Luukku 23: Kirjeitä presidentti Niinistölle – Brev till president Niinistö

*På svenska nedan

Hyvä presidentti Sauli Niinistö,

Kuten moni muu suomalainen, olen vedonnut pääministeri Juha Sipilään ja sisäministeri Paula Risikkoon yrittääkseni muuttaa Suomen syvästi epäinhimillistä turvapaikkapolitiikkaa, joka on ristiriidassa kansainvälisten päätösten ja oman perustuslakimme kanssa. Ei vaikuta mahdolliselta saada Sipilää ja Risikkoa ottamaan vastuuta ihmisistä, joita perussuomalaisten sanelema politiikka uhkaa ja jopa tappaa, joten käännyn nyt Teidän puoleenne.

Pyydän Teitä ajattelemaan Suomen tulevaisuutta – ihmisoikeuksiamme, asemaamme oikeusvaltiona sekä moraalista vastuutamme ihmisistä, jotka tulevat tänne traumatisoituneina ja epätoivoisesti turvaa tarvitsevina – omana tehtävänänne. Olen tuntenut luottamusta siihen, että Te seisotte vakaasti niiden perustavien arvojen takana, joille Suomea on rakennettu lähes 100 vuoden ajan, ja joiden turvin olemme pystyneet säilyttämään rauhan ja rakentamaan hyvinvointia sotiemme jälkeen.

Olen toiminut pakolaisten hyväksi siitä asti, kun maahamme saapui suuri määrä pakolaisia vuosi sitten. Tunnen monet heistä henkilökohtaisesti ja olen siksi saanut lukea heidän saamiaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. On suuri skandaali, että Migri näin kevyesti ja tietoisesti ymmärtää väärin, jättää pois tärkeitä yksityiskohtia ja ilmoittaa, että ”pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua”, kun ihmiset ovat paenneet, koska heidän henkeään on uhattu seuraavana jo murhattujen sukulaisten jälkeen. Ei ole mahdollista paeta vain Irakin sisällä. Viranomaiset eivät pysty suojelemaan. Nyt tiedän, etten minäkään suomalaisena voi luottaa viranomaisiin. On hyvin pelottavaa ymmärtää, että poliittisella ohjauksella voidaan vaikuttaa siihen, miten tulkitaan aiemmin niin voimakkaita periaatteita kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja oikeudesta turvapaikkaan.

Me, joilla toimintamme kautta on todellista näkemystä siitä, mitä on tapahtumassa, vetoamme nyt Teihin, herra presidentti. Puuttukaa asiaan ja pysäyttäkää tämä mielettömyys. Suomi syyllistyy tällä hetkellä suureen ihmisoikeusrikkomukseen, jota joudumme tulevaisuudessa häpeämään. Tämä aiheuttaa suunnatonta kärsimystä sekä suomalaisille että pakolaisille juuri nyt. Vaikka pakolaispolitiikkaa on tiukennettu monissa maissa, Suomen toimintatapa on hyvin pelottavalla tavalla ainutlaatuinen. Toivon vastausta, josta ilmenee, että otatte vastuunne aikana, jona vastuussa olevat ministerit ovat pettäneet.

Olen runoilija kuten rouvanne ja kirjoitin eilen tästä runon. Teksti lauluun Migris bödlar

(Migrin pyövelit) löytyy tästä.

Valitettavasti kuvaukseni ei ole ylidramaattinen, vaan yksityiskohdat ovat lukemistani turvapaikkapäätöksistä. Ihmiset, joita päätökset koskevat, ovat nyt hyvin epätoivoisessa tilanteessa.

Ystävällisin terveisin,

Lina Teir, Kristiinankaupunki

*

TP/3661/04.01/2016 (20.11 2016)

Hyvä Lina Teir

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vastaanottanut kirjeenne, jossa tuotte esiin näkemyksiänne koskien Suomen turvapaikkapolitiikkaa.

Kiitän sähköpostistanne. Monet henkilöt ovat ottaneet presidenttiin yhteyttä asiassa, jonka tekin otatte esiin. On vastattu seuraavasti:

Tasavallan presidentti on ottanut useita kertoja julkisuudessa kantaa pakolaistilanteeseen ja painottanut, että Suomen sivistyneenä maana on autettava niitä, jotka todella tarvitsevat apua – se on Suomen velvollisuus. Mutta meidän on ymmärrettävä, että on ihmisiä, jotka ovat huolissaan tästä epätavallisesta tilanteesta, ja siksi meidän on ensin turvattava eurooppalaiset arvot ja järjestys sekä löydettävä tapa hallita Eurooppaan ja Suomeenkin tulevaa muuttajavirtaa. Pyydän teitä kuitenkin ottamaan huomioon, että Suomen hallitus vastaa turvapaikkapolitiikasta ja päättää

Suomen suuntaviivoista näissä kysymyksissä – sisäministeriö vastaa näiden suuntaviivojen valmistelusta.

Tasavallan presidentin tehtävistä ja valtuuksista määrätään perustuslaissa ja muissa laeissa. Tasavallan presidentti ei voi puuttua asiaan, joka ei kuulu hänen vastuualueeseensa. Siksi hän ei valitettavasti voi auttaa teitä asiassanne.

Ystävällisin terveisin,

Pete Pokkinen

Tasavallan presidentin erityisavustaja

*

I think the best thing would be that when you come here again you find me dead.

Kristiinankaupunki 7.12 2016

Hyvä presidentti,

Kiitän vastauksestanne kirjeeseeni, jossa ilmaisen syvää huoltani Suomessa nyt harjoitettavasta epäinhimillisestä ja laittomasta turvapaikkapolitiikasta ja jossa pyydän Teitä puuttumaan asiaan ja pysäyttämään ihmisoikeusloukkaukset arvojohtajan roolissanne. On päivänselvää, että nykyinen turvapaikkapolitiikka on laitonta, kun tarkastellaan seuraavia Suomen perustuslain pykäliä:

Pykälä 6: … Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Pykälä 9: … Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Vastaatte huoleeni kirjoittamalla näin:

Tasavallan presidentti on useita kertoja ottanut julkisuudessa kantaa pakolaistilanteeseen ja painottanut, että Suomen sivistyneenä maana on autettava niitä, jotka todella tarvitsevat apua – se on Suomen velvollisuus. Mutta meidän on ymmärrettävä, että on ihmisiä, jotka ovat huolissaan tästä epätavallisesta tilanteesta, ja siksi meidän on ensin turvattava eurooppalaiset arvot ja järjestys sekä löydettävä tapa hallita Eurooppaan ja Suomeenkin tulevaa muuttajavirtaa. (…).

Olemme yhtä mieltä siitä, että on Suomen velvollisuus auttaa, ja meidän on ymmärrettävä, että on ihmisiä, jotka ovat huolissaan tässä epätavallisessa tilanteessa. Meidän on ymmärrettävä, kuinka sen huolen vuoksi olemme joutuneet tähän katastrofaaliseen tilanteeseen, jossa hallitus toimii tahallaan täysin kansainvälisten sopimusten, oman perustuslakimme ja kristillisen arvopohjamme vastaisesti. Meidän on ymmärrettävä, kuinka populistiset poliitikot käyttävät tietoisesti pelinappulanaan suuren muutoksen yhteydessä luonnollisesti syntynyttä huolta – levittämällä valheita ja yllyttämällä vihaamaan vainottuja, traumatisoituneita ja täysin turvattomia ihmisiä.

Meidän on ymmärrettävä nämä mekanismit, jotta voimme voimakkaasti tukea presidentin mainitsemia ”eurooppalaisia arvoja”, kun niitä uhataan äärioikeistolaisten ja muukalaisvihamielisten ryhmien sekä uskomatonta kyllä itse hallituksenkin taholta.

Minä ja moni muu olemme sitä mieltä, että hallitus ajaa nyt joukkokarkotusta hyvin kylmästi ja sydämettömästi. Annoin tästä monta esimerkkiä ensimmäisessä kirjeessäni, ja lisää voi löytää esimerkiksi sivulta www.migrileaks.wordpress.com, missä Migrin puutteellisia päätöksentekoprosesseja nyt paljastetaan. Kutsummeko eurooppalaiseksi ja sivistyneeksi tällaista toimintaa, että täysin vailla hyviä tapoja ja kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan käännytetään ihmisiä varmaan kuolemaan?

Tunnen monia, jotka tulivat Suomeen vuosi sitten turvan tarpeessa. Valtaosa heistä on muslimeja. He puhuvat minulle rakkaudesta ja kunnioituksesta ja siitä, että ei alennuta samalle tasolle kuin se, joka loukkaa. He kärsivät vaikeista posttraumaattisista oireista, käyvät läpi surutyötä perheenjäsenten tultua murhatuiksi, heidän on ollut pakko jättää kaikki, nyt heiltä kielletään turvapaikka huolimatta vainosta, josta on selkeitä todisteita – ja he opettavat minulle niitä perustavia arvoja, joita presidentti vastauksessaan kutsuu ”eurooppalaisiksi”. He kääntävät toisen posken, kuten monet kiusatut lapset koulujemme pihoilla, ja heidän kärsimyksensä on pohjaton.

Hallitus loukkaa nyt näitä ihmisiä lopullisesti. Heiltä viedään viimeinenkin ihmisarvo kieltämällä heiltä turvapaikka, heiltä viedään kaikki ihmisoikeudet ja heidät leimataan laittomiksi. Edes vakavasti sairas ihminen ei saa pitää rollaattoriaan voidakseen kävellä, kun hänet pakotetaan kadulle. Jokainen voi ymmärtää, että jo nyt olemme hyvin kaukana niistä arvoista, joiden perustalle olen uskonut yhteiskuntamme pohjautuvan.

