Migrin ylitarkastajan haastattelu 4. osa hallinto-oikeuden manipulointi

HALLINTO-OIKEUDEN MANIPULOINTIA?

Maahanmuuttoviraston toiminta ei kestä päivänvaloa. Seuraava video paljastaa, miten Migri pyrkii vaikuttamaan hallinto-oikeuksien linjauksiin saadakseen nämä vahvistamaan Migrin kyseenalaiset kielteiset päätökset.

Sydäntään purkaneita Migrin ylitarkastajia on muitakin kuin videosarjassa haastateltu henkilö. Heidän tarinansa muistuttavat toisiaan, ja julki tuodut epäkohdat ovat niin vakavia, että he ovat olleet valmiita altistamaan itsensä rikkomalla vaitiolovelvollisuuden kertoakseen suomalaisille mitä Maahanmuuttovirastossa todellisuudessa tapahtuu.

Eräältä Maahanmuuttoviraston työntekijältä saamamme viesti:

”En hae tällä kirjeellä ymmärrystä tai hyväksyntää. Haluan vain kertoa, että meillä migrissä yksittäisen ylitarkastajan päätösvalta on vedetty hyvin minimiin. Puhutteluun meillä annetaan varata aikaa enää 3,5 tuntia (sis tauot). Oikeus- ja maatietopalvelusta saamamme maatieto on aina hyvin positiivista. Vaikka alue olisi pommitettu tohjoksi, sieltä saatava tieto on hyvin optimistista, ja sellaista jolla halutaan ohjata päätöksentekoa. Vain nimetyillä ylitarkastajilla on oikeus tehdä myönteinen päätös ilman esittelymenettelyä.

Lopetan tämän työn heti kun se on mahdollista. En voi katsoa vierestä, kuinka lähes kaikki myönteiset päätösesitykset vaaditaan muutettavaksi kielteiseksi. Perustelut kielteisiin päätöksiin, ns. valmiit ”oikeuden hyväksymät” lauselmat, ovat koottuna koneelle. Copy-paste menetelmällä niitä päätökseen, ja kielteinen päätös on valmis.”

Onko menettely mielestänne laillinen ja hyvän hallintotavan mukainen? Entä vastaako se yksilöllisen käsittelyn vaatimusta?

JUKKA ERÄKARE

 

Allekirjoita eurooppalainen kansalaisaloite. Auttamista ei saa kriminalisoida.

Kannatuksesi voit ilmaista helposti täällä:

Kansalaisaloite EU pieni

 

Mainokset

Migrin ylitarkastajan haastattelu 3.osa Risikon laatukylki

Sisäministeriön tiedotteen mukaan sisäministeri Paula Risikko tapasi torstaina 8.9.2016 Maahanmuuttoviraston työntekijöitä. Haastattelemamme ylitarkastajan mukaan hän tapasi todellisuudessa ainoastaan Migrin johtoa. Ministeri halusi osoittaa täyden tukensa kriittisen julkisen keskustelun kohteeksi joutuneelle virastolle. “Luottoni Migrin työhön on vahva. Annan virastolle täyden tukeni”, ministeri sanoi. Maahanmuuttovirastoa on kritisoitu paljon sen tiukasta turvapaikkalinjasta. Vierailun yhteydessä parisataa ihmistä oli osoittamassa mieltä Maahanmuuttoviraston päätöslinjaa vastaan. Media uutisoi vierailusta laajasti.

Sisäministerin sanoma: “Ensisijainen viestini Migrille on: laatukylki edellä. Määrälliset tavoitteet pitää olla, mutta siihen ei saa pyrkiä laadun kustannuksella.“

Todellisuudessa tavoitteisiin on pyritty nimen omaa laadun kustannuksella. Kuinka moni paperiton ja pakkopalautettu on tämän laatuongelman uhreja?

Videosarja ei kerro Risikon vierailusta vaan poliittisen ohjauksen ja tuen seurauksista lattiatasolla ja käytännön työssä.

JUKKA ERÄKARE

Risikon vierailu Migrissä 8.9.2016
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/risikko-luottoni-migriin-on-vahva/6064424#gs.OewS3mk

Risikon kuusi vaihtoehtoista totuutta
https://migrileaks.wordpress.com/2017/02/17/risikko-ja-kuusi-vaihtoehtoista-totuutta/

 

 

 

Kansalaisaloite pieni   Kansalaisaloite EU pieni

Migrin ylitarkastajan haastattelu 2. osa Tavoitteiden vaikutuksesta

Jäljet pelottavat

Turvapaikanhakijoiden määrän ollessa suuri sisäasiainministeriö antoi  migrille tiukat määrälliset  tulostavoitteet. Päätöksiä piti saada aikaan ripeästi riippumatta maahanmuuttoviraston  resursseista.

Paula Risikko ilmoitti tarkastuskäynnillään maahanmuuttovirastoon syyskuussa 2016, että määrälliset tavoitteet pitää olla, mutta siihen ei saa pyrkiä laadun  kustannuksella.
Samalla hän kuitenkin tiesi ja tiedosti vallitsevat ongelmat kehottaen viraston johtoa suhtautumaan vakavasti henkilöstöstä tulevaan signaaliin siitä, ettei työtä ehdittäisi tehdä tarpeeksi laadukkaasti tai että kiire uuvuttaa.

Työpaine, kiire ja pyrkimys  asetettuihin määrätavoitteisiin aiheutti suuren määrän vajaasti tutkittuja ja huonoja päätöksiä. Seuraukset  olivat sekä inhimillisesti että taloudellisesti vakavat. Valitusruuhka eri oikeusasteissa  aiheuttaa kustannuksia. Jokaisessa väärässä ja heikkolaatuisessa päätöksessä kärsijänä on ihminen.

1.7. astui voimaan EU-direktiivi, jossa turvapaikkapäätös on tehtävä puolessa vuodessa. Miten on tällä kertaa? Turvaudutaanko jälleen pintapuolisiin copy-paste päätöksiin?  Mikä on kesken olevien tai maahanmuuttovirastoon palautettujen päätösten kohtalo? Onko vaarana, että käsittelyä odottavat turvapaikanhakijat jäävät uusien hakijoiden jalkoihin vai onko nämä yli 8000 tapausta ensimmäisenä jonossa?

Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja kertoo videolla siitä, miten kiire vaikuttaa turvapaikkapäätösten tekoon.

TUIRE KAJASVIRTA

(Haastateltavan ääni on muutettu.)

Kansalaisaloite pieni   Kansalaisaloite EU pieni

 

KYSYMYS MIGRILLE: MITEN KORJAATTE TULKKAUSVIRHEIDEN SEURAUKSET?

Ei riitä, että vain tulevat hoidettaisiin paremmin. Vääryyttä kärsineiden oikeusturva on varmistettava!

Konteksti

Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys

Sisäministeri Kai Mykkäsen tilaama Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys  turvapaikkapäätöksentekoon ja –menettelyyn liittyen  [1] julkaistiin sisäministeriön seminaarissa 14.6.2018 [2]. Migrin oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helingon mukaan selvitys oli tehty virkamiestyönä kiireen ja paineen keskellä. Positiivista on se, että Maahanmuuttovirasto tunnustaa tehneensä virheitä ja lupaa kehittää toimintaansa. Kiire ja paine kuitenkin näkyy. Raportissa on monissa kohdin menty yli siitä, missä aita on matalin. Pienellä aineistolla on tehty yleistyksiä, joita ei voida pitää luotettavina eikä uskottavina.

Seminaarissa todettiin, että 10.6.2018 oli käsittelyssä:

  • 2710 uusintahakemusta
  • 5131 tapausta hallinto-oikeudessa
  • 1030 tapausta korkeimman hallinto-oikeuden prosessissa

Jopa 8871 turvapaikanhakijaa halusi siis asiansa tutkittavan paremmin. He eivät olleet tyytyväisiä asiansa käsittelyyn Migrissä tai heillä oli uutta tietoa tilanteestaan.

Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

Haastatteluvideo kertoo karua kieltä siitä, millä tasolla turvapaikanhakijan oikeusturva on ollut

Suppea aineisto, rohkeat johtopäätökset

Sisäministeriö kehuu nettisivuillaan, että Migrin selvityksen perusteella turvapaikkamenettelystä löytyi kehitettävää, muttei systemaattisia virheitä  [4].  Hanna Helinko puolestaan totesi seminaarissa tulkkauksen osalta, että ’Niissä tapauksissa, joissa on vedottu tulkkausvirheeseen ja tallenne on kuunneltu, on havaittu, että kyse on useimmiten ollut yksittäisestä sanasta, ilmaisusta tai termistä, jolla ei ole merkitystä kansainvälistä suojelua koskevan asian ratkaisulle.’ (raportin kohdat 2.7-2.10 [1]).

Johtopäätökset perustuvat selvityksen aineistoon, jossa 70 äänitallenteen ja puhuttelupöytäkirjan yhdenmukaisuus oli määrä tarkistaa. Kiireessä valittiin 55, joista vain 30 vertailua saatiin tehtyä.

Purkutallenteista  (raportti s. 21 [1]):

  • “10 ei voitu verrata, koska pöytäkirja ei ollut vielä valmistunut. “
  • “9 tallennetta koski pöytäkirjan tallennusvaihetta, joten niitä ei voitu vertailla sanatarkasti pöytäkirjaan”
  • “4 osalta oli teknisiä ongelmia, jotka estivät vertailun.”.

Raportissa esitellään näistä kolme tapausta. Migrin esittämät luvut eivät täsmää keskenään. Kokonaismääräksi tulee 53.

Voiko tästä aineistosta tehdä mitään johtopäätöksiä? Tuskin. Nämä 30 tapausta muodostavat 0,3%  käsittelyssä olevasta 8871 tapauksesta.

Tulkkien osaamisen tasolla on vaikutusta päätöksiin

On hienoa, että Migri on nyt tunnustanut tulkkausongelman: ’Erityisesti irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua syksyllä 2015 oli haasteena riittävän määrän osaavia tulkkeja löytäminen. Arabian kielen tulkeista oli pulaa ja tulkkien saatavuus vaikutti turvapaikkaprosessin kestoon. Tulkkeja, joista ei ollut aikaisempia kokemuksia, oli paljon’ (raportti s. 21 [1]). Migri myöntää myös, että tulkin suomen kielen taidolla on merkitystä puhuttelussa. Se voi vaikuttaa paitsi puhuttelupöytäkirjan sanavalintoihin, myös yleiskuvaan ja puhuttelijalle jäävään mielikuvaan puhuteltavasta.

Onko todella niin, että näissä puhutteluissa on ollut kysymys vain ”yksittäisen sanan, ilmaisun tai termin väärin tulkkauksesta, jotka eivät ole vaikuttaneet päätöksentekoon”? Me, jotka olemme paljon puhuttelupöytäkirjoja lukeneet, olemme huomanneet, että tulkkausvirheet ovat yleisiä ja vääristävät turvapaikanhakijan kertomusta ja päätöksentekoa. Pahimmassa tapauksessa haastattelupöytäkirjat ovat olleet sekavia ja jäsentymättömiä, ja sellaisen perusteella on tietenkin helppo antaa kielteinen päätös. Kun Migri itsekin toteaa, että tulkkauksen laadussa on ollut ongelmia, niin olisiko ollut uskottavampaa myöntää, että tulkkaus on voinut olla yhtenä tekijänä nimenomaan irakilaisten negatiivisissa päätöksissä?

Kelvottomat tallenteet ja puutteelliset pöytäkirjat vaarantavat oikeusturvan

Me turvapaikanhakijoita avustavat maallikot olemme tienneet jo pitkään, että myöskään puhuttelujen äänitystekniikka ei ole asianmukaisella tasolla. Tallenteista ei aina saa selvää [5].

Nyt ongelma ilmeni neljässä tapauksessa myös Migrin tarkastuksessa. Lupaus äänitystekniikan korjauksesta annettiin. Turvapaikanhakijan oikeusturvan takaamiseksi tämä korjaus on tehtävä välittömästi, sillä suhteutettuna avoinna oleviin tapauksiin, tämä koskisi 647 ihmistä.

Puhuttelupöytäkirjojen keskeneräisyys tarkistuksen estäjänä on myös yllätys. Yleensä haastattelupöytäkirja valmistuu haastattelun aikana ja allekirjoitetaan haastattelun päätyttyä. Selvityksessä ei mainita miltä ajanjaksolta tutkitut haastattelut ovat, mutta mitä kauemmin pöytäkirjat ovat keskeneräisiä, sitä todennäköisempää on, että virheet jäävät korjaamatta.

Miten jo tapahtuneet virheet korjataan?

Migrin selvityksessä ja seminaarissa katse on tulevaisuudessa ja siinä, miten turvapaikkaprosessia voidaan parantaa. Tämä on tervetullutta, mutta miksi virheiden korjaamisesta ei puhuta?  Eivätkö oikeutta tarvitse juuri he, joille vuoden 2015-2017 tulkkipula on aiheuttanut vahinkoa? Eikö heidän kertomuksensa pitäisi tutkia tarkemmin ja korjata aiemmat virheet?

Tällä hetkellä turvapaikanhakijan mahdollisuus oikaista asia on pitkälti sen varassa, että hän valittaa siitä hallinto-oikeuteen ensimmäisellä kierroksella, sillä korkein hallinto-oikeus ottaa käsiteltäväkseen asioita vain erittäin painavasta syystä. Uuden turvapaikkahaun yhteydessä Migri ei ota käsiteltäväksi itse tekemiään virheitä, vaan vaatii uusia turvapaikkaperusteita. Hallinto-oikeus taas perustaa oman päätöksensä alkuperäiseen, usein huonolaatuiseen puhuttelupöytäkirjaan, jos asiaa ei palauteta Migriin ja uutta puhuttelua ei järjestetä. Niiltä, joilla ei ole vapaaehtoisia tukenaan, asia jää todennäköisesti korjaamatta, sillä lakimiesten on harvoin mahdollista perehtyä asiaan tällä tarkkuudella.

MIGRIN TOTEEN NÄYTETYT VIRHEET ON HYVÄKSYTTÄVÄ UUSINTAKÄSITTELYN PERUSTEEKSI, VAIKKA HALLINTO-OIKEUS OLISI TEHNYT PÄÄTÖKSENSÄ, KOSKA TÄLLÖIN MYÖS HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ON TEHTY PUUTTEELLISIN TAI  VÄÄRIN PERUSTEIN.

MigriLeaks toimituskunta

[1] Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille 13.6.2018

[2] Sisäministeriön seminaari 14.6.2018

[3] MigriLeaks 5.7.2018 – Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

[4] Sisäministeriön lausunto Maahanmuuttoviraston selvityksestä 14.6.2018

[5] MigriLeaks 4.5.2018 Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Kansalaisaloite pieni

Kansalaisaloite EU pieni

Sateenkaari-ihmiset Migrin tähtäimessä

 

Suomen maahanmuuttoviraston – tuttavallisemmin Migrin – asiantuntemusta monilla aloilla on kritisoitu jo vuoden 2015 syksystä lähtien, jolloin heidän työsarkansa synkempi puoli tuli julkiseen tietoisuuteen ns. tavallisille ihmisille. Tekosyynä tuolloin käytettiin kiirettä. Nyt kuitenkin turvapaikanhakijoita on vähemmän kuin ennen ja työntekijöitä luulisi olevan riittävästi.

14.6.2018 julkistamassaan raportissa Migri itse myönsi, että turvapaikkapuhutteluja pääsee hoitamaan kahden viikon koulutuksen jälkeen. Tulkeille ei juurikaan ole valvontaa ja puhuttelunauhoitteet eivät ole siinä kunnossa, että niitä voisi käyttää tulkkauksen tai puhuttelun laadun tarkastamiseksi. (https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4 s.20- 21, 25)

Tämä on suorastaan pelottavaa, sillä monet käsiteltävistä asioista ovat hyvin sensitiivisiä ja vaakakupissa on puhuteltavan ihmisen ja usein myös hänen läheistensä elämä. Yksi erityinen alue, josta tietämys – tai sitten halu toimia oikein – tuntuu puuttuvan kokonaan, on seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien takaaminen.

