The Road to Hell is Paved with Letters Your Mother Burned


If you browse the internets as regularly as I do you will have come up with a page devoted to the most awesome places in the world. You’ve also must have seen a shot or two of the most interesting roads to drive along. Be it the scenery, the wildlife or the people that grace the landscape. In all the connotations of the word interesting. ’May you live in interesting times’ is a powerful curse to utter to your enemy, according to the late Sir Terry Pratchett.

I have a particular road in mind here, of course. It is called Kabul Jalalabad Highway and it is actually about a 40 mile section of a national A01 highway in Afghanistan that links these two cities together. Why this particular stretch of mostly paved landscape is designated interesting by the connoisseurs of interesting times, is that it follows up the Kabul River Gorge overhanging steep cliffs, is prone to avalanches and landslides, blizzards, attacks of Yak (I don’t know what that is and don’t want to) wrought with reckless drivers and also crosses Taliban territory. Aha, you say. A walk in a park. I know a place with…

Asad* knows that road. Better than you or me. He used to be a journalist in Afghanistan and still is a journalist, only not there. The news-hound instinct never leaves you, although his thing was strictly behind the camera. Mostly it was fun and games, even in the rural stretches of Afghanistan. Shoot a bit of a wedding here, some family affair there, maybe a political inauguration for some local nobody politician if you get lucky. Dream of a job in the big league. Never enough money to pay the rent. Until one day you happen to shoot the wrong thing and the worst is you don’t even know what that was.

It is a well known fact that war zones these days are not friendly to journalists, especially those native to that country. They may get the best story but they will often get suspected and accused of playing for one side or another. Threats are very common and international journalists face them too. Ask any blogger what amount of hate mail she and her family have to face and multiply that by ten for any war journalist. This link

leads to a page where you can follow statistics of journalists reported killed in Afghanistan and other places by country of assignment. The link that opens is one person murdered in his job.

When the threats began Asad knew to expect them, in a way. His friends had got them, not that they talked about it openly. It was as if it had been a shameful thing, to be so much afraid. They just disappeared. Later he got a message telling him all kinds of little things. “Hey man, how are you? I’m in London now. The food is shite and plumbing sucks and the wife hates it. Kids are doing fine.” “Hi, how are you? I got to college in New York. My uncle paid. Isn’t he a dear? Studying pro photography and media editing now.” And so on. Those who could, escaped. Some escaped into their dreams. Some into their nightmares. Those latter he never heard anything of ever again, not in person at least. Some of them he never heard of at all, all he got from their families and friends was a question in their eyes.

When Asad went back home he met his family. His job was the moving sort, he never really stayed in one place, he had an address in the capital but he never stayed there. Somehow they knew where he was, the people who hated what he did. They had sent messages to his dad and somehow his mum had got hang of them too. Asad saw them, before his mother threw them into the oven. “You will not keep such things. If they are found out that is very dangerous.”

He lingered on, the same way you do in a bad relationship. You don’t really see a way out even if it is there. His father told him to come back to his old home. But how could he? He was getting calls to his phone that were directly telling they would kill his family. Even after he changed his number he got them. And somehow Asad just knew that if he went back and tried to do the only thing he knew how to do, the only thing he could get money from, they would make good of that threat. The threats were telling him to quit but it was not that easy. What would he do if he wasn’t taking photos? His father had a little shop but even that wasn’t doing so good. Asad knew that some of the locals were already shunning the shop now because they feared to be associated with the family. They could become a target too.

The words his tormentors used were the words of the Taliban. Never direct threats as such. Unless they absolutely knew they would not be caught. That there would be the veil of shame so strong that you would not report it or that if you did, nobody would care. That they had a friend or someone they had leverage on in the police you would go to.

In his home town the rule was twofold; in the day there was the official rule, the police, the government. People would go shopping, walk on the streets and be seemingly normal. When the darkness fell the Taliban and their supporters could do what they please without impunity. At sunrise the damage would be repaired and the corpses buried in silence and the pretence begin again.

Finally Asad left; to go away to Europe where he had heard there was safety and justice. He chose Finland and applied asylum, thinking he could start afresh.

The migration office interviewed him and asked him all kinds of questions. He felt confident he would get an asylum and so did his Finnish friends. It is an obvious case, right? Journalism, freedom of speech, that should be protected here even if some carpenters and wood choppers and whatnot are not. Wrong.

In the twisted logic of the bureaucrat the thinking became twofold, in the same way as the rule of his former home town; since Asad has been threatened for so long and survived, it is unlikely he will really be under threat. Also, since his family has received these threats and these people know their whereabouts and have not actually killed his family it is unlikely these people threatening Asad are the Taliban. Hence, he is not under threat.

In other words, since his tormentors have failed to find Asad, whom they have threatened for several years and whose friends and colleagues they have managed to drive out of the country, he is not really under threat. Not even though he told a very detailed account of cat-and-mouse he played with the people who did threaten his life and who still were completely aware of his whereabouts, proving that they had above average intelligence skills. That they did not feel like killing an old man and his wife should also not be held as a proof of Taliban or non-Taliban identity. There are plenty of old people alive in Afghanistan to this day and there may have been many factors why the threat was not actualised. The migration office interviewers did not ask whether any protection money was paid in this case, which is another common occurrence when dealing with terrorists.

In other cases the same logic has been twisted backwards; because the family of a person who had received threats has actually been killed before or after they have managed to escape the migration office had interpreted this as proof of them being now safe. While the threats have clearly been directed to the individual in question the actualisation of the threat or part of it has been interpreted as nullifying the threat, which is not how human behaviour works. It seems that whatever you do, whatever happens to you, you cannot comply the rules and wishes of the bureaucrat mind hell-bent on not giving an asylum to anyone. The migration office of what once was one of the most humane and democratic countries in the world has twisted itself to the double standards of the terrorist.

Asad cannot prove the letters were from the Taliban. Even if his mother had not burned them in the family oven, fearing repercussions from officials or neighbours or who knows what parties, they would not tell us much. Asad identified his tormentors early on. The modus operandi was clear and he had travelled in areas controlled by them doing little gigs for the TV-channel he worked for then. His employers knew there might be threats and tried to protect him, which is one reason why he survived. Another reason is that he was smart. He used burner phones and untraceable sim-cards. But still, more than anything, he was lucky. But he knew his luck would run out and when it did the price would not be just his life but possibly that of his family and colleagues.