Meidän on ymmärrettävä, että on ihmisiä, jotka eivät tunne pelkkää huolta vaan rajatonta kauhua siitä, mitä heille tapahtuu, jos heidät palautetaan vainoajiensa käsiin. Vaikka Migri muuta väittää, heidän pelkonsa on perusteltu monin tavoin. Sen lisäksi, että he tietävät, mitä heidän kotimaissaan todella tapahtuu ja mitä todisteita he ovat esittäneet omissa turvapaikkaprosesseissaan, nämä ihmiset tietävät myös, kuten mekin, useita esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat palanneet ja tulleet murhatuiksi heti palattuaan maahan, josta olivat paenneet.

Haluan uskoa, että ette ole ehtinyt tai kyennyt käsittämään maamme rajojen sisällä tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten laajuutta. Kun luen, miten presidentti Facebook-sivullaan korostaa, miten hyvin Suomella menee, en näe kommenttia siitä, miten hyvin menee ihmisoikeuksilla ja ”eurooppalaisilla arvoilla” Suomessa juuri nyt. Mutta ellemme onnistu, kun kyse on pakolaisten kohtelemisesta ihmisinä eikä eläiminä, mitä ylpeilemisen aihetta meillä on? Kuinka voimme olla ylpeitä maailmankuulusta koulustamme, jos emme siitä huolimatta ole oppineet mitään historiasta?

Presidentti on myös viime aikoina tuonut esiin, kuinka tärkeää kiusaamisen vastainen työ on. Nyt Suomessa kiusataan suuressa mittakaavassa. Ihmiset, jotka tästä pitkitetystä loukkauksesta kärsivät, ovat hyvin haavoittuvassa asemassa, eivätkä pysty itse puolustautumaan. Siksi toimin nyt, kuten toivon, että jokainen oppilas tekisi kouluissamme: Kerron aikuiselle, että näen mitä tapahtuu, ja että tarvitsen apua tapahtuvan pysäyttämiseksi, koska oma valtani ei riitä.

Pyydän teitä, herra Presidentti – ottakaa myös minun ja monen muun vastuuntuntoisen suomalaisen huoli vakavasti. Ottakaa vakavasti turvapaikkaa hakevien ihmisten epätoivoinen huoli siitä, että he kuolevat tai näkevät lapsensa kuolevan. Ellemme tee niin, en näe, että olisi mitään jäljellä niistä ”eurooppalaisista arvoista”, jotka mainitsette vastauksessanne minulle. Mietinkin, onko mitään jäljellä siitä Suomesta, jonka puolesta isämme ovat taistelleet sodissa ja jonka Suomi100-juhlia tahdomme viettää.

Tahdon juhlia maata, joka on tarpeeksi kunniallinen ja inhimillinen osoittaakseen armeliaisuutta heikoimmille sokaistumatta muukalaisvihamielisestä puheesta ja ”huolesta eurooppalaisten arvojen puolesta”. Haluan tulevaisuudessa muistaa teidät presidenttinä, joka rohkeudellaan ja voimallaan mahdollisti tämän.

Nythän tiedätte, mitä tapahtuu. Meitä on monta suomalaista, joista tuntuu todella pahalta nähdä, mitä maallemme tapahtuu. Saamme elinvoimamme ja terveytemme takaisin sinä päivänä, kun meidän ei tarvitse elää keskellä törkeitä ihmisoikeusloukkauksia, ilman valtaa estää sitä, että ihmisiä tapetaan meidän nimissämme. Siihen asti me, kuten pakolaiset, olemme panttivankeja poliittisessa köydenvedossa, josta ihmiset tälläkin hetkellä maksavat hengellään.

Kuten ystäväni sanoi eilen: “I think the best thing would be that when you come here again you find me dead.”

Terveisin Lina Teir, Kristiinankaupunki

*

Bästa president Sauli Niinistö,

Jag har liksom många andra finländare försökt vända mig till statsminister Juha Sipilä och inrikesminister Paula Risikko för att försöka få ett slut på den djupt inhumana asylpolitiken i Finland som strider mot internationella bestämmelser och emot vår egen grundlag. Eftersom det verkar omöjligt att få Sipilä och Risikko att ta ansvar för de människor som hotas och till och med dödas av den sannfinländskt dikterade politiken vänder jag mig nu till Er.

Jag ber Er att se Finlands framtid – våra mänskliga rättigheter, vår status som rättsstat och vårt moraliska ansvar för de människor som kommer hit traumatiserade och i desperat behov av skydd – som Ert ärende. Jag har känt tilltro till att Ni står stadigt i de grundläggande värderingar som Finland byggts på under nästan 100 år och som har gjort att vi kunnat bevara freden och bygga välfärden efter de krig som vi genomlevt.

Jag har själv engagerat mig för flyktingarna ända sedan den stora gruppen kom för ett år sen. Jag känner människorna personligen och har därför fått läsa deras negativa asylbesked när de kommit. Det är en stor skandal att Migri så lättvindigt och medvetet missförstår, lämnar bort viktiga detaljer och menar att ”rädslan inte är objektivt befogad” när människor flytt hals över huvud för att de blivit dödshotade som nästa på tur efter mördade släktingar. Det går inte då att bara fly till en annan del av Irak. Myndigheterna i landet kan inte ge skydd. Nu vet jag att inte jag heller som, finländare, kan lita på myndigheterna. Det är mycket skrämmande att inse att politisk styrning kan påverka hur man tolkar tidigare så bergfasta principer om människors lika värde och rätten till asyl.

Vi som genom vårt engagemang har verklig insikt i vad som händer vädjar nu till Er, Herr President. Grip in och stoppa det här vansinnet. Finland begår för tillfället ett stort människorättsligt övergrepp som vi kommer att få skämmas för i framtiden och som orsakar oerhört lidande för både finländare och flyktingar just nu. Även om flyktingpolitiken stramats åt i flera länder är Finlands tillvägagångssätt unikt på ett mycket skrämmande sätt.

Jag hoppas på svar som innebär att Ni tar ert ansvar i tider när de ansvariga ministrarna sviker.

Jag är liksom er fru poet och skrev igår en sång om det här. Texten till Migris bödlar (Migrin pyövelit) hittas här.

https://linateir.wordpress.com/linas-texter/lattexter/migris-bodlar/

Jag är tyvärr inte för dramatisk i min beskrivning, utan detaljerna kommer ur asylbeslut jag läst. Beslut för människor som nu befinner sig i en mycket desperat situation.

Med vänlig hälsning,

Lina Teir, Kristinestad

*

TP/3661/04.01/2016 (20.11 2016)

Bästa Lina Teir

Republikens president Sauli Niinistö har mottagit er e-post i vilken ni framför era åsikter gällande asylpolitiken i Finland.

Jag tackar för er e-post. Många personer har tagit kontakt med presidenten gällande den fråga som också ni tar upp. Följande svar har tillställts:

Republikens president har flera gånger i offentligheten tagit ställning till flyktingsituationen och han har betonat att Finland, som ett civiliserat land, måste hjälpa dem som verkligen behöver hjälp – det är Finlands skyldighet. Men vi måste förstå att det finns människor som oroar sig i den här ovanliga situationen, och därför måste vi först trygga de europeiska värderingarna och ordningen och finna sätt att ha kontroll över strömmen av immigranter till Europa och även till Finland. Jag ber er dock observera att det är Finlands regering som är ansvarig för asylpolitiken och fastställer Finlands riktlinjer i dessa frågor – inrikesministeriet är ansvarigt för beredningen av dessa riktlinjer.

Republikens presidents uppgifter och befogenheter stipuleras i grundlagen och andra lagar. Republikens president kan inte ingripa i ett ärende som inte hör till hans ansvarsområde. Därför kan han tyvärr inte bistå er i ert ärende.

Med vänlig hälsning,

Pete Pokkinen

Republikens presidents specialmedabetare

*

I think the best thing would be that when you come here again you find me dead.

Kristinestad 7.12 2016

Bästa president,

Jag tackar för ert svar på mitt brev där jag uttrycker min djupa oro över den inhumana och illegala asylpolitik som nu förs i Finland och där jag ber Er gripa in och stoppa människorättsövergreppet i er roll som värdeledare. Det är självklart att dagens asylpolitik är illegal om man ser till följande paragrafer i Finlands grundlag:

Paragraf 6: Ingen får utan godtagbart skäl särbehandlas på grund av kön, ålder, ursprung, språk, religion, övertygelse, åsikt, hälsotillstånd eller handikapp eller av någon annan orsak som gäller hans eller hennes person.

Paragraf 9: En utlänning får inte utvisas, utlämnas eller återsändas, om han eller hon till följd härav riskerar dödsstraff, tortyr eller någon annan behandling som kränker människovärdet.

Ni skriver så här som svar på min oro:

Republikens president har flera gånger i offentligheten tagit ställning till flyktingsituationen och han har betonat att Finland, som ett civiliserat land, måste hjälpa dem som verkligen behöver hjälp – det är Finlands skyldighet. Men vi måste förstå att det finns människor som oroar sig i den här ovanliga situationen, och därför måste vi först trygga de europeiska värderingarna och ordningen (…).

Vi är överens om att det är Finlands skyldighet att hjälpa och att vi måste förstå att det finns människor som oroar sig i den här ovanliga situationen. Vi måste förstå hur den oron lett oss in i den katastrofala situation vi hamnat i, där regeringen med berått mod handlar rakt emot internationella bestämmelser, vår egen grundlag och vår kristna värdegrund. Vi måste förstå hur populistiska politiker medvetet spelar på den oro som naturligt uppkommer när en stor förändring sker genom att sprida lögner och uppvigla till hat mot människor som är förföljda, traumatiserade och helt skyddslösa. Vi måste förstå de här mekanismerna för att kraftfullt kunna stå upp för det som presidenten kallar för ”europeiska värderingar” när de hotas inifrån, från högerextrema och främlingsfientliga grupper, och otroligt nog av regeringen själv.

Jag och många med mig ser nu regeringen genomdriva massavvisning på ett mycket kallt och hjärtlöst sätt. Jag gav flera exempel på det här i mitt första brev och flera kan hittas bl.a. på www.migrileaks.wordpress.com där Migris bristfälliga beslutsprocesser nu avslöjas. Är det att handla så, att i total brist av anständighet och respekt för de mänskliga rättigheterna avvisa människor till en säker död, som är det vi ska kalla för europeiskt och civiliserat?

