of documents and they don’t believe me. The only hope I have now is because I am studying and my teachers motivate me, otherwise I would have no reason to keep living. I try to keep myself busy so I won’t have so much time to think because I am so stressed.  I can’t sleep at night because I am afraid, and now I eat sleeping pills that I got from the doctor but they don’t make me feel good, they make me forget things.”

What happens if you go back to Afghanistan?

“If I go to Afghanistan, I need an ID card. As soon as they register that when I enter the country, the Taliban will know where I am. I also fear for my parents. They have told the Taliban that I am dead, if I come back they will kill them too. They’ve been looking for me in my village. My lawyers and the social workers didn’t pay attention to this information.”

Ramin is currently keeping himself busy by studying for the Hygieniapassi and waiting to meet another lawyer next week. If he gets to stay in Finland, he wants to continue studying, hopefully medicine.

According to the Finnish Immigration Service; “The basis of all asylum decisions made by the Finnish Immigration Service is unconditional non-refoulement. According to non-refoulement, no one can be sent to a country where he or she faces a risk of being subjected to the death penalty, torture, persecution or other inhuman or degrading treatment (…) Persons facing the risk of persecution are granted asylum and subsidiary protection if the persons face the risk of being subjected to serious harm.”

 

 

Mainokset

Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. #JeSuisHazara

Afganistanin etninen vähemmistö, hazarat, eivät ole tervetulleita edes omassa kotimaassaan. Heitä vainotaan, heitä kidutetaan, heitä tapetaan. Vainon syyksi riittää se, että olet hazara – muuta ei tarvita.
Muistamme tietysti kaikkia vainojen uhreja, mutta tänä vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. haluamme nostaa esiin hazarat, joita afganistanilaisista turvapaikanhakijoistamme on suurin osa.

Turvapaikanhakijoita ei saa palauttaa Afganistaniin. #JeSuisHazara

Olemme kiitollisia, jos jaatte tätä muistopäivän postaustamme.

Oikeus elää

Kuvan on piirtänyt alaikäinen hazara turvapaikanhakija. Se esittää afganistanilaisia tyttöjä. Afganistanissa ei ole rauha, vaan siellä soditaan uskonnon ja kulttuurin erilaisuuden takia. Lapsia ja nuoria voidaan kidnapata terrorijärjestöihin.
Kun isä lähtee töihin, ja äiti vaikka torille, ei voi tietää,
 tulevatko he enää illalla kotiin, koska missä tahansa voi räjähtää pommi. Kuvan tytöt odottavat, milloin perhe tulee kotiin.
Afganistanissa ei ole tasa-arvoa naisille Naiset eivät saa mennä töihin ja ei saa valittaa. Naiselle ei ole yhtään oikeuksia Afganistanissa. Sen takia aina pitää olla kotona ja laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja hoitaa lapsia. Olisi hyvä jos olisi tasa-arvoa kaikille.
Näin selittää se piirtäjä.

Pakkopalautuksia ja pelkoa

Viime viikolla Iltalehti  kirjoitti Karrarista, jota oltiin käännyttämässä Irakiin vastoin hänen tahtoaan. Karrar ei ole ainoa saman kohtalon kokenut, vaan sama koskee myös esimerkiksi Haideria. Molemmat ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa Migristä ja hallinto-oikeudesta. Molemmat pelkäävät kuollakseen paluuta Irakiin.

Miehet vangittiin ja siirrettiin Turun vankilasta Metsälän säilöönottokeskukseen vaikka

  • valitusprosessi on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kesken
  • taustalla ei ole rikosta vaan ainoastaan epäily, että miehet katoavat maan alle tai muulla tavalla vaikeuttavat käännyttämisprosessia
  • Haiderilla on työpaikka ja työnantaja oli vakuuttanut ettei pako ole todennäköinen
  • Karrarilla oli työpaikka tiedossa ja hän oli ilmoittanut ettei halua paeta
  • Irak on sanonut vastustavansa pakkopalautuksia, joten heidät todennäköisesti lähetettäisiin paluulennolla takaisin Suomeen

Tämä tuntuu tavallisesta kansalaisesta absurdilta prosessilta.

Iltalehti 13.1.2017

nerg-130117

”Niin inhimillisesti kuin ikinä” on venyvä käsite. Suomen harjoittama turvapaikkapolitiikka lähentelee psyykkistä kidutusta. On hyvä muistaa, että Karrar ja Haider ovat tulleet Suomeen lainsäädännöllisissä puitteissa. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, eikä siinä ole mitään väärää. Jos pelkää tulevansa tapetuksi palatessaan kotimaahansa, on varsin inhimillistä vastustaa palautusta.