To add insult to injury, the Finnish migration office, when they rejected Asad’s claim of asylum, even mapped a route to home for him. It runs along the Kabul Jalabad Highway, one of the ten most dangerous routes in the world. They claimed it was absolutely safe.

*Names and some details may have been changed for security reasons.


You should prove you’re in danger

I meet Ramin, an Afghani asylum-seeker, in the city center of Helsinki. He has now been here for about a year and has one negative decision from the Finnish Migration Service. As I cross the street despite the red lights for pedestrians while he calmly waits for the light to turn green, I realize something that his story will confirm. He is scared, and he has been scared for a long time.

In 2006 Ramin fled from his hometown Daikundy, an Afghani town located close to Daya, where the majority of the population are Taliban. At the time, he was working as a teacher with a US funded agency. According to Ramin, someone from his hometown reported to the Taliban about his job. He was forced to leave in the middle of the winter. “My friend told me I should go, that if I’d wait until spring they would arrive, and kill me”.

Ramin fled to Kabul where he was able to study for one semester until the Taliban found out about his location. They started calling him frequently, at first wanting to meet him and asking questions about his location and his job. He knew that he was speaking to the Taliban based on their accents. As the calls increased, they openly introduced themselves as Taliban, and threatened him.

Ramin was told they knew where he worked and what car he was driving. He didn’t tell his friends where he was living, but as he was working for the authorities (Ministry of Urban Development and Housing), the Taliban were able to find out his location. The death threats increased. Instead of taking the bus that transported employees to work every morning, Ramin travelled by motorcycle dressed in different clothes. In the end he lived under cover for a month, scared for his life. Then he came to Finland, after a long and dangerous journey.

“I was confident that the documents I provided would be carefully read and treated, and that my decision would be positive. I got my answer and went to the police, they told me I am not in danger in Afghanistan. They said they didn’t believe my documents because there are a lot of fake documents in Afghanistan. They say I should prove I am in danger. They asked if I’ve seen the Taliban face to face- I said I would be dead now if I did. They said Afghanistan is safe- it is not. I am not a governor or a minister with a bodyguard. I am a normal, public person, I have no protection. They know that anyone working for the government is not living in Afghanistan because it is too dangerous”

There is no help to get in Afghanistan as the government is unable to provide shelter or security for citizens. The UNHCR have stated that the Taliban deliberately execute people working in the public sector. According to the Taliban, working with authorities and internationally funded projects is against Islam and makes you an infidel (non-believer). Despite this information and the daily life threats Ramin faced in Afghanistan, his application was declined by the Finnish Immigration Service.


Why do you think that Migri does not believe your story? What happened in the process that made them decline your appeal?

“I had an Iranian translator, the language they speak is similar but different. She didn’t understand some of the words- for example she misunderstood the title of my work. In the documents it says “work office”, but I worked for the ministry. There were a lot of these mistakes.” (In the interview record the Ramins job has been translated into “työvirasto” (agency), although Ramin was employed by the Ministry of Urban Development and Housing.)

“I showed them all the documents, a lot of my documents were with the person who interviewed me, I explained all the documents. I had a photocopy of an official card proving that I was employed by the Ministry, I asked if it was enough and he said yes.

The lawyer didn’t do her job correctly. The mistake was that she didn’t tell me she wasn’t working on my case. She took copies of all the documents and I told her my story.  After 2-3 months I wanted to add some documents, and I called her, but she told me she wasn’t working on the case anymore. I tried to find out who was my lawyer and called the agency to find out. My teachers and doctor finally called them and I sent an email again. Now I have an appointment next week. I still don’t know who it is”

According to the Finnish Immigration Service Ramin’s statement regarding the nature of his work was short and general, lacking significant examples of why he would be profiled due to his professional position. However, during the interview Ramin was not asked to elaborate his given answers about his job and the interviewer did not instruct him to further describe the nature of his work.

The Finnish Immigration Service does not find Ramin’s statement about working as a teacher realistic, and do not believe that Ramin was threatened in Daikundy. They claim that there is nothing in Ramin’s case that supports the statement indicating that Ramin has faced threats by the Taliban.

What are your options if you get denied another time?

“I will kill myself for sure. I cannot continue living. I can’t go back. The government of Finland knows what is going on in Afghanistan, I gave them a lot of documents and they don’t believe me. The only hope I have now is because I am studying and my teachers motivate me, otherwise I would have no reason to keep living. I try to keep myself busy so I won’t have so much time to think because I am so stressed.  I can’t sleep at night because I am afraid, and now I eat sleeping pills that I got from the doctor but they don’t make me feel good, they make me forget things.”

What happens if you go back to Afghanistan?

“If I go to Afghanistan, I need an ID card. As soon as they register that when I enter the country, the Taliban will know where I am. I also fear for my parents. They have told the Taliban that I am dead, if I come back they will kill them too. They’ve been looking for me in my village. My lawyers and the social workers didn’t pay attention to this information.”

Ramin is currently keeping himself busy by studying for the Hygieniapassi and waiting to meet another lawyer next week. If he gets to stay in Finland, he wants to continue studying, hopefully medicine.

According to the Finnish Immigration Service; “The basis of all asylum decisions made by the Finnish Immigration Service is unconditional non-refoulement. According to non-refoulement, no one can be sent to a country where he or she faces a risk of being subjected to the death penalty, torture, persecution or other inhuman or degrading treatment (…) Persons facing the risk of persecution are granted asylum and subsidiary protection if the persons face the risk of being subjected to serious harm.”



Miten turvapaikanhakijoille tehdään kielteisiä päätöksiä

20170503 LongPlay
Sitaatti (Long Play):
Kaikki haastatellut Migrin työntekijät ottivat puheeksi huhtikuussa 2016 pidetyn sisäisen tilaisuuden, jossa puhui muun muassa oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helinko. Tilaisuudesta äänitetyllä tallenteella Helinko korostaa myönnetyistä oleskeluluvista syntyvää taloudellisia taakkaa.