Jag känner många människor som kom till Finland för ett år sen i behov av skydd. Den övervägande delen av dem är muslimer. De talar med mig om kärlek och respekt och om att inte sänka sig till den nivå som den som kränker dig sänkt sig till. De, som lider av svåra posttraumatiska symptom, som går igenom sorgearbete efter att familjemedlemmar mördats, som blivit tvungna att lämna allt och som nu nekas asyl trots tydliga bevis på förföljelse – de lär mig om de grundläggande värderingar som presidenten i sitt svar kallar för ”europeiska”. De vänder andra kinden till, likt många mobbade barn på våra skolgårdar, och deras lidande är bottenlöst.

De här människorna kränks nu slutgiltigt av regeringen. Det sista av deras människovärde tas ifrån dem genom att de nekas asyl, blir fråntagna alla mänskliga rättigheter och stämplas som illegala. Inte ens en svårt sjuk människa får behålla sin rullator för att kunna gå när han tvingas ut på gatan. Var och en kan förstå att vi redan nu befinner oss mycket långt från de grundläggande värderingar som jag utgått från att vårt samhälle vilar på.

Vi måste förstå att det finns människor som nu känner inte bara oro, utan gränslös skräck över vad som kommer att hända dem om de tvingas tillbaka i händerna på dem som förföljt dem. Deras rädsla är, till skillnad från vad Migri hävdar, befogad på flera sätt. Förutom att de vet vad som verkligen händer i deras hemländer och vilka bevis de framhållit i sina egna asylprocesser vet de här människorna också, precis som vi, att det finns flera exempel på människor som återvänt och som mördats strax efter att de kommit fram till de länder de flytt ifrån.

Jag vill tro att ni inte hunnit eller förmått ta in vidden av det människorättsövergrepp som nu pågår inom vårt lands gränser. När jag läser hur presidenten på sin facebooksida lyfter upp hur bra det går för Finland ser jag ingen kommentar om hur väl det går för de mänskliga rättigheterna och just de ”europeiska värderingarna” i Finland just nu. Men om det inte går bra för oss när det gäller att behandla flyktingar som människor istället för som djur, vad har vi då att vara stolta över? Hur kan vi vara stolta över vår världsberömda skola om vi trots den inte lärt oss någonting av historien?

Presidenten har också på senaste tiden framhållit hur viktigt arbetet mot mobbning är. Nu pågår mobbning i stor skala i Finland. Människorna som drabbas av det här utdragna övergreppet är mycket utsatta och kan inte själva försvara sig. Det är därför jag nu agerar som jag hoppas att varje elev i våra skolklasser gör: Jag berättar för en vuxen att jag ser vad som händer och att jag behöver hjälp med att stoppa det som sker, eftersom min egen makt inte räcker till.

Jag ber er, herr President – ta också min och många andra ansvarskännande finländares oro på allvar. Ta de asylsökande människornas förtvivlade oro över att dö eller se sina barn dö på allvar. Om vi inte gör det ser jag inte att det finns någonting kvar av de ”europeiska värderingar” ni nämner i ert svar till mig. Jag undrar om det finns något kvar av det Finland som våra förfäder kämpat för i flera krig och som vi vill fira under Finland100. Jag vill fira ett land som är anständigt och humant nog att visa barmhärtighet med de allra svagaste utan att vara förblindat av främlingsfientlig retorik och ”oro för de europeiska värderingarna”. Jag vill i framtiden minnas er som den president som genom sitt mod och sin handlingskraft gjorde detta möjligt. Nu vet Ni ju vad som händer.

Vi är många finländare som mår otroligt dåligt av att se vad som händer med vårt land. Vi återfår vår livskraft och hälsa den dag vi inte behöver stå mitt i ett grovt människorättsligt övergrepp, utan makt att förhindra att människor dödas i vårt namn. Till dess är vi, liksom flyktingarna, gisslan i en politisk dragkamp där människor i denna stund betalar med sina liv.

Som min vän sa igår: ”I think the best thing would be that when you come here again you find me dead.”

Hälsningar Lina Teir, Kristinestad

*

 

Mainokset

Luukku 19: ”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua”

Maahanmuuttovirasto määrittelee, milloin ihmisellä on oikeus pelätä.

”Objektiiviseen” pelkoon ei ole aihetta vaikka:

Koti poltettiin ja räjäytettiin (27-vuotias mies Irakista)

pelko1_1

pelko1_2

ISIS uhkasi ja asuinalueella soditaan (25-vuotias Mies Irakista)

pelko1_3

Taleban uhkasi ja pahoinpiteli (22-vuotias mies Afganistanista)

pelko1_4

Miliisi sieppasi ja yritti pakkovärvätä (24-vuotias mies Irakista)

pelko1_5

Esimerkiksi näiden päätösten lopuksi Maahanmuuttovirasto toteaa erinäisiin syihin vedoten, että turvapaikkaa hakevan henkilön ”pelko ei ole objektiivisesti perusteltua” ja tämän perusteella turvapaikkaa ei myönnetä.

Ulkomaalaislain mukaan 87 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Tähän lakipykälään viitaten Maahanmuuttovirasto etsimällä etsii ja kääntämällä kääntää turvapaikanhakijoiden kertomukset sellaiseen muotoon, että ei pidä niitä uskottavina. Välillä perustelut sille, minkä takia henkilöön kohdistuvaa vainoa ei tunnusteta, tuntuvat suorastaan irvokkailta:

pelko1_6

Tai:

pelko1_7

Perusteluiksi saattavat käydä myös se, että henkilön kertoma tarina ei maahanmuuttoviranomaisten mielestä ole uskottava, tai siinä on aukkoja. Osassa tapauksissa todetaan, että sieppaajien henkilöllisyyttä ei kertomuksen perusteella pystytä varmistamaan ja näin ollen, Migrin logiikan mukaisesti, ei vainoa tunnusteta tapahtuvan. Esittäisimmekin näin joulun alla pari toivetta joulupukille:

  1. Voisivatko ihmisiä sieppaavat terroristit jatkossa jättää käyntikortin tai muun luotettavaksi dokumentiksi arvioitavan paperin, jotta uhattu henkilö voisi turvapaikkaa hakiessaan todistaa uhkailut aukottomasti.
  2. Voisiko Migri viimein myöntää, että päätöksissä on tehty suuria virheitä!
  3. Hätää ja sotaa pakenevien ihmisten on saatava turvaa!

 

Luukku 18: Christmas greetings from voluntary workers

After working as a volunteer for over one year, I can tell you that the people that are being displaced from war will add a wonderful light and energy to your culture.

To the countries of Scandinavia,

After working as a volunteer for over one year, I can tell you that the people that are being displaced from war will add a wonderful light and energy to your culture. They love to dance, sing, eat and paint. There are artists, engineers, teachers and amazing children, but most of all human beings. Open your hearts, your minds and know that these people just want to live a safe and peaceful life. They want to study, integrate, learn your language and make new friends. Give them that chance and you will be pleasantly surprised.

Kayra Martinez, USA
Volunteer
Northern Greece

https://www.facebook.com/groups/478293189015540/permalink/670307439814113/?pnref=story.unseen-section

Työskenneltyäni yli vuoden ajan vapaaehtoisena, voin kertoa teille, että ihmiset, jotka ovat muuttaneet sodan takia muualle, tuovat ihanaa valoa ja energiaa teidän kulttuuriinne.

Kaikille Skandinavian maille,

Työskenneltyäni yli vuoden ajan vapaaehtoisena, voin kertoa teille, että ihmiset, jotka ovat muuttaneet sodan takia muualle, tuovat ihanaa valoa ja energiaa teidän kulttuuriinne. He rakastavat tanssia, laulaa, syödä ja maalata. He ovat taiteilijoita, insinöörejä, opettajia ja mahtavia lapsia, mutta ennen kaikkea, ihmisiä. Avatkaa sydämenne, mielenne ja ymmärtäkää, että nämä ihmiset haluavat vain turvallisen ja rauhallisen elämän. He haluavat opiskella, sopeutua yhteiskuntaan, oppia teidän kieltänne ja tutustua uusiin ystäviin. Antakaa heille mahdollisuus, niin tulette saamaan miellyttävän yllätyksen.

Kayra Martinez, USA
Vapaaehtoistyöntekijä
Pohjois-Kreikka

*

Don’t let the current refugee crises become our generation’s holocaust! This time round no one will be able to say: “We didn’t know”

The introduction to Anne Frank’s Diary begins with information to the reader, how the Frank’s family’s “asylum” application was rejected by both the UK and the US, Anne would be in her early 80s now had they been offered refugee. At the Evian Conference in 1938 Hitler’s request to deport 4 million Jews to the UK, Canada, US and Australia was denied with President Roosevelt publicly justifying it by saying: “We can’t take in that many people from another religion without disestablishing our societies”. Well, as we know now, the Western societies suffered a far greater upset to their societies shortly after. (Failed British ex-PM Cameron used exactly the same words as President Roosevelt in a speech to the House of Commons in 2015). We can’t save everyone, but those reaching our continent asking for refuge we can help and are legally obliged to. We have the means, space and resources to do so. Don’t let the current refugee crises become our generation’s holocaust! This time round no one will be able to say: “We didn’t know”.

#onehumanrace

Merry Christmas from Athens, Greece

Rando Wagner

Älkää antako nykyisestä pakolaiskriisistä tulla meidän sukupolvemme holokaustia! Tällä kerralla kukaan ei voi sanoa ”Me emme tienneet”.