Yhteiskunnan ja veronmaksajien kannalta toiminta on edesvastuutonta.

Karrar vapautettiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Metsälästä, mutta Haider on edelleen säilössä odottamassa pakkopalautusta. He lähettivät säilöönottokeskuksesta terveiset suomalaisille:

Tulin maahanne pyytämään apua. Mutta Suomen hallitus haluaa lähettää minut väkisin takaisin Irakiin. Se tarkoittaa, että he haluavat lähettää minut kuolemaan. Koska takaisin Irakissa tulen kuolemaan. Olen ollut kolme päivää vangittuna ilman mitään syytä. Vain siksi, että sain kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä, he laittoivat minut rikollisille tarkoitettuun paikkaan. Nyt minut on siirretty säilöönottokeskukseen, joka on kuin vankila. Irakin ja Suomen välillä ei ole pakolaisten vastaanottosopimusta eikä Irak ota vastentahtoisesti palaavia pakolaisia vastaan, koska siellä tiedetään, etteivät he voi hallita tilannetta tällä hetkellä. Voit nähdä profiilini täällä Suomessa ja huomaat, ettei minulla ole ollut mitään ongelmia. Onko siis reilua kohdella minua näin? Tarvitsen todella apuanne! Voitko ystävällisesti auttaa minua kaikilla mahdollisilla tavoilla?

Terveisin, Karrar

*

Tiedän, että olette suurenmoisia ja kilttejä ja ystävällisiä ihmisiä, ja teillä on paljon inhimillisyyttä. Siksi kirjoitan tämän viestin, koska olen irakilainen pakolainen ja olen saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä. Poliisi haluaa lähettää minut väkisin Irakiin. Olin Turussa vangittuna kolme päivää. Sen jälkeen minut vietiin säilöönottokeskukseen Helsinkiin. En ymmärrä miksi minut laitettiin vankilaan. Minut vietiin rikollisille tarkoitettuun paikkaan vain siksi, että olin saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä. Tämä on pahin tilanne elämäni aikana. Koska tämä on ensimmäinen kerta, kun minut on vangittu ilman syytä. Irak ei vastaanota vastentahtoisia pakolaisia, vaikka he ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Haluan kertoa teille, että minulla on työpaikka. Minulla on 10 kk työsopimus ja maksan veroa. Aloitin työskentelyn jo ennen kuin sain kielteisen päätöksen. Aloitin työt 10.11.2016 ja päätös tuli 21.11.2016. Työnantajani tuli mukaani Turun tuomioistuimeen ja puhui puolestani. Mutta tuomari ei kuunnellut. Olen ollut nyt puolitoista vuotta Suomessa ja voit kysyä vastaanottokeskuksen henkilökunnalta. En ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Voit myös kysyä työnantajaltani. Voit kysyä myös Laitilan ja Rauman kirkon työntekijöiltä minusta. He tuntevat minut ja työskentelin monta kertaa vapaaehtoisena kirkossa. Minulla on useita suomalaisia ystäviä. Voit kysyä heiltä minusta. En ole koskaan tehnyt mitään väärää. Olen jo oppinut vähän suomea. En puhu niin hyvin, mutta olen silti vastaanottokeskuksessani Laitilassa paras puhumaan suomea. Opiskelen vielä täällä säilössäkin suomea. Koska en todella mitenkään voi palata takaisin Irakiin. Yksi veljistäni tapettiin ja toisesta veljestä en ole kuullut mitään. En tiedä onko hänetkin tapettu vai onko hänkin jossain vankilassa Irakissa. Joten 100 % varmuudella, jos Suomen hallitus lähettää minut takaisin Irakiin, tulen kuolemaan. Ja tarvitsen apuanne niin pian kuin mahdollista. Pyydän teiltä apua, koska tiedän, että autatte. Koska kaikki suomalaiset ystäväni kysyvät päivittäin mitä minulle kuuluu ja he välittävät minusta. Ensimmäisenä yönä vangittuna itkin, koska olen rikollisille kuuluvassa paikassa ilman syytä. (Kyyneleet ovat maailman kallein materiaali, koska ne koostuvat 1 % vedestä ja 99 % tunteista).