Jo 2017 syksyllä Silvia Modig teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen lhbtiq*- ohjeistuksesta turvapaikka-asioiden selvittelyssä (http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/ ) . 7.11.2017 Seta julkaisi lausunnon aiheesta, peräänkuuluttaen opastusta ja ohjeistusta virkailijoille. ( https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/ )

Onko ohjeistusta sitten saatu, jää epäselväksi. Ainakin toiminnasta on tehty kantelu, josta vielä ei ole päätöstä.

Puhutteluiden perusteella Migrin virkailijoilla on ollut tapana väheksyä seksuaalisen suuntautumisen ’aitoutta’ ja pitää ihmisten siitä esittämää kertomaa epäuskottavana. Varsinkin, mikäli henkilö on ’tullut kaapista’ vasta ensimmäisen tai toisen negatiivisen päätöksen jälkeen. (https://yle.fi/uutiset/3-9447448 )

Migrillä kollektiivina, jona se valitsi kirjoittaa itseään käsittelevän raportinkin, on kuitenkin velvollisuus käyttää kaikkea vuosien saatossa kumuloitunutta materiaalia ja tieteellistä tutkimusnäyttöä eri aloilta. Migrin tehtävä on myös seurata ajantasaista maatietoa. Lisäksi Migriä sitoo kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimusten koodisto, johon kuuluu esimerkiksi ehdoton palautuskielto.

Raportissaan Migri keskittyi irakilaisiin. Vilkaistaanpa siis mikä on lhbqt oikeuksien tilanne Irakissa. Lähteenä on IraQueer, ensimmäinen ja ainoa Irakin ja Kurdistanin alueella toimiva seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Tosin tosiasiallisesti järjestö toimii lähinnä internetissä, sillä fyysinen eksistenssi on hankalaa ellei mahdotonta ja sen johtohahmot toimivat Irakin ulkopuolelta käsin.

Mikä on Irakin ja Kurdistanin lhbqt oikeuksien taso yleisesti?

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Kuka tahansa lhbqt vähemmistöihin kuuluva tai kuuluvaksi oletettu voi joutua väkivallan kohteeksi. Väkivaltaa tekevät tahot ovat sekä aseistettuja joukkoja (usein puolisotilaallisia ryhmittymiä, joista osalla on virallinen status ja hallituksen hyväksyntä) sekä suvut, heimot ja satunnaiset naapurit ja tuttavat. Lhqbt vähemmistöihin kohdistuu myös systemaattisia murhakampanjoita.

IraQueer myös listaa pointteja fyysisestä turvallisuudesta kohderyhmälleen:

Ympäröi itsesi vain luotettavilla ihmisillä. Huolehdi digitaalisesta turvallisuudestasi. Pidä huolta mielenterveydestäsi. Opettele itsepuolustustaitoja. Älä osoita hellyyttä partnerillesi julkisesti. Vältä puhumasta sensitiivisistä asioista tai huolehdi, että tila jossa teet niin on turvallinen. Vaihda reittiä paikkoihin, joissa käyt säännöllisesti, kuten kouluun tai työhön, mahdollisimman usein. Tunnista tukijat, jotka voivat auttaa sinua hätätilanteessa.

Järjestö voi tarjota vain neuvoja. Ja mitä neuvoista puuttuu, verrattuna useimpiin länsimaihin, on kehotus ilmoittaa itseen tai perheeseen kohdistuneista rikoksista viranomaisille. Irakissa on hyvin todennäköistä, että rikoksen takana on juuri viranomainen. Vaikka ei olisi, uhrin kuuluminen lhbqt vähemmistöön  riittää perusteeksi jättää rikos tutkimatta. Pahimmassa tapauksessa rikoksen ilmoittaminen voi johtaa uusiin oikeudenloukkauksiin.

Tullessaan tällaisesta taustasta, ihminen ei ole useinkaan heti halukas kertomaan viranomaisille omista yksityisasioistaan. Piirit Suomessa ovat pienet ja Migri ei ole tarkastanut tulkkiensa taustoja. Nämä eivät myöskään ole olleet pätevöityneitä ammattitulkkeja. On hyvin todennäköistä, että monessakin puhuttelussa on pelko paljastumisesta ja siitä seuraavasta syrjinnästä ja jopa väkivallasta on estänyt lhbqt vähemmistöihin kuuluvia kertomasta identiteetistään. (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml ) Lisäksi vuoden 2016 oikeusapu-uudistuksen jälkeen turvapaikanhakijoilla ei ole ollut tosiasiallista pääsyä oikeudellisen neuvonnan pariin. Ymmärrys turvapaikkaprosessista ja lhqbt-oikeuksista on asiakkaalla itsellään jäänyt heikoksi.

Vasta valitusvaiheessa, saatuaan oikeudellista neuvontaa ja päästyään myös psykologisen avun ja tuen piiriin on moni seksuaalivähemmistöihin kuuluva pystynyt kertomaan kaikki hakemukseensa vaikuttavat seikat. Sama koskee myös monia muita – uskonnollisia vähemmistöjä, ihmiskaupan uhreja, kidutettuja ja kunniaväkivallan uhreja. Oman tilanteensa tiedostaminen on monilla myös vajavaista, koska monien kokemusten – joista osa on saattanut tapahtua turvaa hakiessa ja matkan aikana – on seurauksena saattanut olla hyvin voimakas välttelyreaktio kaikkeen aiheeseen liittyvään.

Puhuttelut tulisi siksi hoitaa äärimmäisen hienotunteisesti ja vahvalla ammattitaidolla. Päätösten perusteena tulisi myös huomioida maiden tosiasiallinen tilanne, ei mielikuvat joita luodaan tietoisesti julkisuuskampanjoissa. USA:n suurlähetystö on mainostanut Prideä sateenkaarilipulla ja saanut tehdä niin rauhassa – aseistettujen vartijoiden takana sekin. Irakilaiset tv-kanavat ovat keskustelleet seksuaalivähemmistöistä satunnaisesti. Ja tietenkään kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät joudu väkivallantekojen kohteeksi.

Kuitenkin keskustelu Irakin mediassa on usein seksuaalivähemmistöjä kohtaan halventavaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. (https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/ ) Jo tämän julkisen ja valtiollisesti sanktioidun vihapuheen perusteella pelko vaikuttaa hyvin perustellulta.

Migri lienee tästäkin eri mieltä. Hyvää Pride viikkonloppua kaikille muille!

*Lhbqt ja lhbqit sekä LGBT+ ovat yleisimmät nimitykset vähemmistöille, joihin kuuluvat homo, lesbo, bi ja aseksuaalit sekä inter-, queer, trans- sukupuoliset ja muunsukupuoliset. Nimitykset ja kirjainyhdistelmät vaihtelevat hieman eri alueilla ja eri yhteyksissä. Lhbqit oikeuksissa ei ole kysymys vain seksuaalivähemmistöjen ja seksuaalisen suuntautumisen toteuttamisen oikeudesta, vaan koko ihmisenä olon oikeutuksesta. Ryhmiin kuuluvat esimerkiksi interseksuaaliset – siis sukupuoleltaan epäselvät – lapset.

Lähteet:

https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4

http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/

https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/

Homoseksuaalisuuden perustelun vaikeudesta turvapaikkaa hakiessa:

https://yle.fi/uutiset/3-9447448

Migrin vaatimuksista todisteiden suhteen ja ongelmista sensitiivisten asioiden kasittelyssä puhuttelussa:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml

IraQueer-ihmisoikeusjärjestön tutkimus lhbqt oikeuksien tasosta Irakin ja Kurdistanin alueella sekä turvallisuusohjeet, kuinka toimia välttääkseen joutumasta väkivallan uhriksi seksuaalisen suuntautumisen tai muunsukupuolisuuden vuoksi, katkelmat lainattu sivustolta:

https://www.iraqueer.org/projects/publications/

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Physical security of the LGBT+ individuals remains greatly

threatened. With different killing campaigns being organised,

random attacks from individuals and groups who are against

the LGBT+ community, and the absence of legal protection

from a government that often commits the violations, there is

only advice that can be given to reduce the chances of

facing these threats.