Anne Frankin päiväkirja alkaa esittelyllä, jossa kerrotaan lukijalle, miten Frankin perheen turvapaikkahakemus hylättiin sekä Isossa-Britanniassa, että Yhdysvalloissa. Anne olisi tällä hetkellä vähän yli 80-vuotias, jos heille olisi tarjottu turvaa. Evian konferenssissa 1938 Hitlerin pyynnöstä karkottaa 4 miljoonaa juutalaista Isoon-Britanniaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan kieltäydyttiin Presidentti Rooseveltin julkisella lausumalla: ”Emme voi ottaa niin paljon ihmisiä toisista uskonnoista ilman että omat yhteiskuntamme tuhoutuvat”. Mutta, kuten nyt tiedämme, Länsimaat kokivat paljon pahemman yhteiskuntien tuhoutumisen vain vähän sen jälkeen. (Epäonnistunut brittiläinen ex-pääministeri Cameron käytti tarkalleen samoja sanoja kuin presidentti Roosevelt puheessaan Alahuoneelle 2015). Emme voi pelastaa kaikkia, mutta heitä, jotka ovat päässeet meidän mantereellemme pyytämään turvaa, meidän tulee auttaa ja meillä on siihen laillinen velvollisuus. Meillä on riittävästi varaa, tilaa ja resursseja siihen. Älkää antako nykyisestä pakolaiskriisistä tulla meidän sukupolvemme holokaustia! Tällä kerralla kukaan ei voi sanoa ”Me emme tienneet”.

#onehumanrace

Rando Wagner, UK

Vapaaehtoistyöntekijä,
Kreikka

https://www.gofundme.com/humansasone

 

wagner_photo_volunteers
Kuva: Rando Wagner

 

*

Someone said that we don’t have a refugee crisis, we have a European morality crisis. I’m too young to remember if it had always been this way but now our morals seem to have been eaten by moths.

When I left Finland at the beginning of August, it felt funny when I was given 5 different vaccines as if I were going outside of Europe. I was ready to leave, though. My frustration toward Finland forgetting the spirit of the law, returning people to harm’s way and making policies that made family reunification for certain groups impossible, left me feeling like I didn’t know what to do. In Greece I encountered the same situation and there is even less hope. The conditions there are worse. During the time I have been here in Lesvos, there’s been one big fire – a fire in which 3 people died, and after which there was a riot during which tear gas was used.

I’m returning home in one week. To the country I thought I knew, where I was taught about human rights and refugee conventions, and there are only two differences I can see between Finland and Greece. Conditions are better in Finland and the dreaded waiting less than Greece. Family reunification is for most people a pipedream though.

Someone said that we don’t have a refugee crisis, we have a European morality crisis. I’m too young to remember if it had always been this way but now our morals seem to have been eaten by moths.

When people talk about refugees, questions about our European morals come up pretty fast.

Let’s talk about those morals for a second.

We let 50 minors from Calais’s unofficial camp vanish.

We keep people in camps made out of tents until there is over 15 cm of snow on the ground.

Hotspot camps on the island are over 200% capacity. Overcrowding causes a lot of problems on its own but with no one making certain gas canisters use is safe, with electricity not following building codes and bad sanitation camps can turn into a catastrophe any time.

If these are the European values our ministry wants to uphold when letting refugees in the country, I disagree strongly. What are the values we should respect? Easy. These are human beings who are as entitled and deserving of life, love, prosperity, chances to live as we are.

Now while our politicians are more concerned with hiding immigrants from our sights, Greece’s 66000 refugees sit mostly in tents in the middle of the mud feeling cold as can be. Dublin III family relocations are slow as hell and EU wide relocation schemes are badly behind schedule. For instance, in Italy the process can take up to 9 years and government-given accommodations are only allotted for a couple of months.

For this Christmas I wish for dwellings that can house refugees, courts that uphold the law by not just the letter but the spirit in which they were written.

My biggest wish is that we will remember when and why those international agreements were signed and ratified. That even if our countries won’t, we will.

Nina Kantoniemi

Voluntary worker

Greece

Joku sanoi, että meillä ei ole pakolaiskriisiä vaan eurooppalaisen moraalin kriisi. Olen liian nuori muistamaan, onko se aina ollut tällaista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että koit ovat syöneet moraalimme.

Kun lähdin Suomesta, tuntui hassulta, kun minulle annettiin viisi eri rokotetta ihan kuin olisin menossa Euroopan ulkopuolelle. Olin kuitenkin valmis lähtemään. Turhautumiseni sitä kohtaan, että Suomi oli unohtanut lain hengen ja palautti ihmisiä vaaraan, sekä teki perheenyhdistämisestä niin vaikeaa, että se oli tietyille ryhmille ihan mahdotonta, sai minut tuntemaan, etten tiennyt mitä voisin tehdä. Kreikassa kohtasin saman tilanteen ja vielä vähemmän toivoa. Olosuhteet siellä ovat huonommat. Sinä aikana, jonka olen ollut Lesboksen saarella, täällä on ollut iso tulipalo, joka vaati kolme ihmishenkeä, ja jonka jälkeen oli iso mellakka, jossa käytettiin kyynelkaasua.

Olen palaamassa kotiin viikon kuluttua. Maahan, jonka luulin tuntevani, jossa minulle opetettiin ihmisoikeuksista ja pakolaisten yleissopimuksesta, ja on vain kaksi eroa, jotka näen Suomen ja Kreikan välillä. Suomessa olosuhteet ovat paremmat ja ihmiset joutuvat kokemaan vähemmän tuskaisaa odottelua kuin Kreikassa. Perheenyhdistäminen on kuitenkin pelkkä unelma useimmille ihmisille. Joku sanoi, että meillä ei ole pakolaiskriisiä vaan eurooppalaisen moraalin kriisi. Olen liian nuori muistamaan, onko se aina ollut tällaista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että koit ovat syöneet moraalimme. Kun ihmiset puhuvat pakolaisista, kysymykset Euroopan moraalista nousevat hyvin äkkiä esiin.

Puhutaanpa näistä moraaleista hetki. Annoimme 50 alaikäisen kadota Calais’n epäviralliselta pakolaisleiriltä. Pidämme ihmisiä telttaleireillä, kunnes maassa on 15 cm lunta. Saaren Hotspot leireillä on pakolaisia yli 200 % kapasiteetista. Tungos aiheuttaa paljon ongelmia, kukaan ei varmista kaasukanistereiden turvallista käyttöä, sähköä ei ole asennettu rakennusmääräysten mukaisesti, ja leirien huono sanitaatio voi muuttua katastrofiksi millä hetkellä hyvänsä.

Jos nämä ovat eurooppalaiset arvot, joita ministeriömme haluaa ylläpitää päästettyään pakolaisia maahamme, olen vahvasti eri mieltä. Mitkä ovat ne arvot, joita meidän tulisi kunnioittaa? Helppoa. Pakolaiset ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat elämän, rakkautta, vaurautta, elinmahdollisuuksia, aivan kuten mekin. Nyt, kun poliitikkoja kiinnostaa enemmän pakolaisten piilottaminen silmistä, Kreikan 66 000 pakolaista istuu palelemassa teltoissaan keskellä mutaa. Dublin III perheenyhdistämiset ovat hitaita kuin helvetti ja EU:n yhteiset pakolaissiirtojärjestelmät ovat pahasti jäljessä aikataulusta. Esimerkiksi Italiassa prosessi voi kestää jopa 9 vuotta, ja hallituksen tarjoamat majoitukset on varattu vain pariksi kuukaudeksi.

Tänä jouluna toivon asuntoja, joihin voi majoittaa pakolaisia, tuomioistuimia, jotka pitävät yllä lakia, ei vain kirjaimellisesti vaan myös siinä hengessä, jossa ne on kirjoitettu. Suurin toiveeni on, että muistaisimme milloin ja miksi nuo kansainväliset sopimukset allekirjoitettiin ja ratifioitiin. Jotta vaikka valtiomme eivät muistaisikaan, me muistaisimme.

Nina Kantoniemi, Suomi

Vapaaehtoistyöntekijä

Kreikka

United Rescue Aid https://www.facebook.com/unitedrescueaid/

*

We will feed the hungry, we will warm those that are cold, we will comfort those in need, and we will make the children smile again.

Like we did on the beaches in Greece, on the borders in Europe, we must do still. We must come with big hearts, strong will with persistence and love. We must show them there is hope, that their children can have future, that humanity lives, in solidarity we will help them in any way we can. We will feed the hungry, we will warm those that are cold, we will comfort those in need, and we will make the children smile again. We will not forget them, we are many, we come from all over the world, we come in all colors, shapes, sizes and ages. We work long hours and we do not get paid. We come in the name of humanity. We are volunteers.

Martin Kvernbekk, Norway

Voluntary worker

Lebanon

Me autamme heitä kaikilla tavoilla, joilla voimme, ruokimme nälkäiset, puemme palelevat, lohdutamme hädässä olevia, ja saamme lapset jälleen hymyilemään.

Kuten olemme toimineet Kreikan rannoilla ja Euroopan rajoilla, meidän täytyy jatkossakin toimia. Meillä täytyy olla suuri sydän, voimakas tahto, peräänantamattomuutta ja rakkautta. Meidän täytyy näyttää heille, että on toivoa, että heidän lapsillaan on tulevaisuus, että ihmisyys elää. Me autamme heitä kaikilla tavoilla, joilla voimme, ruokimme nälkäiset, puemme palelevat, lohdutamme hädässä olevia, ja saamme lapset jälleen hymyilemään. Me emme saa unohtaa heitä, meitä on monta, me tulemme joka puolelta maailmaa, me olemme eri värisiä, muotoisia, kokoisia ja ikäisiä. Työskentelemme pitkiä päiviä ilman palkkaa. Tulemme inhimillisyyden nimissä. Me olemme vapaaehtoisia.