Haluaisin kysyä suomalaisilta, onko tämä reilua? Hyväksytkö sen mitä minulle nyt tapahtuu? Hyväksyykö Jumala sen? Hyväksyykö Jeesus? Tulin luoksenne, koska tarvitsin apuanne ja nyt hallituksenne haluaa lähettää minut kuolemaan.

Haider

 

Lisää Karrarin ja Haiderin tapauksista voi lukea mm. täältä:

Åbo Underrättelser

Migrant  Tales

Luukku 24: Toiveita – Hopes

muhaneddurubi_art
Taidemaalaus: Muhaned Durubi

Toiveita

Tänä vuonna ripustan kaikki menetetyt toiveet joulukuusen oksille,

vuosikymmeniä me pidimme niitä lukittujen ovien takana.

Sekoittakaamme aavikon hiekka metsän lumeen. Tanssikoon kukin tyylillään

Laulakoon kukin omia laulujaan.

Täyttäkäämme maljat täyteen toisillemme. Unohtakaamme menneisyytemme.

Ei nimiä,

Ei osoitteita.

Ei titteleitä.

Ei maita.

Me synnyimme vasta tänä vuonna.

Julistamme yhteen ääneen

rakkautta

rauhaa maan päällä.

Eläkäämme tunteja tai vain hetkiä

yhtenä ihmisenä

yhtenä omatuntona.

ilman värejä

ilman rotuja

ilman uskontoja

ilman meitä jakavia rajoja.

Taputtakaamme itsellemme voimakkaasti. Julistakaamme äänekkäästi

kauan eläköön rakkaus

kauan eläköön rakkaus

kauan eläköön ihminen!

 

Runo ja maalaus: Muhaned Durubi

 

Hopes

This year I will put all our lost wishes on the twigs of the Christmas tree,

we kept them for decades behind closed doors.

Let’s blend the sand of the desert with the forest snow. Let everyone dance his own way of dancing.

Let everyone sing his own songs

Let’s fill each other’s cups. Let’s forget our past.

No names

No addresses

No titles

No countries

We were born just this year

Declare with one voice

Love in the land

Peace on Earth

Let’s live for hours or even for moments

as a one human being

as a one conscious

No colors

No races

No religions

No borders divide us anymore

Let’s clap to ourselves strongly

Let’s loudly exclaim

Long live love

Long live humanity

 

Poem an artwork by Muhaned Durubi

 

هذا العام سنعلق كل أمانينا الضائعات

على شجرة الميلاد

فنحن منذ عقود نعلقها خلف الابواب المغلقات

لنمزج رمل الصحراء بثلج الغابات

ليرقص كل منا رقصته

ليغني كل منا اغانيه

لتعانق الكؤوس الكؤوس

لينسى كلن منا ماضيه

لا أسماء .لا القاب . لا عناوين نحن ولدنا هذا العام

لنعلنها بصوت واحد

الارض محبة

الارض سلام

لنعيش لساعات أو حتى للحظات

كانسان واحد

كقلب واحد

لا الوان . لا أعراق . لا اديان

لا حدود تفرقنا بعد الان

لنصفق لأنفسنا

و لنعلنها

عاش الحب….عاش الانسان

Luukku 12: Sinulla ei ole oikeutta elää

Karkotuspäätöksen saaneen turvapaikanhakijan tapaaminen

Haastattelen turvapaikanhakijaa saadakseen hänen oman äänensä ja kokemuksensa kuuluviin. Tapaan karkotuspäätöksen saaneen turvapaikanhakijan väliaikaisessa majoituspaikassa. Poliisi on tullut hakemaan hänet vastaanottokeskuksesta varoittamatta kaksi päivää aikaisemmin, ja kuljettanut hänet Helsinkiin karkotuskeskukseen. Miehen kännykästä on loppunut akku eikä hän pysty ottamaan yhteyttä ystäviinsä tai lakimieheensä. Hän on hämmentynyt ja shokissa, koska poliisit ovat tulleet varoittamatta. Hän on viimeksi puhunut lakimiehensä kanssa kolme viikkoa aikaisemmin eikä hänelle ole kerrottu tulevasta karkotuksesta.

Helsingissä miehelle ilmoitetaan, että hänet viedään toiseen kaupunkiin. Poliisit sanovat, että hänen turvapaikkaprosessinsa on päättynyt. Hän ei ole saanut ruokaa Helsingissä eikä kukaan ole selittänyt hänelle kunnolla asioita. Poliisin käyttämä tulkki ei puhu hänen äidinkieltään. Poliisit soittavat miehen lakimiehelle. Selviää, että lakimies ei ole jostain syystä tehnyt valitusta toisen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Onko hän unohtanut? Monta kysymystä jää avoimeksi. Mies on stressaantunut ja hätääntynyt, koska hän ei tiedä mitä tapahtuu. Moni asia on jäänyt epäselväksi.