  • Change your daily route when going to school, work, or other places
  • Surround yourself with individuals your trust in your social circle.
  • Identify allies that can support you in case of an emergency.
  • Avoid public display of affection even when you think there isn’t anyone around.
  • Do not meet people you talk to on dating apps and websites before confirming their identities.
  • Physical security requires attention to mental security. You can get more help onthis in the sexual health guide which can be found on our website.
  • Learn self defence techniques if possible.
  • Stick to following all the digital safety tips that are provided in this guide which will also protect your physical security.
  • Always be aware of your surroundings when talking about certain things that could be considered sensitive.

(IraQueer, ’Security Guide’ emphasis added by author/ tummennukset omiani)

https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/

TIINA PELKONEN

Migri alkoi kuulla alle 12 vuotiaita

Maahanmuuttovirasto on lähettänyt seuraavan viestin vastaanottokeskuksille 18.5.2018 klo 17.09.

MIG_VP_TILANNEKESKUS

Eilen 17:09

Jakelu: Vastaanottokeskusten johtajat, yksikön johtajat, vastaavat ohjaajat

Tiedoksi vastaanottokeskuksille,

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikkö kuulee jatkossakin turvapaikkahakemukseen liittyen kaikkia mukana hakevia, alaikäisiä lapsia, erikseen, jos he ovat täyttäneet 12 vuotta.

Turvapaikkayksikkö on tästä päivästä tarkentanut käytäntöään koskien mukana hakevien, alaikäisten lasten kuulemista, kun kyseessä on kristinuskoon kääntynyt lapsiperhe. Jatkossa turvapaikkayksikkö kuulee kristinuskoon kääntyneiden perheiden osalta myös kaikkia perheen alle 12 -vuotiaita lapsia. Kuulemisessa selvitetään mitä vaikutuksia perheen tilanteella on lapseen, annetaan lapselle mahdollisuus kertoa omasta uskonnostaan, ja käsityksestään vanhempiensa uskonnosta, ja pyritään varmistamaan, ettei lapsen oikeutta uskontoon ja uskonnonvapauteen loukata perheen sisällä.

Tiedotteen mukaan maahanmuuttovirasto vahvistaa  kuulevansa edelleen alaikäisiä lapsia arvioidessaan lasten vanhempien turvapaikkahakemuksia.

Tämän lisäksi maahanmuuttovirasto on 17.5.2018 alkaen alkanut kuulla erityisesti  kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia saadakseen perusteita lapsiperheitä koskeviin päätöksiin. Maahanmuuttoviraston päätös koskee kaikkia alaikäisiä kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia mukaan lukien alle 12-vuotiaat. Siis jopa alle 12-vuotiaat joutuvat kertomaan perheen uskonnollisista tavoista ja muutoksista kristinuskoon kääntymisen jälkeen. Heiltä tiedustellaan myös heidän omasta uskonnostaan. Maahanmuuttovirasto katsoo myös oikeudekseen arvioida mahdollista lapsen uskonnonvapauden loukkausta.

Mielestämme pienten lasten mielipiteet vanhempien uskonnollisen vakaumuksen tulkkina ja perheen turvapaikkaperusteluina eivät ole hyväksyttäviä.

Pakolaisten puolesta ry.

päivitykset:

21.5.2018 Kuva ja otsikko vaihdettu

 

§9 Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Luokattomat tallenteet

Koska turvapaikanhakijalla ei ole enää oikeutta avustajaan turvapaikkapuhuttelussa on erittäin tärkeää, että puhuttelun todellinen sisältö voidaan tarkastaa ja analysoida jälkikäteen äänitallenteelta. Laki velvoittaa Migriä luovuttamaan tallenteen turvapaikanhakijalle tai avustajalle 14 vuorokauden sisällä tietopyyntöä vastaan.

Tilasin tallenteen eräästä puhuttelupöytäkirjasta, koska siihen liittyi seikkoja, jotka olisivat olleet tärkeitä todentaa jatkokäsittelyä varten. CD tuli kyllä ajallaan, mutta äänenlaatu on niin kehno, ettei puheesta voi saada selvää. Tiedän, että näin on käynyt muillekin – äänite on ollut laadultaan kelvoton, olennaisia kohtia tai koko tallenne on puuttunut.

Kuvittelisin, että puhuttelun alkaessa ylitarkastajan on käynnistettävä tallennus ja yksilöitävä se arkistointia varten ja lopussa tietenkin lopetettava. Tämä on heille arkista rutiinia.  Siksi on hämmentävää huomata, että tällaista on tapahtunut useammalle. Mikäli vika on prosesseissa tai olennaisen tärkeässä laitteistossa, niin Migrin laadunvalvonta ontuu pahan kerran. Maahanmuuttovirastossa tapahtuu paljon asioita, jotka vaatisivat välittömästi puolueettoman tarkastuksen.

JUKKA ERÄKARE

Ulkomaalaislaki : ”Oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo … turvapaikkapuhuttelussa”

Voit konkreettisesti auttaa turvapaikanhakijoita saamaan takaisin oikeutensa ALLEKIRJOITTAMALLA kansalaisaloitteen.

Allekirjoita kansalaisaloite Netissä

Allekirjoita paperinen kannatusilmoitus

Tulosta itsellesi flyeri

Maahanmuuttoviraston on tunnustettava, että henkilökohtainen uhka on painava peruste turvapaikalle

Irakiin palanneen maahanmuuttajan väkivaltainen kuolema on saanut paljon julkisuutta tiedotusvälineissä. Samassa yhteydessä on kerrottu negatiivisen päätöksen saaneesta ja Irakiin palanneesta insinööristä, joka välttelee vainoojiaan ja pysyy piilossa. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, vaikka maahanmuuttovirasto niin väittää.

Turvapaikkahakemuksissa on  valtaosa sellaisia, joissa on kerrottu vainosta, kidnappauksista, kidutuksista ja uhkauksista. Maahanmuuttovirasto  haluaa nähdä nämä kertaluonteisina tapauksina todeten ratkaisussaan, että  ’Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu’.

Maahanmuuttovirasto kuitenkin jättää huomiotta sen, että vainoa toteuttavilla tahoilla on kohteiksi  valitsemistaan henkilöistä  ja heidän perheistään systemaattista seurantaa. Eri terroristiryhmien  ja myös hallituksen puolisotilaallisten joukkojen harjoittama henkilöihin kohdistuva vaino ei ole välttämättä kertaluonteista ja sattumanvaraista, vaan pitkäjänteistä ja jopa vuosia kestävää toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO:2016:194 [1] todennut pitkäaikaista vainoa kohdanneen perheen jäsenellä olevan oikeus oleskelulupaan. Vaino oli jatkunut vuodesta 2005 viimeisimpään uhkaan kesällä 2016. Asiakirjassa todetaan:

”Shiamilitiajärjestöt eivät ole unohtaneet muutoksenhakijan isän yhteistyötä yhdysvaltalaisten joukkojen kanssa. On hyvin todennäköistä, että militoiden toiminta perustuu systemaattiseen seurantaan, minkä vuoksi edes pitkien aikojen kuluminen ei poista muutoksenhakijaa ja hänen perhettään militiajärjestön mielenkiinnon kohteena olevien henkilöiden luettelosta.”

Perheen vaino ja terroristien uhkailut olivat  jatkuneet senkin jälkeen, kun he olivat muuttaneet Irakista Syyriaan. Tämä todistaa yksiselitteisesti  terroristien ja shiamilitian henkilölistojen olemassaolon ja heidän vainoamiensa ihmisten pitkäaikaisen seurannan.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös noudattaa EUn linjaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 4 [2] artiklan 4 kohdan mukaan ”se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan”.

KHO:n päätöksen olisi pitänyt lisätä maahanmuuttoviraston ymmärrystä terroristijärjestöjen toiminnasta, epäiltyjen listoista ja systemaattisuudesta. Useat yksittäistapauksiksi tulkitut tapahtumat  eivät ole yksittäisiä, vaan osa suunniteltua toimintaa. Vaino jatkuu, mikäli turvapaikanhakija palaa tai palautetaan Irakiin.

Maahanmuuttoviraston maatietoyksikön kaksi tutkijaa tekivät  tiedonhankintamatkan Bagdadiin loka-marraskuussa 2017. Raportissa [3] on vahva näyttö vainoajien  toiminnasta, epäiltyjen henkilöiden listoista  ja sisäisen paon ongelmista.