Martin Kvernbekk, Norja

Vapaaehtoistyöntekijä

Libanon

https://www.facebook.com/salamladcnorway/?pnref=lhc

http://www.unhcr.org/protect/PROTECTION/3b66c2aa10.pdf

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:337:0009:0026:FI:PDF

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/571360/IPOL_STU(2016)571360_EN.pdf

http://www.unhcr.org/figures-at-a-glance.html

http://www.ibtimes.com/refugee-crisis-2016-europe-death-toll-migrant-arrival-increases-statistics-show-2399933

http://data.unhcr.org/mediterranean/regional.php

http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Asylum_statistics

http://ec.europa.eu/eurostat/web/asylum-and-managed-migration/data/database?p_p_id=NavTreeportletprod_WAR_NavTreeportletprod_INSTANCE_sFp6GUtIbBHg&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=1

http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Migration_and_migrant_population_statistics

http://w2eu.info/greece.en/articles/greece-legal.en.html

https://www.easo.europa.eu/what-relocation

http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/european-agenda-migration/proposal-implementation-package/docs/20160615/4th_report_on_relocation_and_resettlement_en.pdf

http://www.migri.fi/medialle/tilastot

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063

http://pakolaisapu.fi/2016/06/07/10-faktaa-perheenyhdistamisesta/

http://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/ratkaisut/perheenyhdistamisen-palauttaminen/

http://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/ratkaisut/pakolaiskiintion-korottaminen/

http://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/ratkaisut/humanitaarinen-viisumi/

http://www.pakolaisneuvonta.fi/?lid=90

http://www.pakolaisneuvonta.fi/index_html?lid=167&lang=suo

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013R0604&from=FI

http://www.pakolaisneuvonta.fi/index_html?lid=137&lang=suo

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ulkomaalaislaki

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110746

https://www.amnesty.fi/perheenyhdistamisen-vaikeuttaminen-hankaloittaa-pakolaisten-kotouttamista/

http://www.intermin.fi/fi/ajankohtaista/sisaministerion_blogi/1/0/perheenyhdistamiseen_suunnitellaan_muutoksia_-_mita_ja_miksi_65984

https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/turvapaikanhakijat-lastensuojelun-asiakkaina

Luukku 17: Turvaa kaikille – Paperiton ei ole laiton – Mielenosoitus 14.12

Maahanmuuttajien puolesta kantaa ottavaan mielenosoitukseen otti Tampereella osaa yli 200 henkilöä, joista suurin osa oli turvapaikanhakijoita, joiden joukossa oli lukuisia Tampereen vastaanottokeskuksessa asuvia lapsiperheitä. Keuruun ja Jyväskylän turvapaikanhakijat olivat myös runsaasti edustettuina paikan päällä.

Mielenosoituksessa vaadittiin oikeutta asumiseen ja terveydenhuoltoon kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille. Hallitusta vaaditaan purkamaan kaikki ulkomaalaislakiin tehdyt tiukennukset. Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisuustilanteet on arvioitava vastaamaan nykytilannetta.

Mielenosoittajien ryhmä kerääntyi Koskipuistoon, josta he kulkivat poliisisaattueessa liikenteeltä suljettua Hämeenkatua pitkin Hämeenpuiston ja Kauppakadun kautta Keskustorille Vanhalle Kirkolle. Rumpuryhmä säesti voimakkailla rytmeillään rauhallisesti edennyttä kulkuetta. Marssijat huusivat iskulauseita, kuten NO DEPORTATIONS (ei karkotuksia) ja REFUGEES WELCOME (pakolaiset, tervetuloa).

Parinkymmenen vastamielenosoittajan ryhmä oli poliisin heille osoittamassa paikassa Laikunlavan lähellä muovinauhalla rajatulla alueella huutelemassa ”Rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” – iskulauseitaan, mutta ilta sujui kaiken kaikkiaan rauhallisesti. Turvapaikanhakijat pitivät puheita ihmisoikeuksien ja inhimillisen turvapaikkapolitiikan puolesta, sekä kiittivät suomalaisten heille antamasta tuesta.

Luukku 16: Mene kotiis, Leijapoika

Jos olet lukenut Khalid Hosseinin kirjan Leijapoika tai katsonut siihen perustuvan elokuvan, muistat pienen Hassan-pojan. Hassan oli päähenkilö Amirin ystävä, niin paljon ystävä kuin perheen palvelija voi olla. Ystävyys särkyy, kun Amirin rasistiset kaverit pahoinpitelevät ja raiskaavat Hassanin, ja Amir seuraa pelkurimaisesti vierestä. 
Hassan kuuluu Afganistanin hazaravähemmistöön. Talebanit kutsuvat heitä vääräuskoisiksi elukoiksi. Hazarat ovat shiiamuslimeja ja heidän geeniperimässään on muistuma mongolien Tshingis-kaanin sotajoukoilta, mikä näkyy myös heidän kasvonpiirteissään.

15356953_342328386139776_1732829444_n
Kuva on afganistanilaisen hazaranuoren tekemä

Tunnistettavuutensa vuoksi hazarat ovat vapaata riistaa. Lisäksi Afganistanissa henkilöllisyystodistuksessa täytyy olla merkintä heimosta. Afganistanissa 1970-luvulta lähtien lääkärinä työskennellyt Leena Kaartinen on nähnyt hazaroiden sortoa läheltä.

Kaksi vuotta sitten, kun olin Afganistanissa, bussi oli pysäytetty maantien varrella. Kaikki matkustajat oli käsketty ulos bussista.Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin tienvarteen. Heitä oli 14. Muut matkustajat säästyivät. Tällaista tapahtuu hazara-väestön asuttaman alueen koko ajan, kertoo Leena Kaartinen.

Moni asia on toki parantunut – ainakin teoriassa. Opiskelu ja työt julkisella sektorilla olivat 1970-luvulle saakka hazaroilta lailla kiellettyjä. Afganistanin vuoden 2004 perustuslaki antoi heille tasavertaiset oikeudet. Se ei kuitenkaan estä syrjintää ja vainoja. Hazaranuoret ovat kahden tulen välissä. Kotikonnuilla ei ole koulutusta eikä tulevaisuutta. Maakunnasta toiseen siirtyminen opiskelun tai työn perässä on vaikeaa, sillä koskaan ei tiedä odottaako tarkastuspisteellä viranomainen vai taliban. Hallituksen rooli on hazaroiden syrjinnän estämisessä olematon.

Suuri osa Suomeen tulleista afganistanilaisista turvapaikanhakijoista on hazaroita. Moni heistä on odottanut kotimaassaan vainon lakkaamista ja olojen rauhoittumista – sekä sitä, että he pääsisivät kouluttautumaan. He kertovat, kuinka talebanit ovat ryöstäneet, raiskanneet ja tappaneet ihmisiä heidän kotikylissään. Moni hazaraperhe on lähtenyt maansisäiseen pakolaisuuteen.

Väkivaltaa pakenevien afganistanilaisten määrä on noussut dramaattisesti kolmessa vuodessa. Maan sisäisiä pakolaisia on nyt jo 1,2 miljoonaa. Heidän olonsa ovat kurjat, toteaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti keväällä 2016.
 Monen Suomeen tulleen turvapaikanhakijan perhe on Pakistanissa ja Iranissa. Heitä on siellä miljoonia paperittomia, siis käytännössä ilman koulu- ja terveydenhoitomahdollisuuksia. Nyt Pakistan ja Iran ovat alkaneet siirtää heitä takaisin Afganistaniin. 
Myös Euroopan Unioni on tehnyt Afganistanin kanssa sopimuksen turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä Afganistaniin – oloihin, joissa hallinto ei pysty takaamaan asuntoa, ruokaa eikä lämpöä.

Esimerkiksi Kabulin lähellä on pakolaisleiri, josta talven saapuessa löytyy joka aamu kylmyyteen kuolleita vauvoja.

Edes eläin ei asuisi tällaisessa hökkelissä, mutta meidän on pakko, 50-vuotias Heratissa pakolaisleirillä asuva nainen Mastan sanoi Amnestylle. Asuisin mieluummin vankilassa kuin tässä paikassa. Vankilassa minun ei tarvitsisi huolehtia ainakaan ruuan ja suojan saamisesta.

Suomesta turvapaikkaa hakevat ovat tuskallisen tietoisia siitä, mitä heidän kotimaassaan tapahtuu. Esimerkiksi viime heinäkuussa heidän Facebookinsa täyttyi verisistä kuvista, kun hazaroiden mielenosoitukseen Kabulissa tehtiin pommihyökkäys, jossa kuoli noin 80 ihmistä. Hazarat vaativat rauhanomaisessa mielenosoituksessaan sähkölinjaa kotimaakuntaansa Bamyaniin.

Minun kotikaupungissani pommi-iskussa kuoli 120 ihmistä. Olin silloin 12-vuotias. Kadulla oli ruumiita, pelkäsin mennä töihin enkä voinut syödä lihaa moneen kuukauteen, kertoi eräs nuori heinäkuisen Kabulin iskun tuoreuttaman muiston. Turvapaikanhakijoiden kertomuksissa toistuu väkivalta uhka. Moni nuori kertoo, että ei ole uskaltanut mennä kouluun, koska pelkäsi, että joutuu taistelevien joukkojen kidnappaamaksi.

Maahanmuuttoviraston haastatteluihin on kirjattu seuraavanlaisia tietoja:
Isoisäsi on ammuttu. Isääsi on uhkailtu. Veljesi on pahoinpidelty raajarikoksi. Serkkujasi on ammuttu.

Ja kaiken tämän jälkeen maahanmuuttovirasto toteaa: Sinuun ei kuitenkaan kohdistu uhkaa, joten voit palata Afganistaniin.