Lakimies on miehen kertoman mukaan jättänyt jostain syystä valituksen tekemättä toisen negatiivisen turvapaikkapäätöksen jälkeen ja sen takia karkotus on astunut voimaan. Poliisille on kuitenkin annettu uudet ohjeet peruuttaa karkotus ja kuljettaa hänet poliisiasemalle, jossa hän viettää yön putkassa. Hänet lukitaan selliin, jossa on wc pönttö ja makuulaveri.

Kuljetuksen aikana miehen kädet on sidottu selän taakse. Virkailija käy miehen rahoilla ostamassa hänelle ruokaa. Yö on levoton, ihmiset meluavat hänen sellinsä ulkopuolella, huutavat ja hakkaavat ovea. Mies ei nuku koko yönä. Hän miettii miksi häntä kohdellaan kuin vankia, vaikka hän ei ole syytettynä rikoksesta. Hän on vain hakenut turvapaikkaa.

Seuraavana aamuna mies kuljetetaan poliisiasemalta toisen kaupungin vastaanottokeskukseen. Tapaan hänet väliaikaisessa majoituksessa. Hän oli käynyt ostamassa kaupasta ruokaa. Hänelle on annettu oma tilapäinen huone. Toisten turvapaikanhakijoiden lapset juoksentelevat ja leikkivät käytävällä. Keskustelemme hetken aikaa hänen tilapäisessä huoneessaan.

Mies on syntynyt köyhyydessä ja kurjuudessa elävään perheeseen. Hän sanoo, ettei elämä ole koskaan ollut helppoa eikä kohdellut häntä silkkihansikkain. Jo teini-ikäisenä poika on halunnut päästä pois kurjista oloista. Hän on tehnyt kovasti töitä ja säästänyt rahaa. Hän on kyennyt säästöillään hankkimaan itselleen yliopistotason koulutuksen. Hän on mennyt naimisiin. Elämä oli kuitenkin erittäin vaikeaa aseellisten joukkojen vainon takia. He ovat surmanneet hänen sukulaisensa lapsen vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Mies näyttää minulle todistuksia yliopistosta ja hääkuviaan. Hänellä on myös kuvia sukulaisen pienestä vauvasta, joka on oppinut istumaan. Toisessa kuvassa aseellisten joukkojen ampuma vauva on kiedottu kapaloon ja side pään ja kasvojen ympärillä. Joukot ovat vainonneet miestäkin ja hän on saanut uhkauksia. Hänet on myös saatu kiinni ja kidutettu, mutta sillä kertaa hän pääsee pakoon. Hän on paennut uudestaan kotimaastaan. Mies liikuttuu kertoessaan äidistään, joka murheen murtama johtuen surusta ja huolesta, koska ei kuullut moneen kuukauteen poikansa olinpaikasta.

Mies on päässyt pakoon Suomeen saakka. Suomeen hän on tullut kuultuaan Suomen hyvästä koulutusjärjestelmästä, demokratiasta ja oikeudenmukaisesta valtiosta, jossa noudatetaan ihmisoikeuksia. Hän on asunut yli vuoden vastaanottokeskuksessa ja opettanut sinä aikana mm. kirjoittamisen alkeita turvapaikanhakijoille, jotka ovat lukutaidottomia. Hän toivoo voivansa jatkaa uudessa kotimaassaan koulutustaan vastaavassa työssä.

Hän kertoo vieläkin heräävänsä öisin muistoihin kidutustilanteesta. Hän on yrittänyt saada unettomuuteen ja ahdistukseen apua vastaanottokeskuksen henkilökunnalta. Hänelle on vastattu: Jos saat oleskeluluvan, voit saada hoitoa. Hän sanoo, että ahdistus, masennus, pelko ja unettomuus vaivaavat häntä öin ja päivin.

Hänellä on suunnaton ikävä vaimoaan ja äitiään, jotka elävät vielä kotimaassa vaikeissa ja vaarallisissa oloissa. He toivovat, että mies voi hakea heidät turvaan. Jos hän palaa, on hyvin todennäköistä että aseelliset joukot etsivät hänet käsiinsä ja vainoaminen jatkuu. Pahimmassa tapauksessa he saavat hänet kiinni, kiduttavat tai tappavat hänet. Mies ei ole yli vuoteen tavannut vaimoaan,  hän haluaa näyttää vielä minulle hääkuvia. Ja kuvia aseellisten joukkojen ampumasta pienestä vauvasta. Kun hän puhuu äidistään, hänelle tulee kyyneleet silmiin …

Seuraavana päivänä hänet kuljetetaan takaisin samaan vastaanottokeskukseen, josta poliisit hakivat hänet kaksi päivää aikaisemmin.