Raportissa kerrotaan tarkastuspisteistä seuraavaa:  ”Bagdadin keskustan tarkastuspisteillä on tyypillisesti armeijan, sisäministeriön ja federaatiopoliisin jäseniä. Laitakaupungin kaupunginosien tarkastuspisteillä on pikemminkin paikallispoliisin ja Hashd al-Shaabi militioiden jäseniä.”  ja edelleen:  ”Tarkastuspisteitä ylläpitävillä turvallisuusjoukoilla on kannettavissa tietokoneissaan kullakin omat listansa epäillyistä henkilöistä ja eri kriteereitä sille, ketä päästetään tarkastuspisteen läpi. Myös aseellisilla militioilla on omat epäiltyjen listansa. Tarkastuspisteillä on vaikeata erottaa keitä viranomaiset ovat. Militioiden jäsenet saattavat pukeutua niiden kanssa yhteistyössä olevien armeijan yksiköiden univormuihin.”

Tarkastuspisteiden läpi kulkevat ihmiset joutuvat esittämään henkilökorttinsa. Sekä turvallisuusjoukot, että niihin liitoksissa olevat aseelliset militiat tekevät turvallisuustarkastuksia ihmisille sekä tarkastuspisteillä että myöskin tarkastettujen kodeissa  ja pakolaisleireillä. Irakissa perheyhteys käsitellään laajasti, jolloin epäiltyjen lisäksi myös sukulaiset tai saman suku- tai heimonimen omaavat voivat joutua ongelmiin.

KHO:n päätöksen KHO:2016:194 [1] ja 6.2.2018 julkaistun tiedonkeruuraportin [3] perusteella sekä maahanmuuttoviraston että turvapaikkaprosesseja käsittelevien oikeusistuinten on ymmärrettävä, että vaino ei ole satunnaista ja kertaluontoista eikä lopu, vaikka vainottu irtisanoutuu työstään tai muuttaa muualle. Suomesta palanneen tai palautetun henkilön identiteetti on selvillä, sillä varsinkin sisäisen paon seurauksena  on rekisteröidyttävä paikallisesti. Viranomaisten joukossa on myös heitä, jotka välittävät tiedot vainoa harjoittaville ryhmille.

Tosiseikkana on myös hyväksyttävä se, että jos yhtä perheenjäsentä vainotaan, koko perhe on vaarassa. Tämä pitää näkyä myös maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten käsittelyissä ja päätöksissä. UNHCR:n mukaan [4] myös perheenjäsenten ja sukulaisten kokemukset on huomioitava kokonaisharkinnassa kun arvioidaan onko hakijan henkilökohtainen pelko perusteltua.

Tietotekniikka on Irakissa samalla tavalla käytössä kuin Suomessakin. Epäiltyjen listat löytyvät vainoajien tietokoneilta kaikkialla maassa. Nimi poistuu listalta vasta, kun asianomainen on hoidettu tavalla tai toisella. Sisäinen pako ei auta vainottua  eikä muuta hänen tilannettaan helpommaksi.

Maahanmuuttoviraston on muutettava tulkintaansa  henkilöön kohdistuvasta vainosta ja kuoleman vaarasta. Kenenkään vainon ja uhkauksen kohteeksi joutuneen  turvapaikanhakijan papereissa ei enää saa lukea: ”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu.”

TUIRE KAJASVIRTA

Lähteet:

[1] Korkein hallinto-oikeus, päätöss KHO:2016:194
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi  2011/95/EU 4 artikla 4
[3] Migri/ Raportit  Irak: Tiedonhankintamatka Bagdadiin loka-marraskuussa 2017
[4] UNHCR Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status (s.126-127)

Tiedossamme on lukuisia turvapaikkapäätöksiä, joissa kidutusta, ampumista, kidnappausta ja uhkauksia ei ole katsottu turvapaikan myöntämisen perusteeksi. Tässä muutamia MigriLeaksin aiemmin julkaisemia esimerkkejä:

  • Azizin tapaus, jossa tarjotaan sisäistä pakoa alueen yleisen turvallisuustilanteen perusteella, vaikka kyseessä on henkilökohtainen uhka shiiamilitoiden taholta
  • Jussin tapaus, jossa viitataan sisäiseen pakoon, perusteena vain ”usko” ettei kukaan häntä löydä
  • Esimerkki siitä, miten koko perheeseen kohdistunut vaino käännetään niin päin, että vaino ei ole henkilökohtaista, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin

Ketjureaktio | Kedjereaktion | A Cascade of Errors

(Please find the english version below)

Tämä on kertomus virheiden ketjureaktiosta, joka seuraa läpi turvapaikkaprosessin. Tämä on yhden ihmisen, Jaelin*, tarina, mutta tämä ei ole yksittäistapaus. Migrileaks ja lainopilliset avustajat ovat kohdanneet monia samanlaisia.

Jael on kotoisin Etelä-Irakista. Vuonna 2016 hän saapui Suomeen hakemaan turvapaikkaa monien muiden Irakilaisten tavoin. Ennen tänne tuloaan Jael oli paennut jo kerran, kotikaupungistaan Basrasta Karbalaan Keski-Irakiin. Vaino seurasi häntä ja hänen perhettään ja Jaelin oli paettava edelleen. Lopulta hän saapui Suomeen ja turvapaikkapuhutteluun.

Jaelin pakomatka alkoi kesällä 2015. Hän oli kotona perheensä kanssa isoisänsä talossa kun aseistetut miehet alkoivat tulittaa taloa. Syntyi paniikki, kukaan heistä ei tiennyt mistä oli kyse. Jael ei tiennyt minkään olleen vialla. Tulituksen tauottua perhe pakkasi nopeasti mitä pystyi ja he pakenivat kaupungista.

Turvapaikkapuhuttelussa Jael kuvaili ampumavälikohtauksen ja kertoi mitä tiesi siihen johtaneista syistä. Tapahtuman jälkeen Jael oli saanut lisätietoja; taustalla olivat vanhat kaunat ja muutamia uusia. Vuonna 2003 Saddam Husseinin Baat’ath puolue kaatui ja silloin Jaelin suku erotettiin heidän heimostaan. Jaelin isä oli kuulunut puolueeseen, mikä teki kaikista sukulaisista ulkopuolisia. Erottamisen jälkeen heimo ei enää tarjonnut apuaan missään, kaikki ongelmat oli hoidettava itse; yksin ja ilman neuvottelijoiden apua.

Niin kauan, kun kaikki suvun jäsenet pysyivät erossa ongelmista, kaikki oli mennyt hyvin. Onnella ja taidolla Jaelin sukulaiset onnistuivat luovimaan elämässä ilman heimon tuomaa tukea ja turvaa. Kunnes kesällä 2015 Jaelin serkku oli loukannut alueen vaikutusvaltaisimpiin heimoihin** kuuluvaa perhettä. Serkku itse oli paennut ennen kuin hänen tekonsa tuli tietoon jättäen muut suvun jäsenet heimon vihan kohteeksi. Jael oli saanut tietää ongelmasta vasta kun loukattu heimo oli lähettänyt asemiehiä suvun talolle.

Puhuttelu ei kestänyt kauaa, mutta Jael kuvasi lyhyesti heimon yhteyksiä Irakin hallintoon ja puolisotilaallisiin joukkoihin ja kertoi tämän olevan syy, miksi hän ei uskonut saavansa virallisilta tahoilta apua uhkaajiaan vastaan. Hän mainitsi heimon langettaneen verikoston sukunsa ylle ja että tämä tarkoitti heimon haluavan tappaa kaikki suvun miehet. Puhuttelija kysyi muutaman lisäkysymyksen. Puhuttelu oli ohi hieman alle kahdessa tunnissa.

Kun päätös Jaelin turvapaikka-anomukseen tuli, se oli kielteinen. Jael itse oli yllättynyt, olihan hän omasta mielestään kertonut kaiken oleellisen. Eniten hän oli yllättynyt perusteluista, sillä ne vaikuttivat olevan aivan eri tapauksesta.