Voit palata Afganistaniin, jossa sinulla ei ole perhettä, sukua eikä mitään tukiverkostoa. Sitä lausetta Maahanmuuttovirasto ei kylläkään papereihinsa kirjoita.
 Maahanmuuttoviraston maatietojen mukaan hazaroiden tilanne on parantunut ja Afganistanin oikeusviranomaiset toimivat  – ainakin paikoitellen – asianmukaisesti. Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin toista mieltä:

Human Rights Watchin tuore maaraportti

https://www.hrw.org/world-report/2016/country-chapters/afghanistan

Amnesty Internationalin raportti: 
https://www.sttinfo.fi/tiedote/amnesty-afganistanin-sisaisten-pakolaisten-maara-kaksinkertaistui?publisherId=35693046&releaseId=46766722

Lääkäri Leena Kaartisen haastattelu: 
http://yle.fi/uutiset/3-9119508

Luukku 15: Tämä voisit olla sinä

Oikeus elää ryhmämme sai nuorilta viestin:

Olemme ryhmä nuoria, jotka ovat seuranneet Suomen ilmapiirin kiristymistä huolestuneina. Taloustilanteeseen vedoten Suomi yrittää sivuttaa vastuunsa auttaa ihmisiä inhimillisen hädän keskellä. Teimme videon, jonka avulla halusimme tehdä näkyväksi turvapaikanhakijoiden epäinhimillisen kohtelun. Video näyttää suomalaisia lukemassa kielteisiä päätöksiä ääneen ja esittää samalla vakavan viestin: tämä voisit olla sinä.

Luukku 14: ”Epävarmat tapaukset ratkaistaan hakijan hyväksi” – onkohan näin?

”Pekka” on Bagdadista kotoisin oleva 23-vuotias sunnimuslimi, joka on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Kaikki alkoi elokuussa 2015, kun shiiamilitanttien ryhmä tuli Pekan luokse vaatien hänen perhettään liittymään heidän riveihinsä.

14_1

Migrin mielestä Pekan kertomus shiiamiliisien vierailusta on todenmukainen, mutta he eivät katso, että kyseessä on ollut ”pakkovärväys”.

14_2

Migrin saamien tietojen mukaan shiiamiliitioiden ei ole raportoitu harjoittaneen pakkovärväystä, vaikka sunnit ovatkin saattaneet kokea ”yhteisöllistä painetta” liittyä shiiojen rinnalle taistelemaan ISISiä vastaan.

14_3.jpg

Tässä yhteydessä on syytä muistaa Migrin tietojen ajantasaisuus. Migrihän ei ole kiireidensä vuoksi ehtinyt käymään Bagdadissa muutamaan vuoteen, mutta luotetaan me kai silti edelleen siihen, että Migri tekee päätöksiä ”laatukylki” edellä ja pakkovärväyksiä ei siis tapahdu!

Vaikka pakkovärväämistä ei Migrin tietojen mukaan olekaan tapahtunut, hyväksyy Migri tosiseikaksi sen, että shiiamiliisit ovat käyneet kyselemässä hakijaa myöhemmin elokuun 10. päivä ja syyttäneet tuolloin hänen isäänsä hakijan piilottamisesta. Mutta Migrin tietojen mukaan kyse on siis edelleen täysin vapaaehtoisesta pyynnöstä liittyä militian riveihin.

14_4

Syyskuussa hakijan isä ammutaan ja heidän kotitaloonsa kirjoitetaan uhkaus ”te sunnit olette shiioja vastaan, menkää pois”. Hakija kertoo Migrin mukaan uskottavasti seinään kirjoitetusta uhkausviestistä ja näyttää kertomuksensa tueksi valokuvia. Migri ei kuitenkaan usko hakijan kertomusta sillä kuvista ei selviä, onko kyseessä varmasti hakijan asunto. Epäselvissä tapauksissahan asia ratkaistaan Migrin mukaan turvapaikanhakijan hyväksi, joten onko Migrillä hakijaa parempaa tietoa asiasta?

14_5.jpg

Näin ollen Migri toteaa ettei hakijan pelko ole ”objektiivisesti perusteltua”. Ja tuloksena kielteinen päätös.

14_6

Ja toteaa hänen voivan rauhassa palata takaisin shiiojen hallinnoimaan Bagdadiin (Bagdadin tilanteesta lisää mm. eilisessä luukussamme).

Luukku 12: Sinulla ei ole oikeutta elää

Karkotuspäätöksen saaneen turvapaikanhakijan tapaaminen

Haastattelen turvapaikanhakijaa saadakseen hänen oman äänensä ja kokemuksensa kuuluviin. Tapaan karkotuspäätöksen saaneen turvapaikanhakijan väliaikaisessa majoituspaikassa. Poliisi on tullut hakemaan hänet vastaanottokeskuksesta varoittamatta kaksi päivää aikaisemmin, ja kuljettanut hänet Helsinkiin karkotuskeskukseen. Miehen kännykästä on loppunut akku eikä hän pysty ottamaan yhteyttä ystäviinsä tai lakimieheensä. Hän on hämmentynyt ja shokissa, koska poliisit ovat tulleet varoittamatta. Hän on viimeksi puhunut lakimiehensä kanssa kolme viikkoa aikaisemmin eikä hänelle ole kerrottu tulevasta karkotuksesta.

Helsingissä miehelle ilmoitetaan, että hänet viedään toiseen kaupunkiin. Poliisit sanovat, että hänen turvapaikkaprosessinsa on päättynyt. Hän ei ole saanut ruokaa Helsingissä eikä kukaan ole selittänyt hänelle kunnolla asioita. Poliisin käyttämä tulkki ei puhu hänen äidinkieltään. Poliisit soittavat miehen lakimiehelle. Selviää, että lakimies ei ole jostain syystä tehnyt valitusta toisen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Onko hän unohtanut? Monta kysymystä jää avoimeksi. Mies on stressaantunut ja hätääntynyt, koska hän ei tiedä mitä tapahtuu. Moni asia on jäänyt epäselväksi.

Lakimies on miehen kertoman mukaan jättänyt jostain syystä valituksen tekemättä toisen negatiivisen turvapaikkapäätöksen jälkeen ja sen takia karkotus on astunut voimaan. Poliisille on kuitenkin annettu uudet ohjeet peruuttaa karkotus ja kuljettaa hänet poliisiasemalle, jossa hän viettää yön putkassa. Hänet lukitaan selliin, jossa on wc pönttö ja makuulaveri.

Kuljetuksen aikana miehen kädet on sidottu selän taakse. Virkailija käy miehen rahoilla ostamassa hänelle ruokaa. Yö on levoton, ihmiset meluavat hänen sellinsä ulkopuolella, huutavat ja hakkaavat ovea. Mies ei nuku koko yönä. Hän miettii miksi häntä kohdellaan kuin vankia, vaikka hän ei ole syytettynä rikoksesta. Hän on vain hakenut turvapaikkaa.

Seuraavana aamuna mies kuljetetaan poliisiasemalta toisen kaupungin vastaanottokeskukseen. Tapaan hänet väliaikaisessa majoituksessa. Hän oli käynyt ostamassa kaupasta ruokaa. Hänelle on annettu oma tilapäinen huone. Toisten turvapaikanhakijoiden lapset juoksentelevat ja leikkivät käytävällä. Keskustelemme hetken aikaa hänen tilapäisessä huoneessaan.

Mies on syntynyt köyhyydessä ja kurjuudessa elävään perheeseen. Hän sanoo, ettei elämä ole koskaan ollut helppoa eikä kohdellut häntä silkkihansikkain. Jo teini-ikäisenä poika on halunnut päästä pois kurjista oloista. Hän on tehnyt kovasti töitä ja säästänyt rahaa. Hän on kyennyt säästöillään hankkimaan itselleen yliopistotason koulutuksen. Hän on mennyt naimisiin. Elämä oli kuitenkin erittäin vaikeaa aseellisten joukkojen vainon takia. He ovat surmanneet hänen sukulaisensa lapsen vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Mies näyttää minulle todistuksia yliopistosta ja hääkuviaan. Hänellä on myös kuvia sukulaisen pienestä vauvasta, joka on oppinut istumaan. Toisessa kuvassa aseellisten joukkojen ampuma vauva on kiedottu kapaloon ja side pään ja kasvojen ympärillä. Joukot ovat vainonneet miestäkin ja hän on saanut uhkauksia. Hänet on myös saatu kiinni ja kidutettu, mutta sillä kertaa hän pääsee pakoon. Hän on paennut uudestaan kotimaastaan. Mies liikuttuu kertoessaan äidistään, joka murheen murtama johtuen surusta ja huolesta, koska ei kuullut moneen kuukauteen poikansa olinpaikasta.

Mies on päässyt pakoon Suomeen saakka. Suomeen hän on tullut kuultuaan Suomen hyvästä koulutusjärjestelmästä, demokratiasta ja oikeudenmukaisesta valtiosta, jossa noudatetaan ihmisoikeuksia. Hän on asunut yli vuoden vastaanottokeskuksessa ja opettanut sinä aikana mm. kirjoittamisen alkeita turvapaikanhakijoille, jotka ovat lukutaidottomia. Hän toivoo voivansa jatkaa uudessa kotimaassaan koulutustaan vastaavassa työssä.

Hän kertoo vieläkin heräävänsä öisin muistoihin kidutustilanteesta. Hän on yrittänyt saada unettomuuteen ja ahdistukseen apua vastaanottokeskuksen henkilökunnalta. Hänelle on vastattu: Jos saat oleskeluluvan, voit saada hoitoa. Hän sanoo, että ahdistus, masennus, pelko ja unettomuus vaivaavat häntä öin ja päivin.

Hänellä on suunnaton ikävä vaimoaan ja äitiään, jotka elävät vielä kotimaassa vaikeissa ja vaarallisissa oloissa. He toivovat, että mies voi hakea heidät turvaan. Jos hän palaa, on hyvin todennäköistä että aseelliset joukot etsivät hänet käsiinsä ja vainoaminen jatkuu. Pahimmassa tapauksessa he saavat hänet kiinni, kiduttavat tai tappavat hänet. Mies ei ole yli vuoteen tavannut vaimoaan,  hän haluaa näyttää vielä minulle hääkuvia. Ja kuvia aseellisten joukkojen ampumasta pienestä vauvasta. Kun hän puhuu äidistään, hänelle tulee kyyneleet silmiin …

Seuraavana päivänä hänet kuljetetaan takaisin samaan vastaanottokeskukseen, josta poliisit hakivat hänet kaksi päivää aikaisemmin.