”Se, että henkilö saa kansainvälisen suojeluun liittyvän oleskeluluvan Suomessa, johtaa pidempiaikaiseen vaikutukseen Suomen kansantaloudenkin kannalta”, hän sanoi.
Helinko muistutti työntekijöitä, että Suomi on velvoitettu antamaan tänne jääville erilaisia palveluita.”Sillä lailla se ratkaisu, [jonka] te teette ja valmistelette – – on merkityksellinen koko meidän yhteiskunnan kannalta. Tietenkään sillä perusteella ei ratkaista turvapaikkahakemuksia, mutta ottakaa huomioon, että näillä on taloudellisia vaikutuksia  – –. Tämä oli vielä joku aika sitten ihan eri juttu, kun näitä oli muutama tuhat, mutta nyt kun liikutaan kymmenissätuhansissa, vaikutukset ovat moninkertaistuneet.”

Taloudellisten seikkojen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa turvapaikan perusteisiin mitenkään, vaan ratkaisujen on perustuttava lakiin..”

Linkki artikkeliin:
MigriLeaks tulee julkaisemaan kokonaisia turvapaikkapäätöksiä, joista jokainen voi itse todeta maahanmuuttoviraston toimintatavat.

Pommi, pahoinpitely, tappouhkaus, vaino – ei turvapaikkaa


Aziz oli ystävänsä autossa, kun auto räjähti Al-Qaidan asettamaan pommiin. Ystävä kuoli, mutta Aziz onnistui pelastautumaan pahasti palaneena. Heti räjähdyksen jälkeen shiiamilitia kuitenkin nappasi Azizin – he syyttivät häntä pommi-iskusta. He pahoinpitelivät Azizia ja hänet päästettiin vapaaksi vasta useiden päivien päästä, kun hänen vanhempansa onnistuivat todistamaan, että myös Aziz oli shiia. Tämän maahanmuuttovirasto hyväksyy syksyllä 2016 tehdyssä päätöksessään tosiasiaksi.

Tämä kaikki tapahtui vuonna 2007, mutta siitä lähtien Aziz on joutunut tekemisiin shiiamilitian kanssa. Puhuttelupöytäkirjasta käy ilmi, että pommi-iskun jälkeen Aziz muutti Bagdadista toiseen noin 100 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin, mutta sielläkin shiiamilitia kävi kuulustelemassa häntä.

Palattuaan Bagdadiin Aziz meni naimisiin sunninaisen kanssa. He asuivat yhdessä Bagdadissa shiiaenemmistöisellä alueella, mutta kävivät vierailemassa vaimon vanhempien luona sunnienemmistöisellä alueella. Tämä teki shiiamilitiat epäluuloisiksi. He kehottivat Azizia jättämään vaimonsa ja kävivät myös hänen kotonaan kuulustelemaan tätä ja vaimoa.

”Sinua epäiltiin vakoojaksi ja ilmiantajaksi. — [Shiiamilitia] halusi tappaa sinut. Syynä tähän oli se, että olit naimisissa sunnin kanssa.” (MP)

Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikaksi myös sen, että Azizia on uhattu, koska hän on vieraillut sunnienemmistöisellä alueella ja että hänet on uhattu tappaa. Maahanmuuttovirasto toteaakin päätöksessä:

”Olet siten kokenut ulkomaalaislain mukaisia vainoksi katsottavia tekoja, minkä lisäksi Maahanmuuttovirasto on edellä hyväksynyt, että olet vaarassa kokea oikeudenloukkauksia, jos palaisit Bagdadiin.” (MP)

Turvapaikan perusteet eivät siitä huolimatta Maahanmuuttoviraston mukaan täyty.

Case AMQAY kuva 1

”Vainon syitä arvioidessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. — Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että sinua tulevaisuudessa uhkaava vainon vaara liittyy siihen, että olette käyneet sunnienemmistöisellä alueella —, mikä ei ole ulkomaalaislain mukainen vainon syy. [Shiiamilitialta] saamasi tappouhkaus ei liittynyt henkilökohtaiseen uskontoosi. Syy-yhteys vainon syyn ja vainoksi katsottavan teon välillä ei täyty kohdallasi.” (MP)

Maahanmuuttovirasto siis tulkitsee, että vainon syynä ovat nimenomaan Azizin vierailut sunnienemmistöisellä alueella. Tämä siitä huolimatta, että he ovat päätöksessä todenneet, että shiiamilitia epäili Azizia vakoojaksi ja ilmiantajaksi ja että hänet haluttiin tappaa, koska hän oli naimisissa sunnin kanssa.

Koska syy-seuraussuhde vainon ja sen syyn välillä Maahanmuuttoviraston mukaan puuttuu, Azizille ei myönnetä turvapaikkaa. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto toteaa Azizin olevan toissijaisen suojelun tarpeessa. Toissijaista suojelua myönnetään, jos turvapaikan edellytykset eivät täyty, mutta on ”merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa” (MP).

Turvapaikkaa tai toissijaista suojelua ei kuitenkaan tarvitse myöntää, jos hakijalla “ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi” (MP). Tätä kutsutaan sisäiseksi paoksi, ja siihen Maahanmuuttovirasto kehottaa myös Azizia.

Maahanmuuttoviraston mukaan Aziz voi muuttaa asumaan Etelä-Irakiin. Maahanmuuttovirasto toteaa yksinkertaisesti: “Irakin kansalaiset ovat maan perustuslain mukaan vapaita muuttamaan, matkustamaan ja asumaan missä tahansa maan sisällä” (MP). Vaikka muuttaminen on perustuslain mukaan mahdollista, käytännössä Etelä-Irakissa asuminen on ilman verkostoja vaikeaa jopa shiiamuslimille puhumattakaan sunnimuslimille, kuten Azizin vaimo (ks. MigriLeaksin aikaisempi artikkeli aiheesta).