Perusteluissaan Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiasiana Jaelin kertomuksen siitä, että häntä on vainottu Irakissa heimon toimesta. Mistä Maahanmuuttovirasto on eri mieltä, on mitä tämä vaino Irakissa yksilölle merkitsee. Jael esittää vainon tarkoittavan todellista hengenvaaraa; Maahanmuuttoviraston mukaan hänen pelkonsa ei ole objektiivisesti perusteltu.

Puhuttelupöytäkirjassa Jael kuvailee selvästi, joskin lyhyesti sillä haastattelu oli erittäin lyhyt, itseään ja sukuaan vainoavaa organisaatiota joka ulottuu halki Irakin valtion sekä rajojen yli, ja jolla on yhteyksiä viralliseen hallintokoneistoon ja puolisotilaallisiin joukkoihin. Jaelin kuvaus ei ole kovin värikäs mutta hänen pelkonsa uhkaajiaan kohtaan on käsinkosketeltavaa – jopa kuivakkaan raportin välityksellä.

Arvioidessaan Jaelin kokemaa uhkaa Maahanmuuttovirasto käsittelee Jaelia vainoavaa heimoa yksityishenkilönä tai yksittäiseen perheeseen verrattavana entititeettinä. Jaelin kuvaus huomioiden tämä päätös vaikuttaa erikoiselta. Vielä erikoisemmalta tämä päätös vaikuttaa huomioiden, mihin maatietoon Maahanmuuttovirasto päätöksessään viittaa.

Etsiessään maatietoa Jaelin turvapaikkahakemusta koskien Maahanmuuttovirasto on hakenut tietoa Basran alueen yleisestä turvallisuustilanteesta ja ns. kunniaväkivallasta, joka pääosin kohdistuu naisiin sekä Sunnien ja Shiiojen välisistä vihollisuuksista (mikä on myös hyvin erikoista, sillä Jael ei ole maininnut uskontoa turvapaikka-anomukseen yhteydessä tähän liittyvänä seikkana).

Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt lainkaan maatietoa joka käsittelisi Baa’ath puoluetta, poliittista vainoa, heimosuhteita, verikostoa tai puolisotilaallisia joukkoja. Päätökseen ei ole etsitty maatietoa joka kumoaisi Jaelin väitteet häntä uhkaavan heimon poliittisista kytköksistä tai yhteyksistä militioihin, mikä vaikuttaa uhkan vakavuuteen. Itse asiassa Maahanmuuttoviraston lausunnossa ei viitata mihinkään Jaelin itsensä esittämiin turvapaikka-anomuksen perusteisiin tai viitataan niihin vain pikaisesti, tarjoamatta niihin minkäänlaista objektiivista, todisteisiin perustuvaa kannanottoa. Kaikki hänen esittämänsä perusteet hakemukselle jätetään täysin huomiotta ja käsittelemättä.

Maahanmuuttoviraston tehtävä on käsitellä jokainen turvapaikka-anomus yksilöllisesti. Jaelin tapauksessa tätä ei selvästikään ole tehty. Jaelin kohdalla ongelma ei kuitenkaan pääty tähän.

Hänen tapauksestaan on tehty valitus hallinto-oikeudelle, jossa yllämainitut ongelmat on tuotu esiin.

Hallinto-oikeuden toimintatapojen takia valituksen keskeisimmät kohdat ovat kuitenkin jääneet huomiotta. Hallinto-oikeus ei suorita omia haastatteluja tai tee omaa tutkimusta, vaan käyttää Maahanmuuttoviraston sille tarjoamia dokumentteja jotka on liitetty tapauksen päätösasiakirjoihin. Siten hallinto-oikeuden päätös perustuu samaan maatietoon ja samoihin päätelmiin, joita Maahanmuuttoviraston virkailija on käyttänyt ja tehnyt päättäessään tapauksesta. Kuten on ilmeistä Jaelin tapauksessa, hallinto-oikeus ei edes arvioi, ovatko käytetyt tiedot soveltuvia asian ratkaisemiseen objektiivisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden käyttämä tieto on toisen oikeusprosessin osapuolen (Migrin) valitsemaa. Tämän pitäisi herättää kysymyksiä.

Jaelin tapauksessa heikkolaatuinen puhuttelu näyttää johtaneen väärän asian tutkimiseen ja vääriin johtopäätöksiin. Nämä virheet ovat toistuneet ja ketjuuntuneet läpi prosessin ilman, että kukaan on niihin puuttunut.*** Toivoisimme, että tämä vaarallinen ketjureaktio olisi yksittäistapaus kuten Maahanmuuttoviraston johtaja usein painottaa viestinnässään. Todisteet kuitenkin viittaavat muuhun.

TIINA PELKONEN

tiina.pelkonen@migrileaks.fi

*Nimet on muutettu asianosaisten suojelemiseksi.

**Jaelia ja hänen perhettään uhkaavan heimon ja muiden osapuolien nimet on jätetty pois Jaelin ja hänen perheensä suojelemiseksi. Joitakin yksityiskohtia on muutettu tai jätetty pois.

**Jael on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Migrileaks seuraa tapausta ja raportoi lopputuloksen Jaelin luvalla.

Linkki lähdeaineistoon: Puhuttelupöytäkirja, Migrin päätös ja hallinto-oikeuden päätös


 

Kedjereaktion

Detta är en berättelse om felaktigheter som upprepas och blir till en kedja som förvränger en hel asylprocess. Detta är Jaels* historia, men den är långt ifrån unik. Migrileaks och de offentliga biträdena har mött många likadana historier.

Jael är född och uppvuxen i södra Irak. År 2016 kom han, liksom många andra irakier, till Finland för att söka asyl. Han hade redan tidigare flytt från sin hemstad Basra till staden Karbala i mellersta Irak. Han och hans familj förföljdes också i Karbala och Jael var tvungen att fly vidare. Slutligen kom han till Finland och asylförhöret.

Jaels andra flykt började sommaren 2015. Han var hemma i sin farfars hus med sin familj, då beväpnade män började beskjuta huset. Det blev panik, ingen visste vad det var fråga om. Jael visste inte om att något skulle ha varit på tok. Då skottlossningen upphörde packade familjen hastigt vad de kunde och flydde ut ur staden.

Vid asylförhöret skildrade Jael skottlossningsattacken och berättade vad han visste om orsakerna till den. Han hade efteråt fått veta att det handlade om gammalt groll och en del nytt. Då Saddam Husseins Ba’athparti föll år 2003 uteslöts Jaels släkt ur klanen. Jaels far hade hört till partiet, vilket utestängde också alla hans släktingar. Efter utestängningen erbjöd klanen ingen hjälp med någonting. Alla problem måste lösas på egen hand, ensam och utan medlares hjälp.

Så länge samtliga släktens medlemmar höll sig borta från problem hade allt gått bra. Med tur och skicklighet hade Jaels släktingar lyckats leva utan det stöd och den trygghet klanen hade varit. Tills en kusin till Jael sommaren 2015 förolämpat en familj som hör till en av de mest inflytelserika klanerna** på området. Själv hade kusinen flytt innan det blivit känt vad han gjort och på så sätt gjort släktens övriga medlemmar till klanens hatobjekt. Jael hade alltså fått veta om problemet först efter att den förolämpade klanen skickat de beväpnade männen till släktens hus.

Förhöret varade inte länge, men Jael skildrade i korthet klanens förbindelser till den irakiska regeringen och de paramilitära styrkorna och angav dessa som orsak till att han inte trodde sig kunna få någon hjälp från officiellt håll. Han nämnde att klanen utkrävt blodshämnd på hans släkt, vilket betyder att klanen vill döda alla släktens män. Förhöraren ställde några tilläggsfrågor. Förhöret var över på knappa två timmar.

Asylbeslutet som Jael fick var negativt. Jael själv var överraskad, han hade ju, som han själv tyckte, berättat allt det väsentliga. Mest överraskad var han över motiveringarna eftersom de verkade baserade på något helt annat fall.

I sina motiveringar godkänner Migrationsverket Jaels berättelse om att han på klanens order blivit förföljd. Det som Migrationsverket är av annan åsikt om är vad denna förföljelse innebär för en individ. Jael hävdar att förföljelsen utgör en verklig livsfara, medan Migrationsverket slår fast att hans rädsla inte är objektivt välgrundad.