MAAHANMUUTTOVIRASTO: SUOSITUKSET TURVAPAIKKAPUHUTTELUN KEHITTÄMISESTÄ

Traumatisoituneet hakijat

Traumatisoituneilla hakijoilla on muiden haavoittuvien ryhmien tapaan kaikkein heikoin asema nykyisessä turvapaikkaprosessissa, jossa päätös perustuu puhuttelussa kerrottuihin perusteisiin. Traumatisoituneen hakijan tapauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota hakijan asianmukaiseen kohtaamiseen sekä rauhallisen ja kunnioittavan ilmapiirin luomiseen. On olennaista tiedostaa, että eri ihmisillä traumatisoituminen ilmenee hyvin eri tavoin.

Traumaattisista kokemuksista on aina vaikea kertoa. Haluttomuus vastata ja puhua tietyistä aiheista voi liittyä hakijan kokemaan traumaan. Traumatisoitunut henkilö ei usein yksinkertaisesti muista traumakokemusta eikä pysty siitä kertomaan. Traumatisoituminen voi vaikuttaa kykyyn kertoa tapahtumista yksityiskohtaisesti ja kronologisessa järjestyksessä. Trauman kokenut henkilö kertoo kokemuksesta usein kuin ulkopuolisena, ilman omakohtaisen kokemuksen tuntua, mistä syystä hänen kertomustaan voi olla vaikea pitää todenmukaisena. Traumasta kertomiseen saattaa liittyä myös voimakkaita tunnereaktioita, kuten itkua tai ahdistuneisuutta. Toisinaan hakijan pitää myös päästä hetkeksi pois tilanteesta. Puhuttelussa tulisi saada selvitettyä edes se, että on tapahtunut jotain pahaa, josta hakija ei sillä hetkellä pysty tarkemmin kertomaan.

Jos hakijalla on mahdollisuus ja motivaatio terapiahoitoon, hänelle tulee antaa mahdollisuus täydentää kertomusta traumakokemuksen osalta psykiatrin tai muun terapeutin lausunnolla. On myös huomattava, että hakijoilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet saada hoitoa riippuen siitä, mihin vastaanottokeskukseen heidät on sijoitettu. Sekä avustajan että vastaanottokeskusten työntekijöiden tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hakijan motivaatiota hoitoon ja hoidon tarvetta selvitetään ja lausuntoja pyydetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on, että traumatisoitumisesta ja muista psyykkisistä ongelmista saataisiin selvitystä varhain, jopa ennen puhuttelua.

Traumatisoituneen henkilön tapauksessa tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, että puhuttelussa on oikeankielinen tulkki, johon hakija voi luottaa. Hakijan epäluottamus tulkkiin ja tulkkausvirheet voivat johtaa koko puhuttelun epäonnistumiseen. Jokaisen puhuttelijan tulee saada koulutusta traumatisoitumisen tunnistamiseen ja kohtaamiseen. Puhuttelijan tulisi olla tietoinen siitä, mitä trauma ja psyykkinen vamma merkitsevät ja miten ne vaikuttavat henkilön kykyyn kertoa tapahtumista. Myös muille turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleville tulisi taata koulutusta trauman tunnistamiseen, sen ilmenemismuotojen ymmärtämiseen ja traumatisoituneen kohtaamiseen. Koulutusta tulee saada myös mielen puolustusmekanismien (esimerkiksi dissosiaatio) toiminnasta. Traumatisoitunutta haastateltavaa voi olla vaikea kuunnella tai ymmärtää kokemuksia, joihin liittyy äärimmäistä väkivaltaa, esimerkiksi kidutusta, raiskauksia tai sotatilanteita. Tähän vaikuttavat myös kuulijan omat psyykkiset puolustusmekanismit.

LÄHDE

Suositukset turvapaikkapuhuttelun kehittämisestä, Maahanmuuttovirasto

http://www.migri.fi/download/16474_2009_01_ERF-hanke_Suositukset_turvapaikkapuhuttelun_kehittamisesta.pdf?bb88ec5f2915d488 Viitattu 7.12.2016

Luukku 11: Vihan lähde – Hatets källa – The Origin of Hate

*På svenska nedan / In English below

Maailma kuohuu monelle meistä ennennäkemätöntä vihaa ja raivoa. Mistä on kysymys?

Muutoksesta jota kutsumme globalisaatioksi ystäväni. Elämän ehdot muuttuvat arvaamattomasti ympärillämme. Vain hyvin harvat ja valitut voivat tuntea olonsa turvalliseksi, ja hekin vain sulkemalla silmänsä sodille, ympäristötuholle ja ihmisten hädälle. Yksi vihan vahvimmista moottoreista onkin kasvava epätasa-arvo, jonka näkyvimpiä muotoja on lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus.

Ympäri maailmaa ihmisryhmät pelkäävät jäävänsä muutoksen jalkoihin, varsinkin ryhmät joiden asema on perustunut muiden ihmisryhmien alistamiseen. USA:ssa tunnettu tällainen ryhmä oli etelävaltioiden köyhä valkoinen väestönosa, joiden viimeinen ylpeys oli tunne että he olivat kaikesta huolimatta mustia ylempänä. Tämän takia he vastustivat mustien tasa-arvoa ja tulivat tunnetuksi ympäri maailmaa nimellä white trash, valkoinen roska.

Tästä on kysymys ystäväni. Pelosta ettei pärjääkään jos menettää etuoikeutetun aseman johonkin muuhun ryhmään nähden, sanotaan vaikka maahanmuuttajiin. Pelko että itse ei ehkä pärjääkään ellei saa pelata merkityin kortein. Järkyttävän yleinen vastaus on hyökkäys yleisiä ihmisoikeuksia vastaan. Ihmisoikeudet kuuluvat vain omalle ryhmälle, ne eivät ole ”muita” varten. Yhdysvalloissa on pitkä perinne vihata uusinta näkyvää maahanmuuttajaryhmää, juuri heidät koetaan erityisen sopimattomiksi ja vaarallisiksi. Muinaisessa Neuvostoliitossa kansansiirrot, sekä sosioekonomiset että etniset, palvelivat myös vihan lähdettä. Muistot vainoista ja niiden herättämästä vihasta näkyvät edelleen synkkinä varjoina Venäjän yllä.

Ympäri maailmaa on ryhmiä jotka ovat luoneet eriarvoisia yhteisöjä. Kaakkois-Aasiassa kiinalaiset ovat satojen vuosien aikana toistuvasti ollut ryhmä, johon vihaa on purettu. Heidän asemansa muistuttaa monin tavoin juutalaisten asemaa entisessä Euroopassa. Euroopassa niin brittiläinen kansainyhteisö kuin Ranskakin rakentuivat siirtomaiden asukkaiden eriarvoisuudelle, heidän hyväksikäytölleen. Natsi-Saksan yritys tehdä Itä-Euroopasta oma epätasa-arvoinen siirtomaa oli kuitenkin ihan omassa luokassaan. Hitlerin mielestä hänellä oli oikeus tehdä Puolassa samaa mitä länsivallat tekivät Afrikassa. Hänen päämääräksi Puolassa ja Neuvostoliitossa tuli tappaa koko koulutettu väestönosa ja tehdä lopusta saksalaisten ikuisia orjia. On hyvin vaikeaa ymmärtää, että jollakin voi olla tällainen todellinen päämäärä.

On sen sijaan helppo ymmärtää, että on turvallisempaa kohdistaa vihateot heikossa asemassa oleviin ihmisiin kun rikkaisiin ja mahtaviin. Voi olla vaarallista hyökätä heitä vastaan, jotka esimerkiksi siirtävät tehtaat halpatuotannon maihin. Varmempaa on vihata halpatuotantomaiden ihmisiä, heitä jotka heikossa asemassa hakevat parempaa elämää muualta. Heille ei tahdota myöntää ihmisarvoa puhumattakaan tasa-arvosta.

Tässä, ystäväni, onkin koko ongelman ydin ja selitys. Tämän takia vihan lietsojat niin mielellään heiluttavat hakaristiä tai muinaisen orjavaltion lippua. Natsi-Saksan ydinarvot olivat heikkouden halveksunta ja voiman palvominen. Voimakas saa tehdä mitä vaan heikolle. Voimakas on se joka onnistuu, heikko se joka ei pärjää.

Tämä arvopohja on edelleen hyvin yleinen, monen monet ihmiset saarnaavat, että taloudessa saa petkuttaa. Se joka ei pärjää on heikko ja saa syyttää itseään. Myös taloudessa pätee yleissääntö, että etuoikeutettujen asemaa tukevat kohtuuttomasti lait, poliittinen valtaeliitti ja viime kädessä väkivaltakoneisto.

Koska me kaikki ihmiset olemme heikkoja jollain tavalla jossain asiassa näihin arvoihin uskova elää pelossa: Entäpä jos olenkin heikko, jos en pärjääkään. Tätä pelkoa yritetään hukuttaa mielettömillä vihapuheilla ja väkivallalla. Niissäkin näkyy sama pelko, ne suunnataan varmuuden vuoksi heikossa asemassa olevia ihmisiä vastaan. Kaikki keinot ovat sallittuja jotta oma jollain tavalla etuoikeutetuksi koettu asema säilyisi.

Vihan ja pelon kummitus ei ole ylivoimainen. Sen karkottaminen alkaa kuitenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tasa-arvosta, yleisistä ihmisoikeuksista. Yhtä tärkeää on vähentää taloudellinen eriarvoisuus. Tämän takia ei ole lainkaan samantekevää miten kohtelemme meille tuntemattomia ihmisiä, jotka hakevat turvaa ja parempaa elämää maastamme. Näillä mennään.

*

Världen är i dag full av hat och raseri, i en omfattning som få av oss har upplevt. Vad är det frågan om?