Etelä-Irakin turvallisuutta Maahanmuuttovirasto arvioi näin:

”Etelä-Irakin yhdeksän läänin turvallisuustilanne on melko vakaa, eikä Keski-Irakissa Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvaa aseellista ryhmittymää (ISIS) vastaan käydyillä taisteluilla ole ollut merkittävää vaikutusta alueen tilanteeseen. Tiettyjä Babylonin läänin osia lukuun ottamatta alue on ollut Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa koko konfliktin ajan. Myös Babylonin läänin tilanne on vakautunut sen jälkeen, kun turvallisuusjoukot valtasivat läänin pohjoisosassa sijaitsevan Jurf al-Sakharin ISISiltä lokakuussa 2014. Bagdadin eteläpuolella sijaitsevassa Babylonin läänin pohjoisosassa, jossa on merkittävä sunnivähemmistö, oli kuitenkin alkuvuonna 2016 useita ISISin iskuja. Näiden jälkeen turvallisuustilanne on myös Babylonin läänin pohjoisosassa vakautunut uudelleen aiemmalle matalan riskin tasolle. Kerbalan ja Anbarin läänien välistä rajaa on vahvistettu ISISin hyökkäysten estämiseksi. Tavanomainen rikollisuus ja sieppaukset ovat lisääntyneet Etelä-Irakissa alueilla, joista turvallisuusjoukot ovat siirtyneet muualle taistelemaan ISISiä vastaan. Taustalla on myös paikallisten militioiden ja poliittisten ryhmien valtakamppailu. Etelä-Irakin lääneissä on ollut myös heimojen välisiä jännitteitä.” (MP)

Ulkomaalaislain mukaan sisäisen paon mahdolllisuutta on arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi alueen yleisiin myös turvapaikanhakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Aiemmin päätöksessään Maahanmuuttovirasto on todennut, että Aziz kohtaa henkilökohtaista vainoa nimenomaan shiiamilitioiden taholta. Päätöksessä antamassaan Etelä-Irakin tilannetta koskevassa turvallisuusyhteenvedossa Maahanmuuttovirasto arvioi kuitenkin ainoastaan alueen yleistä turvallisuutta, ei millään tavalla Azizia uhkaavan shiiamilitian läsnäoloa tai toimintamahdollisuuksia Etelä-Irakissa.

Toisin sanoen Azizin tapauksessa kyse on henkilökohtaisesta vainosta, mutta Maahanmuuttovirasto ei ole ottanut hänen henkilökohtaisia olosuhteitaan huomioon arvioidessaan sisäisen paon mahdollisuutta. Päätöksestä ei käy mitenkään ilmi, että Aziz olisi Etelä-Irakissa turvassa vainoajiltaan, varsinkin kun Korkein hallinto-oikeus on sittemmin arvioinut, että shiiamilitioiden toiminta perustuu todennäköisesti systemaattiseen ja pitkäaikaiseen seurantaan.

Miten Maahanmuuttovirasto siis voi väittää, että Azizin olisi turvallista asettua Etelä-Irakiin?

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Tätä juttua varten hän analysoi Azizin turvapaikka-asiakirjat*.

* Puhuttelupöytäkirja (PP), Maahanmuuttoviraston päätös (MP).

Puhuttelupöytäkirja on turvapaikkahaastattelun yhteydessä laadittava dokumentti, josta haastattelun kulku sekä kysytyt kysymykset ja vastaukset käyvät ilmi. Maahanmuuttoviraston päätös on päätös siitä, myönnetäänkö hakijalle turvapaikka vai ei.

10 ongelmaa Migrin prosesseissa ja päätöksissä

Jo kuukauden ajan erityisesti irakilaiset ja afganistanilaiset turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltään Helsingin keskustassa. Yksi heidän keskeisistä vaatimuksistaan on se, että turvapaikkatapaukset, joiden käsittelyssä on ollut ongelmia, on käsiteltävä uudelleen.

Maahanmuuttovirasto (Migri) kieltäytyy systemaattisesti myöntämästä prosessiensa ja päätöstensä ongelmallisuutta saati korjaamasta niitä. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion mielipidekirjoitus “Kielteinen päätös ei ole väärä päätös” Helsingin Sanomissa 12.3.2017 oli oiva esimerkki tästä. Kielteinen päätös ei tosiaankaan ole väärä päätös, mutta virheellinen päätös on virheellinen päätös.

Mitä nämä ongelmat sitten ovat?

  1. Migri on käyttänyt kokemattomia ja sopimattomia tulkkeja. Esimerkiksi irakilaisen turvapaikanhakijan arabian kielen tulkki on saattanut olla Pohjois-Afrikasta. Irakissa ja Pohjois-Afrikassa puhutut arabian kielen murteet eroavat toisistaan siinä määrin, että turvapaikanhakija ja tulkki eivät ole ymmärtäneet toisiaan saumattomasti, jolloin tulkki on tehnyt käännöksessä olennaisia virheitä. Turvapaikanhakijalta kysytään kyllä, ymmärtääkö hän tulkkia, mutta koska turvapaikanhakija ei voi tietää, mitä tulkki todellisuudessa tulkkaa, on tätä vaikea todentaa.
  2. Migri on jättänyt turvapaikkahaastattelussa kysymättä olennaisia kysymyksiä tai tarkentamatta, vaikka turvapaikanhakija on selvästi sanonut, että hänellä olisi lisää kerrottavaa (ks. esimerkiksi Alin tapaus).
  3. Migri on jättänyt huomiotta ja vähätellyt turvapaikanhakijoiden tarjoamaa todistusaineistoa. Esimerkiksi kaikkia kirjallisia todisteita ei ole käännätetty ja muun muassa valokuvien ja lääkärintodistusten arvo on mitätöity.
  4. Turvapaikkaprosessin pitäisi olla yksilöllinen. Näin ei kuitenkaan nyt ole. Migri on esimerkiksi copy-pastennut turvapaikkapäätöksiin tekstiä, joka ei millään tavalla liity kyseisen turvapaikanhakijan tapaukseen (ks. kohta 1 tässä tekstissä).
  5. Migri on jättänyt kielteisistä turvapaikkapäätöksistä pois haastatteluissa esille tulleita olennaisia yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että turvapaikanhakija on vakavassa vaarassa (ks. esimerkiksi Nourin tapaus).
  6. Migri ohittaa kielteisissä turvapaikkapäätöksissään sen, että vainon jatkuminen on todennäköistä myös tulevaisuudessa, vaikka turvapaikanhakijan antama tieto ja todistusaineisto selkeästi viittaavat vainon jatkuvan. Näin on esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijaa on käyty kyselemässä tämän vanhempien kotoa aivan viime aikoina.
  7. On varsin tavallista, että varsinaista vainon kohdetta, esimerkiksi perheen isää, kiristetään uhkailemalla tai jopa sieppaamalla ja kiduttamalla muita perheenjäseniä. Migri kuitenkin tuntuu arvioivan näitä tapauksia ennemmin suomalaisen kuin turvapaikanhakijan yhteiskunnan näkökulmasta eikä täten usko, että vaino kohdistuisi isän lisäksi myös esimerkiksi lapsiin – edes silloin, kun lasta kohtaan on esitetty suora uhkaus (ks. Fatimah’n tapaus).
  8. Migri kieltäytyy uskomasta niin sanottua toissijaista tietoa. Eli esimerkiksi jos turvapaikanhakijan kotiin on kohdistunut pommi-isku, Migri ei pidä tätä tietoa luotettavana, jos turvapaikanhakija itse ei ole sitä ollut todistamassa vaan hän on ainoastaan kuullut siitä esimerkiksi toiselta perheenjäseneltä.
  9. Migri on kielteisissä turvapaikkapäätöksissään myöntänyt, että hakijaan kohdistuu henkilökohtaista vainoa, mutta päätös on kuitenkin tehty maan yleisen turvallisuustilanteen eikä hakijan henkilökohtaisten perusteiden pohjalta.
  10. Migrin maalinjaukset, joilla jonkin maan tai alueen turvallisuutta perustellaan, pohjautuvat ainakin osittain vanhentuneisiin lähteisiin eivätkä ne ole linjassa esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tämänhetkisten linjausten kanssa.