I förhörsprotokollet beskriver Jael tydligt, om ock kortfattat eftersom intervjun var synnerligen kort, den organisation som förföljer honom och hans släkt. Organisationens verksamhet sträcker sig över hela Irak och utöver den irakiska statens gränser. Den har förbindelser till regeringen och de paramilitära styrkorna. Jaels skildring är inte speciellt färgsprakande, men den rädsla han upplever gentemot dem som hotar honom är uppenbar och berörande – till och med så som den förmedlads i den torra rapporten.

I sin bedömning av det hot Jael upplever behandlar Migrationsverket klanen som förföljer Jael som en privatperson eller en entitet jämförbar med en enskild familj. Beaktande Jaels beskrivning förefaller beslutet säreget. Än mer säreget förefaller det då vi beaktar den landinformation Migrationsverket i sitt beslut hänvisar till.

Vid behandlingen av Jaels asylansökan har Migrationsverket tagit fram information om det allmänna säkerhetsläget i Basraregionen. Vidare hänvisas till det såkallade hedersvåldet, vilket riktar sig huvudsakligen mot kvinnor, och till fientligheter Sunni- och Shiamuslimer emellan (vilket också är mycket säreget, eftersom Jael inte nämnt religionen som någon relevant fråga i samband med sin asylansökan).

Migrationsverket har inte presenterat någon som helst landinformation som skulle behandla Ba’athpartiet, den politiska förföljelsen, klanrelationerna, blodshämnden eller de paramilitära styrkorna. Verket har inte letat fram landinformation som skulle kullkasta Jaels påståenden om den hotande klanens politiska kopplingar eller kontakter med milisen, omständigheter som bidrar till att hotet är allvarligt. I själva verket hänvisar Migrationsverket i sitt utlåtande bara ytterst flyktigt till de motiveringar Jael själv framfört. Något objektivt, på bevis baserat ställningstagande bjuds inte på. Alla de motiveringar Jael lagt fram lämnas onoterade och obehandlade.

Migrationsverkets uppgift är att behandla varje asylansökan individuellt. I Jaels fall har detta helt uppenbart inte gjorts. I hans fall är problemet dock inte avklarat med detta.

Beslutet han fått har överklagats till förvaltningsdomstolen, där ovannämnda problem lyfts fram.

På grund av förvaltningsdomstolens tillvägagångssätt har de mest centrala delarna i överklagan ignorerats. Förvaltningsdomstolen ordnar inga egna förhör, inte heller några egna efterforskningar, utan använder de beslutsprotokoll och till dem bifogade dokument som Migrationsverket förser domstolen med. På så sätt grundar sig förvaltningsdomstolens beslut på samma landinformation och samma slutsatser som Migrationverkets anställda använt respektive gjort då de fattat besluten. Som tydligt framgår i Jaels fall frågar sig förvaltningsdomstolen inte ens huruvida den nyttjade informationen är lämplig för ett objektivt avgörande av saken. Dessutom är den information förvaltningsdomstolen använder sig av utvald av den ena parten (Migri) i den rättsliga processen. Detta borde väcka frågor.

I Jaels fall tycks ett undermåligt genomfört förhör ha lett till en undersökning av fel ärende och feldragna slutsatser. Dessa fel har upprepats och kedjats ihop utan att någon gjort något åt saken. *** Vi skulle önska att denna farliga “kedjereaktion” var ett enskilt fall, vilket chefen för Migrationsverket ofta betonar. Bevisen tyder dock på annat.

TIINA PELKONEN

tiina.pelkonen@migrileaks.fi

* Namnen har ändrats för att skydda parterna.

** Namnet på den klan som hotar Jael och hans familj, jämte andra inblandade, har lämnats bort för att skydda de hotutsatta.

*** Jael har överklagat till högsta förvaltningsdomstolen. Migrileaks följer med fallet och rapporterar med Jaels medgivande om hur det går.

Källmaterial: Förhörsprotokoll, Migris beslut och förvaltningsdomstolens beslut.

A Cascade of Errors

This is a story of a cascade of errors in an asylum process. This is the story of one person, Jael*, but this is not an isolated case. Migrileaks and legal professionals assisting in asylum appeals have come across a multitude of similar stories.

Jael is from South-Iraq. 2016 he came to Finland to apply for an asylum in the way of many of his countrymen. In Iraq Jael had already escaped once, from his home city of Basra to the city of Karbala in Central-Iraq. This was not enough; the threat he was facing followed with him and he found no other solution but to move on. Eventually he found himself in a Finnish asylum interview.

His escape began in the summer of 2015. Jael was at home with his family in his grandfather’s house when armed men began firing rounds at the house. Panic ensued; Jael could not think of anything being wrong before that day. He and his family took what they could and fled.

In the asylum interview Jael told what he knew of the shooting and the reasons behind it. He’d been better informed after the fact and knew it was all because of old grudges and some new ones on top of them.

The pivotal point was year 2003 and the fall of Saddam Hussein’s Baa’ath party. The party had dominated Iraq and attempted to curb the influence of age old tribe systems. Jael’s father had been a member of the party and that made his whole family outsiders in the eyes of their tribe. When Baa’ath fell the family, including Jael’s uncles and their children, were banished from their tribe. This left them to survive without the protection and help of the tribe in a system where connections and the help of tribe negotiators are everything.

With luck and skill the family stayed out of trouble until the summer of 2015. Then one of Jael’s cousins insulted a family belonging to another tribe** with very influential connections. Jael’s cousin was smart enough to escape before his deed came known which left the rest of the family to face the fallout. The visit of the gunmen had marked the tribe announcing a blood feud against Jael’s family – a threat which meant they wanted every member in that family killed.

The asylum interview was a short one but Jael did his best to describe the incident and the tribe responsible. He told the officer about the tribe’s and described how he knew it having ties to the current regime and the PMU:s, the Private Mobilisation Units active in various parts of Iraq. This was why Jael had reason to believe the officials – the Iraqi police and military – would not be inclined to help him and his family to deal with the threat. He also told the meaning of the blood feud; that it meant the tribe wanted to kill all of the men in his family as revenge. The interviewing officer asked him some clarifying questions but they were few. The interview was over in little under two hours.

When the decision to the asylum application arrived it was negative. Jael was stunned. He had thought he’d been clear in explaining everything. Most stunned Jael was about the bases the The Finnish Immigration Service gave for their statement. Their conclusions appeared to be as if of a different case altogether.

The The Finnish Immigration Service accepts Jael’s story as a fact and also accepts that he has been threatened by this tribe in his native country. What the The Finnish Immigration Service and Jael disagree upon is what this threat means to an individual. According to Jael’s claim, being threatened by a tribe such as this means a serious threat, possibly death; the The Finnish Immigration Service states his fear is not objectively justified.

Jael’s interview protocols show him describing clearly – if rather succinctly for the interview was conducted in such a short time  –  the tribe threatening him and his family. Jael’s description is of a nationwide organisation spanning over its borders to neighbouring countries and with contacts to the most influential government parties and politicians as well and the PMU:s, the Private Mobilisation Units. His description is not very florid but his fear is palpable – even through dry paperwork.

When assessing the level of threat towards Jael the The Finnish Immigration Service treats this tribe as an entity comparable to an individual person or a family of private citizens. This decision seems odd in the light of Jael’s own description. It also appears strange in the light of the data The Finnish Immigration Service offer themselves – so called country data or country information used when assessing the verity of an asylum claim.

When examining the bases for Jael’s claim the The Finnish Immigration Service have examined data such as reports regarding the general safety of Basra area in 2015, the prevalence of so called ’honour violence’ mainly affecting women in Iraq and incidences of Sunni versus Shii’a violence in the area (this is rather baffling for Jael has not mentioned religion in connection of his asylum claim).

What the The Finnish Immigration Service have not examined are information regarding the Baa’ath party and political persecution, tribal relations, blood feuds and revenges and PMU:s and their activity. They have not attempted to find any information countering Jael’s claim of the persecuting tribe’s political connections and ties to militias. In fact, the statement refers to any bases of Jael’s asylum claim extremely briefly or not at all. No objective, evidence based evaluation is given on any of his claims; they are simply dismissed.

Finnish The Finnish Immigration Service has the legal obligation to treat each asylum case individually. In Jael’s case this has clearly not been done. The cascade of errors does not end there, however.