Förändringen vi kallar globalisering, vännen. För de flesta av oss känns livsvillkorens förändringar skrämmande nyckfulla och slumpmässiga. Endast få och utvalda kan känna sig trygga, och även de genom att sluta ögonen för krigen, miljöförstöringen och människornas nöd. En av hatets starkaste drivkrafter är den växande ojämlikheten, som obarmhärtigt syns i ökande ekonomisk ojämlikhet.

Över hela världen är människor rädda för att bli överkörda, särskilt människogrupper vars position har byggt på att andra grupper undertrycks. I USA är ett känt exempel fattiga vita i sydstaterna, vars sista stolthet var att de trots allt var mer värda än svarta människor. Detta var orsaken till att de motsatta sig jämlikhet för svarta och blev kända över hela världen under namnet white trash, vitt skräp.

Det här är det frågan om vännen. Om skräcken för att man inte klarar sig om man förlorar sin privilegierade ställning i förhållande till någon annan grupp, till exempel invandrare. Om rädslan att man själv kanske inte kan hävda sig om man inte får spela med märkta kort. Ett skrämmande vanligt svar är angrepp mot allmänna mänskliga rättigheter. Mänskliga rättigheter gäller enbart den egna gruppen, inte ”andra”. I USA finns en lång tradition att hata den senaste synliga immigrantgruppen, just den upplevs som särskilt olämplig och farlig. I det forna Sovjetunionen tjänade folkförflyttningarna, både socioekonomiska och etniska, hatets källa. Minnet av förföljelserna och hatet de väckte kastar fortfarande svarta skuggor över Ryssland.

Världen över finns grupper som har skapat ojämlika samfund. I Sydostasien har kineser under hundratals år utgjort en grupp, som blivit offer för hat och våldsdåd. Deras ställning påminner på många sätt om judarnas ställning i det forna Europa. I Europa byggde såväl det brittiska samväldet som det franska imperiet på ojämlikhet för koloniernas invånare, på utnyttjande. Nazitysklands försök att göra Östeuropa till deras egen ojämlika koloni var ändå helt i sin egen klass. Hitler hävdade att han hade rätt att behandla Polens befolkning på samma som västmakterna behandlade afrikaner. Hans målsättning i Polen och Sovjetunionen blev att döda hela den utbildade delen av befolkningen och göra resten till tyskarnas eviga slavar. Det är mycket svårt att förstå att någon kan ha en sådan politisk målsättning.

Däremot är det lätt att förstå att det är tryggare att rikta våldshandlingar mot människor i svag ställning än mot rika och mäktiga. Det kan de vara farligt att angripa dem, t.ex. de som flyttar fabrikernas till låglöneland. Säkrare är att hata människor från låglöneland, som i svag position söker ett bättre liv annanstans. Dem vill man förvägra inte bara jämlikhet utan även människovärde.

Här, vännen, är hela problemets kärna och förklaring. Det här är orsaken till att hatets apostlar så gärna viftar med hakkors eller den forna slavstatens flagga. Nazitysklands grundvärderingar var förakt för svaghet och dyrkan av kraft. Den starka får göra vad som helst åt den svaga. Kraftfull är den som lyckas, svag den som misslyckas. Den här värdebottnen är fortfarande mycket allmän, många människor predikar att bedrägeri är tillåtet i ekonomisk verksamhet. Den som inte klarar sig får skylla sig själv. Även i ekonomin gäller huvudregeln att de privilegierades ställning i omåttlig grad backas upp av lagar, maktelit och i sista hand våldsmaskineri.

Eftersom vi alla människor är svaga på något sätt i någon sak lever de som tror på de här värderingarna i skräck: Tänk om jag själv också är svag, om jag inte klarar mig. Den här skräcken försöker man dränka i sanslöst hat och i våldsdåd. Och även i dem syns samma rädsla, de riktas för säkerhets skull gentemot människor i svag eller utsatt ställning, till exempel flyktingar. Alla medel är tillåtna för att bevara den egna ställningen, som man uppfattar som privilegierad.

Hates och skräcken spöke är inte övermäktigt. Det fördrivs med säkrad jämlikhet och rättigheter för de svagaste och mest utsatta människorna, med allmänna mänskliga rättigheter och minskad ekonomisk ojämlikhet. Av den här orsaken är det inte alls likgiltigt hur vi behandlar för oss okända människor, som söker trygghet och ett bättre liv i vårt land. Det här är en bra start.

*

Some of us have not seen the world seethe with such hate and fury before. What is going on?

It is a change we call globalization, my friend. The conditions of our lives are changing erratically around us. Only a select few can feel safe, and only because they close their eyes to war, environmental destruction and human suffering. One of the strongest engines of hate is growing inequality, and the most visible form is economic inequality.

Around the world groups of people are afraid of being trampled by change, especially groups whose higher status have been dependent on the submission of others. In the USA one such group was the Southern States’ poor white population, whose last shreds of pride were based on their belief that at least they were better than the blacks. Because of this they resisted social equality for black people, and became known in the world as “white trash”.

This is what it is all about, my friend: the fear that you might not make it, if you lose your privileged position in relation to another group, for example immigrants. The fear that you might lose your voice if you can’t play with marked cards. A terrifyingly common answer is attacking human rights. Human rights are seen as only applying to your own group, and not “the others”. In the USA there is a long tradition of hating the latest visible group of immigrants. This group is seen as especially inappropriate and dangerous. In the Soviet Union the forced movement of population groups, both the socioeconomic and the ethnic, served the wellspring of hate. The memories of the persecution and the hate that it caused, are still casting dark shadows over Russia.

All over the world there are groups who have created unequal societies. For hundreds of years, in South East Asia, the Chinese have been subjected to hate and violence. Their position was in many ways reminiscent of the position of Jews in Europe of past times. In Europe, both the British and the French Empires were built upon the unequal position of the colonial population, on exploitation. But the attempts that Nazi Germany made to make Eastern Europe into such an exploited colony was still in a league of its own. Hitler claimed that he had the right to treat the people of Poland the same way the West was treating Africans. His goal in Poland and the Soviet Union was to kill the educated population and make the rest into slaves for the Germans for all time. It is very hard to comprehend that someone can have such a political goal.

However, it is easier to understand that it is safer to use violence against a group of people who have an exposed position, rather than the rich and powerful. It can be dangerous to attack them, the people who move factories to low-wage countries. It is safer to hate the people who come from the low-wage countries, the people who come from a weaker position, looking for a better life. We don’t want to grant them equality; we don’t even want them to have human dignity.

This, my friend, is the core and explanation to the problem. This is the reason why the apostles of hate so willingly wave their Swastikas or former slave state flags. The core values of Nazi Germany were contempt of weakness and worship of power. The strong can do anything to the weak. The one who succeeds is powerful; weak is the one who fails. These values are still very common. Many people preach that fraud is acceptable when it comes to economic activities. If you don’t make it, you only have yourself to blame. Also in economy the ground rule is that laws, power elites and the machinery of violence back the privileged.

Since all humans are weak in some way, those that live with these values, live in fear. What if I am weak, what if I don’t make it? They try to drown the fear in senseless hatred and violence. And also in them, we see this fear that is directed towards people in an exposed position, for example towards refugees. All means are allowed to preserve one’s own privileged position.

The ghost of hate and fear is not overpowering – it can be dispelled by assuring equality and rights for the weakest and most exposed, by universal human rights and lessened economic inequality. This is the reason why it is not at all unimportant how we treat people, who are foreign to us, who look for safety and a better life in our country. This is a good beginning.

*

Kirjallisuutta / Litteratur / Literature:

Harald Ofstad: Our Contempt for Weakness: Nazi Norms and Values—and Our Own. (Vår forakt for svakhet, 1971)
Edward A Steiner: On the Trail of the Immigrant (1906).
Amy Chua: Maailma liekeissä. (World on Fire. How Exporting Free Market Democracy Breeds Ethnic Hatred and Global Instability, 2003)
Ian Kershaw: Hitler 1889–1936: Hubris (1998).
Hitler 1936–1945: Nemesis (2000).

*

Kirjoittaja on historioitsija joka kannattaa Oikeus elää-kampanjan tavoitetta.
Författaren är historiker som stöder Rätt att leva-kampanjens målsättning.
The writer is a historian who supports the goal of the Right to live-campaign

Luukku 10: Lohduton todellisuus näkyy taiteessa

 

hodhayfan-01

Hodhayfa Salih on taiteilija, jonka teoksissa mm. kuvastuu hänen näkemänsä ja kokemansa kauhut. Tämä todellisuus on niin karmea, että moni siltä mieluiten sulkee silmänsä. Koskettavalla taiteella on aina vihollisensa. Hodhayfa Salih on myös kaksoispakolainen.

Hänen isänsä oli palvellut upseerina Irakin armeijassa ja sen vuoksi koko perhe joutui henkilökohtaisen uhkailun kohteeksi. Salihin veli ammuttiin. Salih pakeni Irakista Ukrainaan vuonna 2006.

Sodan sytyttyä Ukrainassa hän joutui jälleen pakenemaan. Syyskuussa 2015 hän tuli Suomeen, josta toivoi saavansa turvapaikan. Mikäli hän joutuisi palaamaan Ukrainaan, hänet vangittaisiin siellä paperittomana ja voitaisiin palauttaa Irakiin.

Kesällä 2016 Salih sai maahanmuuttovirasto Migriltä negatiivisen turvapaikkapäätöksen. Hän on valittanut päätöksestä.

Suomalaiset taidevaikuttajat ovat kirjoittaneet vetoomuksen tasavallan presidentille sekä entisille presidenteille taiteilijan puolesta. Hodhayfa Salih valittiin vuoden käpyläläiseksi vuonna 2016 ja keväällä hänet hyväksyttiin ARTEGROUND-taiteilijaryhmään. Koneen säätiö myönsi Salihille määräaikaisen paikan Saaren kartanon taiteilijaresidenssissä sekä työskentelyapurahan.

Helsingin Sanomien Salihista tekemät haastattelut voit lukea näistä linkeistä:

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002888808.html

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002917428.html