Nämä ovat kaikki sellaisia epäkohtia, jotka eivät pohjaudu Suomen lakeihin vaan Migrin sisäisiin käytäntöihin. Näin ollen Migri voi ne myös korjata.

Vaikka Migri myöntää virheitä tapahtuneen, se syyttää niistä yksittäisiä työntekijöitä. Migrin prosesseissa ja päätöksissä esiintyvät virheet ovat kuitenkin niin laajalle levinneitä, että kyse ei voi olla yksittäisten työntekijöiden virheestä. Ennemminkin virheet näyttävät Migrin yleisiltä ja harkituilta käytännöiltä.

Migri vetoaa myös siihen, että turvapaikanhakijoilla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen, joka korjaa mahdolliset virheet. Hallinto-oikeuden päätökset perustuvat pääasiassa Migrin tuottamiin asiakirjoihin, jolloin Migrin prosesseissa tapahtuneet virheet kertautuvat eivätkä korjaudu valitusprosessissa.

MigriLeaks palaa näihin ongelmakohtiin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Korjaus: 13.3.2017 klo 10:29 / YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (ei pakolaisneuvosto) 





Ei ollut pelkästään yksi räjähdys

Ali pelkää, että hänet tapetaan, jos hän palaa Irakiin. Itseasiassa hän on aivan varma, että niin tapahtuu. Maahanmuuttovirasto Migri on toista mieltä. Heidän mielestään syytä pelkoon ei ole, vaan Ali voi turvallisesti palata. Alin ja Migrin kannan välillä on räikeä ristiriita. Miten tämä on mahdollista?

Aloitetaan Alin tarinasta. Hän todisti kotikaupungissaan veristä pommi-iskua. Iskun jälkeen hän sanoi julkisesti uskonnollisten johtajien ja shiiamilitian olevan vastuussa siitä ja ihmisten kuolemasta. Samana päivänä häneen kotiinsa tuli tuttu, shiiamilitiaan kuuluva mies, joka varoitti Alia hänen toiminnastaan:

Sen takia sinut tapetaan ja sinun elämä on vaarallisessa tilanteessa. –- Jos olisit onnekas henkilö, pystyt pakenemaan ja elämään.” (PP)

Seuraavana päivänä Ali pakeni.

Tämän tapahtumakulun Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiasiana. Kysymyksiä herää kuitenkin kahdesta seikasta:

1) Tarkoittiko shiiamilitiaan kuuluvan miehen vierailu Aliin kotona, että shiiamilitia oli ottanut häneen yhteyttä? Migrin päätöksen mukaan näin ei ole: ”[s]inuun ei olla millään tavoin oltu yhteydessä shiiamilitioiden taholta” (MP).

Migrin kanta voi johtua siitä, että puhuttelupöytäkirjan mukaan mies oli tullut tapaamaan Alia militian tietämättä. Näin ollen voidaan katsoa, että häneen ei ottanut yhteyttä shiiamilitia organisaationa, vaan ainoastaan sen yksittäinen jäsen.

2) Oliko Alia uhkailtu vai pelkästään varoitettu? Migri on päätöksessään tulkinnut, että Alia ei ole uhattu: ”Olet kertonut, ettei sinua ole uhattu.” (MP) Puhuttelupöytäkirjassa Ali kuitenkin viittaa uhkailuun: ”Samana päivänä uhattiin ja seuraavana aamuna pakenin pois” (PP) Sanoja “varoitus” ja “uhkailu” on kuitenkin käytetty puhuttelussa epäjohdonmukaisesti ja sekaisin.

Tämä ero voi tuntua pieneltä, mutta turvapaikkaprosessin näkökulmasta se ei sitä välttämättä ole. Uhkaus on varoitusta selkeästi suorempi ja konkreettisempi. Uhkauksessa sanotaan, että sinulle tapahtuu jotain pahaa, kun taas varoituksessa todetaan, että sinulle saattaa tapahtua jotain pahaa. Vainon todistaminen on helpompaa uhkailun kuin varoituksen perusteella. Näin ollen Migrin määrittely siitä, että Alia on ainoastaan varoitettu, ei uhkailtu, ei ole yhdentekevää turvapaikkakäsittelyn kannalta.

Samoin kysymys siitä, kuka Alia on lähestynyt – shiiamilitia vai yksittäinen henkilö – on tärkeä. Lainsäädännön mukaan turvapaikan myöntämisen edellyttämää vainoa voivat harjoittaa viralliset tahot, jollaiseksi myös shiiamilitiat voidaan laskea. Yksittäiset henkilöt eivät kuitenkaan ole tällaisia virallisia tahoja, joten yksittäisen henkilön esittämä varoitus tai edes uhkaus ei oikeuta turvapaikkaan, kun taas virallisen tahon esittämä uhkaus voi sellaiseen oikeuttaa.