Jael’s case was appealed to the Administrative Court and the problems mentioned above were brought to its attention. Unfortunately the procedures of the Finnish Administrative Court have led to none of them being acknowledged as would have been due course.

The Administrative Court does not conduct any interviews nor does it conduct research of its own. Therefore, when deciding upon Jael’s case, it has used the same data as the The Finnish Immigration Service officers. This in turn leads to the Administration Court verdict being based on the same documents and data used by the The Finnish Immigration Service and only those documents. The Administrative Court does not question the veracity of this data; as we see in Jael’s case it does not even examine whether the data in question is suitable for making an objective decision about the asylum claim. Furthermore, all of the data the Administrative Court bases its ruling has been selected by one of the claimants in the court case. This should raise questions of the data being biased.

In Jael’s case a poorly conducted interview appears to have led to wrong issues being raised and researched about his case and this in turn has led to the wrong conclusions being made. This cascade of errors has then continued throughout his case without anyone being able to end it.*** We can only wish this was an isolated case, as the head of The Finnish Immigration Service tends to claim such things. Unfortunately all evidence points to the contrary.

*Names have been changed or omitted to protect people involved.

** The name and identifying details of the particular tribe or any other groups threatening Jael have been omitted to protect him and his family. Details relating to the incident with the tribe have been changed and /or omitted.

***Jael has filed an appeal in the Supreme Administrative Court. Migrileaks is following the process of his appeal and will update on on the outcome on Jael’s permission.

 

The Road to Hell is Paved with Letters Your Mother Burned

 

If you browse the internets as regularly as I do you will have come up with a page devoted to the most awesome places in the world. You’ve also must have seen a shot or two of the most interesting roads to drive along. Be it the scenery, the wildlife or the people that grace the landscape. In all the connotations of the word interesting. ’May you live in interesting times’ is a powerful curse to utter to your enemy, according to the late Sir Terry Pratchett.

I have a particular road in mind here, of course. It is called Kabul Jalalabad Highway and it is actually about a 40 mile section of a national A01 highway in Afghanistan that links these two cities together. Why this particular stretch of mostly paved landscape is designated interesting by the connoisseurs of interesting times, is that it follows up the Kabul River Gorge overhanging steep cliffs, is prone to avalanches and landslides, blizzards, attacks of Yak (I don’t know what that is and don’t want to) wrought with reckless drivers and also crosses Taliban territory. Aha, you say. A walk in a park. I know a place with…

Asad* knows that road. Better than you or me. He used to be a journalist in Afghanistan and still is a journalist, only not there. The news-hound instinct never leaves you, although his thing was strictly behind the camera. Mostly it was fun and games, even in the rural stretches of Afghanistan. Shoot a bit of a wedding here, some family affair there, maybe a political inauguration for some local nobody politician if you get lucky. Dream of a job in the big league. Never enough money to pay the rent. Until one day you happen to shoot the wrong thing and the worst is you don’t even know what that was.

It is a well known fact that war zones these days are not friendly to journalists, especially those native to that country. They may get the best story but they will often get suspected and accused of playing for one side or another. Threats are very common and international journalists face them too. Ask any blogger what amount of hate mail she and her family have to face and multiply that by ten for any war journalist. This link https://cpj.org/killed/2016/mohammad-nasir-mudasir.php

leads to a page where you can follow statistics of journalists reported killed in Afghanistan and other places by country of assignment. The link that opens is one person murdered in his job.

When the threats began Asad knew to expect them, in a way. His friends had got them, not that they talked about it openly. It was as if it had been a shameful thing, to be so much afraid. They just disappeared. Later he got a message telling him all kinds of little things. “Hey man, how are you? I’m in London now. The food is shite and plumbing sucks and the wife hates it. Kids are doing fine.” “Hi, how are you? I got to college in New York. My uncle paid. Isn’t he a dear? Studying pro photography and media editing now.” And so on. Those who could, escaped. Some escaped into their dreams. Some into their nightmares. Those latter he never heard anything of ever again, not in person at least. Some of them he never heard of at all, all he got from their families and friends was a question in their eyes.

When Asad went back home he met his family. His job was the moving sort, he never really stayed in one place, he had an address in the capital but he never stayed there. Somehow they knew where he was, the people who hated what he did. They had sent messages to his dad and somehow his mum had got hang of them too. Asad saw them, before his mother threw them into the oven. “You will not keep such things. If they are found out that is very dangerous.”

He lingered on, the same way you do in a bad relationship. You don’t really see a way out even if it is there. His father told him to come back to his old home. But how could he? He was getting calls to his phone that were directly telling they would kill his family. Even after he changed his number he got them. And somehow Asad just knew that if he went back and tried to do the only thing he knew how to do, the only thing he could get money from, they would make good of that threat. The threats were telling him to quit but it was not that easy. What would he do if he wasn’t taking photos? His father had a little shop but even that wasn’t doing so good. Asad knew that some of the locals were already shunning the shop now because they feared to be associated with the family. They could become a target too.

The words his tormentors used were the words of the Taliban. Never direct threats as such. Unless they absolutely knew they would not be caught. That there would be the veil of shame so strong that you would not report it or that if you did, nobody would care. That they had a friend or someone they had leverage on in the police you would go to.

In his home town the rule was twofold; in the day there was the official rule, the police, the government. People would go shopping, walk on the streets and be seemingly normal. When the darkness fell the Taliban and their supporters could do what they please without impunity. At sunrise the damage would be repaired and the corpses buried in silence and the pretence begin again.

Finally Asad left; to go away to Europe where he had heard there was safety and justice. He chose Finland and applied asylum, thinking he could start afresh.

The migration office interviewed him and asked him all kinds of questions. He felt confident he would get an asylum and so did his Finnish friends. It is an obvious case, right? Journalism, freedom of speech, that should be protected here even if some carpenters and wood choppers and whatnot are not. Wrong.

In the twisted logic of the bureaucrat the thinking became twofold, in the same way as the rule of his former home town; since Asad has been threatened for so long and survived, it is unlikely he will really be under threat. Also, since his family has received these threats and these people know their whereabouts and have not actually killed his family it is unlikely these people threatening Asad are the Taliban. Hence, he is not under threat.

In other words, since his tormentors have failed to find Asad, whom they have threatened for several years and whose friends and colleagues they have managed to drive out of the country, he is not really under threat. Not even though he told a very detailed account of cat-and-mouse he played with the people who did threaten his life and who still were completely aware of his whereabouts, proving that they had above average intelligence skills. That they did not feel like killing an old man and his wife should also not be held as a proof of Taliban or non-Taliban identity. There are plenty of old people alive in Afghanistan to this day and there may have been many factors why the threat was not actualised. The migration office interviewers did not ask whether any protection money was paid in this case, which is another common occurrence when dealing with terrorists.

In other cases the same logic has been twisted backwards; because the family of a person who had received threats has actually been killed before or after they have managed to escape the migration office had interpreted this as proof of them being now safe. While the threats have clearly been directed to the individual in question the actualisation of the threat or part of it has been interpreted as nullifying the threat, which is not how human behaviour works. It seems that whatever you do, whatever happens to you, you cannot comply the rules and wishes of the bureaucrat mind hell-bent on not giving an asylum to anyone. The migration office of what once was one of the most humane and democratic countries in the world has twisted itself to the double standards of the terrorist.

Asad cannot prove the letters were from the Taliban. Even if his mother had not burned them in the family oven, fearing repercussions from officials or neighbours or who knows what parties, they would not tell us much. Asad identified his tormentors early on. The modus operandi was clear and he had travelled in areas controlled by them doing little gigs for the TV-channel he worked for then. His employers knew there might be threats and tried to protect him, which is one reason why he survived. Another reason is that he was smart. He used burner phones and untraceable sim-cards. But still, more than anything, he was lucky. But he knew his luck would run out and when it did the price would not be just his life but possibly that of his family and colleagues.

To add insult to injury, the Finnish migration office, when they rejected Asad’s claim of asylum, even mapped a route to home for him. It runs along the Kabul Jalabad Highway, one of the ten most dangerous routes in the world. They claimed it was absolutely safe.

*Names and some details may have been changed for security reasons.