MAAHANMUUTTOVIRASTO: SUOSITUKSET TURVAPAIKKAPUHUTTELUN KEHITTÄMISESTÄ

Traumatisoituneet hakijat

Traumatisoituneilla hakijoilla on muiden haavoittuvien ryhmien tapaan kaikkein heikoin asema nykyisessä turvapaikkaprosessissa, jossa päätös perustuu puhuttelussa kerrottuihin perusteisiin. Traumatisoituneen hakijan tapauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota hakijan asianmukaiseen kohtaamiseen sekä rauhallisen ja kunnioittavan ilmapiirin luomiseen. On olennaista tiedostaa, että eri ihmisillä traumatisoituminen ilmenee hyvin eri tavoin.

Traumaattisista kokemuksista on aina vaikea kertoa. Haluttomuus vastata ja puhua tietyistä aiheista voi liittyä hakijan kokemaan traumaan. Traumatisoitunut henkilö ei usein yksinkertaisesti muista traumakokemusta eikä pysty siitä kertomaan. Traumatisoituminen voi vaikuttaa kykyyn kertoa tapahtumista yksityiskohtaisesti ja kronologisessa järjestyksessä. Trauman kokenut henkilö kertoo kokemuksesta usein kuin ulkopuolisena, ilman omakohtaisen kokemuksen tuntua, mistä syystä hänen kertomustaan voi olla vaikea pitää todenmukaisena. Traumasta kertomiseen saattaa liittyä myös voimakkaita tunnereaktioita, kuten itkua tai ahdistuneisuutta. Toisinaan hakijan pitää myös päästä hetkeksi pois tilanteesta. Puhuttelussa tulisi saada selvitettyä edes se, että on tapahtunut jotain pahaa, josta hakija ei sillä hetkellä pysty tarkemmin kertomaan.

Jos hakijalla on mahdollisuus ja motivaatio terapiahoitoon, hänelle tulee antaa mahdollisuus täydentää kertomusta traumakokemuksen osalta psykiatrin tai muun terapeutin lausunnolla. On myös huomattava, että hakijoilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet saada hoitoa riippuen siitä, mihin vastaanottokeskukseen heidät on sijoitettu. Sekä avustajan että vastaanottokeskusten työntekijöiden tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hakijan motivaatiota hoitoon ja hoidon tarvetta selvitetään ja lausuntoja pyydetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on, että traumatisoitumisesta ja muista psyykkisistä ongelmista saataisiin selvitystä varhain, jopa ennen puhuttelua.

Traumatisoituneen henkilön tapauksessa tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, että puhuttelussa on oikeankielinen tulkki, johon hakija voi luottaa. Hakijan epäluottamus tulkkiin ja tulkkausvirheet voivat johtaa koko puhuttelun epäonnistumiseen. Jokaisen puhuttelijan tulee saada koulutusta traumatisoitumisen tunnistamiseen ja kohtaamiseen. Puhuttelijan tulisi olla tietoinen siitä, mitä trauma ja psyykkinen vamma merkitsevät ja miten ne vaikuttavat henkilön kykyyn kertoa tapahtumista. Myös muille turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleville tulisi taata koulutusta trauman tunnistamiseen, sen ilmenemismuotojen ymmärtämiseen ja traumatisoituneen kohtaamiseen. Koulutusta tulee saada myös mielen puolustusmekanismien (esimerkiksi dissosiaatio) toiminnasta. Traumatisoitunutta haastateltavaa voi olla vaikea kuunnella tai ymmärtää kokemuksia, joihin liittyy äärimmäistä väkivaltaa, esimerkiksi kidutusta, raiskauksia tai sotatilanteita. Tähän vaikuttavat myös kuulijan omat psyykkiset puolustusmekanismit.

LÄHDE

Suositukset turvapaikkapuhuttelun kehittämisestä, Maahanmuuttovirasto

http://www.migri.fi/download/16474_2009_01_ERF-hanke_Suositukset_turvapaikkapuhuttelun_kehittamisesta.pdf?bb88ec5f2915d488 Viitattu 7.12.2016