Huomioon pantavaa Aliin tapauksessa on myös se, että Ali kertoo puhuttelupöytäkirjan mukaan arvostelleensa uskonnollisia johtajia ja shiiamilitioita. Hän myös kuvailee itseään uskonnottomaksi. Sekä poliittinen mielipide että uskonto ovat mahdollisia vainon syitä ja siksi myös syitä turvapaikkaan. Näihin ei kuulustelussa kuitenkaan juurikaan puututa.

Alilta kysytään kyllä, oliko hän arvostellut uskonoppineita ja militioita aiemmin. Häneltä ei kuitenkaan kysytä sitä, milloin ja miten hän oli alkanut muodostaa poliittisia tai uskonnollisia mielipiteitään ja mahdollisesti ilmaista niitä. Miksi Alin poliittisuutta tai uskonnollisuutta ei ole selvitetty, vaikka ne ovat turvapaikan mahdollisia edellytyksiä?

Ehkä puhuttelupöytäkirjan järkyttävin asia tulee sen lopussa. Kuulustelija tiivistää Alin kertomuksen ja kysyy, onko tällä vielä jotain lisättävää. Ali vastaa:

”Ei ollut pelkästään yksi räjähdys. Paljon oli tapahtunut.” (PP)

Sitten haastattelu päättyy.

Ali on siis selkeästi ilmaissut, että aiheeseen liittyy paljon muutakin, mitä hän ei vielä ole kertonut. Kuulustelija ei kuitenkaan enää palaa tähän. Hän ei kysy, mitä Ali lausahduksella tarkoittaa tai mitä muuta on tapahtunut.

Edelleenkään emme tiedä vastausta tähän kysymykseen, mutta se olisi saattanut muuttaa Aliin elämän suunnan.

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Tätä juttua varten hän kävi Alin luvalla tämän turvapaikka-asiakirjat* läpi selvittääkseen tarkemmin, mistä tapauksessa on kyse.

*Puhuttelupöytäkirja (PP), Maahanmuuttoviraston päätös (MP) ja Hallinto-oikeuden päätös (HP). Puhuttelupöytäkirja on turvapaikkahaastattelun yhteydessä laadittava dokumentti, josta haastattelun kulku sekä kysytyt kysymykset ja vastaukset käyvät ilmi. Maahanmuuttoviraston päätös on päätös siitä, myönnetäänkö hakijalle turvapaikka vai ei. Päätöksestä käyvät ilmi myös siihen liittyvät perustelut. Hallinto-oikeuden päätös tehdään siinä tapauksessa, jos kielteisen päätöksen saanut hakija valittaa päätöksestä Hallinto-oikeuteen.

***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

He sanoivat, että minä olen petturi

sitaatti_leiska_5Alaa on Etelä-Irakista, Basrasta Suomeen turvapaikanhakijana tullut nuori tietokoneinsinööri, joka on työskennellyt vuosia ulkomaisten yhtiöiden palveluksessa. Hän on sunnimuslimi, mutta kaupungissa, jossa hän asui, on enemmistö shiiamuslimeja.

Maahanmuuttovirasto (Migri) kuvaa päätöksessään shiiojen ja sunnien ristiriitoja ja toteaa päätöksessä kahteen kertaan:

“Yksityishenkilön turvallisuus voi Basrassa joutua uhatuksi lähinnä sellaisessa tilanteessa, että hän toimii vastoin shiamuslimien arvoja ja normeja.”

Tästä ei Alaan tapauksessa kuitenkaan ole lainkaan kysymys. Kysymys on siitä, että shiiamilitia vainoaa systemaattisesti henkilöitä, jotka ovat olleet ulkomaalaisten palveluksessa tai tekemisissä heidän kanssaan.

MigriLeaksin hallussa on useita turvapaikkapäätöksiä, joista selviää, että Alaa ei ole ainoa ulkomaalaisten kanssa työskennellyt ja vainosta raportoinut (ks. myös Mohammedin tapaus).  Maahanmuuttovirasto kuitenkin toteaa Norjan maahanmuuttoviraston maapalvelun raporttiin vedoten, että tilanne on muuttunut ja vaino on loppunut sen jälkeen, kun USA vetäytyi Irakista vuonna 2011. Valitettavasti kyseisessä raportissa ei eritellä, mistä tieto vainon päättymisestä on peräisin.

Alaa kertoo työskennelleensä sekä amerikkalaisessa että englantilaisessa yrityksessä tietotekniikkainsinöörinä. Hänellä on todisteena yrityksen ID-kortti sekä palkkatodistuksia. Syyskuussa 2015 shiiamilitia aktivoitui ja ulkomaisissa yrityksissä työskentelevät alkoivat saada uhkauksia.

Alaa kertoo turvapaikkapuhuttelussa:

“Syyskuussa aloin olemaan paljon varovaisempi, sillä syyskuun viimeisellä viikolla kuultiin, että ihmisiä siepataan jatkuvasti. Sitten lokakuussa tilanne oli rauhallinen ja olin menossa kauppaan ostoksille ja puhelin soi. Puhelu tuli kansainvälisestä numerosta, ja kysyivät minua nimeä. Kysyivät miksi olen petturi ja teen töitä ulkomaalaisten kanssa. Tämä henkilö sanoi, miksi olen petturi, vakooja, ilmiantaja ja miksi teet ulkomaalaisille töitä. He sanoivat, että he tietävät minusta kaiken ja tämän jälkeen laitoin puhelimen kiinni. Kävin ostoksilla ja palasin kotiin.”

Jäljempänä palataan myös uhkauskirjeeseen, jonka Alaa sai. Edellä kerrottuun uhkauspuheluun Maahanmuuttovirasto otti kantaa näin:

“Maahanmuuttovirasto hyväksyy kertomasi perusteella tosiseikkana saamasi uhkauspuhelun ja -kirjeen. Edellä esitetyn kokonaisuuden perusteella Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan hyväksy tosiseikkana, että uhkaus olisi nimenomaisesti kohdistettu sinuun, vaan kyseessä oli yleisesti kaikille ulkomaalaisten kanssa työskenteleville jaettu uhkaus.”

Siis toisin sanoen, henkilökohtainen puhelu ja henkilöön kohdistuva uhkaus ei Maahanmuuttoviraston mielestä ole henkilökohtainen uhkaus, koska vastaavanlainen on esitetty myös joillekin muille.

Alaa jatkaa turvapaikkapuhuttelussa kertomustaan:

“En välittänyt puhelinsoitosta ja samana päivänä kello 23.30 ne ampuivat meidän taloa kohti ja olimme alakerrassa nukkumassa ja menimme vanhempien makuuhuoneeseen piiloon. Sitten kuului räjähdyksen ääniä ja ikkunat meni rikki. Meitä pelotti kovasti, koska emme tienneet, mitä oli tapahtumassa. Sen jälkeen soitin luotettavalle ystävälle ja hän sanoi, ota perheesi ja tule minun luokseni. Meni yksi tunti, ennen kuin uskalsin liikkua, koska en tiennyt kuka on puutarhassa. Se pommi, joka aiheutti räjähdyksen oli käsikranaatti ja militantit käyttävät niitä. Tarkistettiin, että pimeässä puutarhassa ei ole ketään, ja läksimme sitten kaverini luo. Kun oltiin oltu perheen kanssa ystävän luona yötä ja niin aamulla isä sanoi, että meidän pitää mennä kotiin hakemaan tärkeitä tavaroita ja rahaa kotoa. Lähdettiin aamulla klo 10.00-10.30 kotiin, niin meidän talon aidoilla ja pienessä mökissä talon seinään oli maalattu vaaditaan verta. Kysyimme naapureilta kuka on sen kirjoittanut, ja he sanoivat, etta mustiin pukuihin pukeutuneet miehet. Jäin ottamaan kuvia talon ulkopuolelle. Isä meni sisään ja löysi sisältä uhkauskirjeen [shiiamilitialta], jossa solvattiin minua. Uhkauskirjeessä oli aluksi koraanin sanoja ja heidän logo ja siinä sanottiin, että teet englantilaisilla ja amerikkalaisille töitä ja olet petturi ja sinulta leikata pää poikki, ja sinulla on 48 tuntia aikaa lopettaa työt ulkomaalaisille. Isä meni sisään ja otti kuvia rikkonaisista paikoista ja ikkunoista ja isä sanoi, että meidän pitää mennä tekemään poliisilaitokselle rikosilmoitus.”

Päätöstekstissään Maahanmuuttovirasto kyllä mainitsee taloon ampumisen, mutta ohittaa käsikranaatin heiton kokonaan. Alaa on esittänyt todisteena kuvia talosta ja vaaditaan verta -tekstistä hyökkäyksen jälkeen. Maahanmuuttovirasto toteaa, että kopioina niiden todistusarvo on kuitenkin heikko.

Alaan isä halusi tehdä hyökkäyksestä rikosilmoituksen poliisille. Poliisiasemalla ei kuitenkaan heitä autettu, vaan poliisiupseeri kehotti perhettä lähtemään pois.

Alaa kertoo turvapaikkapuhuttelussa edelleen:

“7 minuuttia sen jälkeen, kun olimme lähteneet poliisilaitokselta pois ja 150 m poliisiasemalta tuli auto, jonka ikkunat olivat tummentuneet ja henkilöt tulivat autosta aseiden kanssa ja ne löivät minua ja isääni takaraivoon aseenperällä ja sen jälkeen minut laitettiin autoon. Päähäni laitettiin pussi, jotta en näe mitään. Kun minua lyötiin päähän, menetin tajuntani ja heräsin siihen, kun minä istuin väärinpäin tuolissa kädet ja jalat sidottuina ja pussi päässä. Tässä vaiheessa en tiennyt, mitä minun isälle on tapahtunut. Huoneeseen tuli 2 henkilö, päättelin sen äänistä. He ottivat kaikki minun vaatteeni pois, jättivät vain pikkuhousut jalkaani. He sanoivat, että minä olen petturi, miksi minä teen töitä ulkomaalaisille. Kaksi henkilö nimittelivät ja haukkuivat minua koko ajan, olin petturi ja agentti ja siellä haisi tupakan haju. He olivat polttaneet tupakkaa ja he sammuttivat tupakan minun selkääni. Siellä kuului ihmisten itkua ja huutoa. Tämä tapahtui usein, kuului huutoa ja sitten hiljeni. He koko ajan pahoinpitelivät minua. Löivät avokämmenillä minua ja jollain kepillä jalkoihin. Sitten he jatkoivat koko ajan tupakan sammuttamista selkääni ja monesti pyysin heitä lopettamaan sen. Menetin myös monesti tajuntani. Pahoinpitely jatkui koko ajan ja he kysyivät mitä tietoa sinä saat ja levität näille yrityksille. Sanoivat myös, että sinulla on sisko, joka työskentelee Englannin konsulaatissa ja he myös tiesivät siskon nimen. Monesti minä tarvitsin mennä vessaan, mutta he eivät antaneet minun mennä vessaan, vaan jouduin virtsaamaan omaan paikkaani. He sanoivat, että olen sika ja sinä ansaitset tämän.He sanoivat, että he ovat varma, että sinä ja sisko olette vakoojia, koska siskoni on tehnyt työtä englannin konsulaatissa ja hän on saanut Englannissa turvapaikan.”

Alaa vapautetaan 60 000 dollarin lunnaita vastaan. Hänellä oli hyvä palkka ja shiiamilitia tiesi sen. Viiden päivän kidnappauksen jälkeen omaiset löysivät hänet aavikolta tien vierestä shiiamilitian ilmoittamasta paikasta.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että:

“Kertomasi sieppauksesta ja siitä vapautumisestasi oli yleisluontoinen. Esitit lääkärinlausunnon kertomasi tueksi liittyen tupakalla polttamiseen. Sen todistusarvo on kuitenkin olematon, koska jälkien alkuperästä tai etenkään niiden tekjästä ei sitä kautta voida saada selvyyttä. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että shiiamilitia — olisi siepannut sinut.”

Maahanmuuttovirasto siis katsoo kokonaisuutena, että Alaa ei ole saanut henkilökohtaista uhkausta. Nimellä soitettu uhkauspuhelu ja nimelle osoitettu uhkauskirje ovat yleisluontoisia eivätkä kohdistu henkilöön. Käsikranaattia ei ole olemassa, taloon ampumista kylläkin. “Verta vaaditaan”-tekstiä aidassa ja talon vaurioita ei ole olemassa, koska kuvilla maahanmuuttoviraston mielestä ei ole todistusarvoa. Tupakan sammuttamisesta johtuvilla selässä olevilla arvilla ei ole todistusarvoa, koska tekijää ei voi nimetä.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että ammattiin liittyvä uhka poistuu lopettamalla kyseisen ammatin harjoittamisen.

“Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana, että sinut tapettaisiin tai olisit muuten vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi kotimaahasi. Pelkosi ei ole siten objektiivisesti perusteltua.”

Alaa sai marraskuussa 2016 Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen. Poliisin kertoessa päätöksestä Alaa totesi olevansa väsynyt taistelemaan oikeuksistaan ja allekirjoitti suostumuksen vapaaehtoiseen paluuseen. Hän kertoi tästä vastaanottokeskuksessa joillekin turvapaikanhakijoille, mutta ei ilmoittanut asiasta perheelleen. Muutamien päivien päästä perheelle tuli nimetön puhelinsoitto. Siinä uhattiin, että jos Alaa palaa Irakiin, hänet tapetaan petturina. Alaa ilmoitti asiasta poliisille. Todennäköinen  tiedon vuotaja Irakiin asuu vastaanottokeskuksessa ja on tiedossa.

Alaa sai hyvän lakimiehen. Asia on hallinto-oikeudessa.

***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

Risikko ja kuusi vaihtoehtoista totuutta

risikko_720Keskiviikkona Suomen maahanmuuttotilanteesta vastaava sisäministeri Paula Risikko (kok.) kävi tapaamassa mieltään osoittavia turvapaikanhakijoita Helsingin keskustassa. Hän piti turvapaikanhakijoille pienen puheen, jossa hän valehteli heille. Tämä ei myöskään ole ainoa kerta, kun Risikko on valehdellut Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Tässä kuusi Risikon esittämää vaihtoehtoista totuutta, tai selväksi suomeksi, valhetta.

Valhe 1. ”Jokainen turvapaikkapäätös
käsitellään yksilöllisesti.”

Näinhän sen pitäisi mennä. Vertailemalla Maahanmuuttoviraston tehtailemia turvapaikkapäätöksiä käy kuitenkin selväksi, että näin ei ole. Päätöksissä on nimittäin usein jopa useita kappaleita tekstiä, jotka ovat identtiset muiden samasta maasta tulleiden turvapaikanhakijoiden päätösten kanssa. Erityisen räikeästi tämä henkilökohtaisuuden puute tulee esiin seuraavassa esimerkissä. Useissa päätöksissä käsitellään Bagdadin turvallisuutta. Eräässä bagdadilaisen ihmisen päätöksessä puhutaan erityisesti Anbarin läänistä Bagdadiin tulleista maan sisäisistä pakolaisista ja näitä kohtaavista haasteista. Kuitenkin kyseisen päätöksen asianomistaja on itse kotoisin Bagdadista, ei Anbarin läänistä. Toisin sanoen Anbarin läänistä tulleiden sisäisten pakolaisten turvallisuus ei liity hakijan omaan tapaukseen millään tavalla. Sama Anbarin läänistä tulleiden sisäisten pakolaisten tilannetta koskeva kappale esiintyy samanlaisena useissa päätöksissä. Tämä ei kuulosta erityisen henkilökohtaiselta, erityisesti kun se ei liity hakijaan tai tämän tapaukseen millään lailla.


Valhe 2. ”Jokainen [turvapaikka]hakemus käsitellään kuitenkin — laadukkaasti.”

Turvapaikanhakijoilta vietiin syksyllä 2016 oikeus saada avustaja turvapaikkapuhutteluun [1]. Suomen Asianajajaliitto arvelee tämän vaikuttaneen niin, että turvapaikkapäätöksistä tulee enemmän valituksia [2]. Muutos on siis vaikuttanut paitsi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan, myös turvapaikkaprosessiin laatuun. Myös oikeuskansleri totesi tarkastuskäynnillään marraskuussa, että maahanmuuttoviraston toiminnassa on laatuongelmia [3]. Lisäksi sekä kirkolliset että seksuaalivähemmistöjä edustavat järjestöt ovat olleet huolissaan turvapaikkapäätösten laadusta [4]. Maahanmuuttovirasto on rauhoitellut tätä sanomalla, että Seta on käynyt kouluttamassa heidän henkilökuntaansa [5]. Seta kuitenkin huomauttaa, että se ei ole useaan vuoteen kouluttanut Maahanmuuttoviraston henkilökuntaa [6]. Maahanmuuttovirasto siis johtaa harhaan puhuessaan päätöstensä laadukkuudesta.

Valhe 3. ”Meillä katsotaan jo siinä hakuvaiheessa, että onko maa sellainen, mihin voi palata.”

Nyt puhutaan Irakista. Viime toukokuussa Maahanmuuttovirasto julisti Irakin turvalliseksi maaksi [7]. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio on kuitenkin myöntänyt, että linjauksessa ei ensisijaisesti ollut kyse Irakin turvallisuuden paranemisesta, vaan halusta saattaa Suomen turvapaikkalinja Ruotsin tasolle [8]. Kyse ei siis oikeastaan ollut siitä, että maa olisi sellainen, “mihin voi palata”. Syyskuussa Ruotsi totesikin Irakin turvallisuustilanteen heikentyneen [9] ja tähdensi, että ainoastaan Irakin Kurdistania voidaan pitää vakaana [10]. Suomi myötäili, mutta turvapaikkapolitiikkaan se ei vaikuttanut [11]. Suomi palauttaa tälläkin hetkellä ihmisiä esimerkiksi Bagdadiin. Ruotsi sen sijaan ei edes lennä Irakiin turvallisuussyihin vedoten [12]. Muiden maiden ohella myös Suomen Ulkoasianministeriö suosittaa välttämään kaikkea matkustamista Irakiin taisteluiden ja väkivaltaisuuksien vuoksi [13]. Irak ei ole turvallinen maa.

Valhe 4. ”Kun tulee se lainvoimainen päätös, kielteinen päätös, sitten pohditaan, että miten se vapaaehtoinen paluu onnistuisi. Järjestö ja poliisi hoitaa sen ja lähtökohtaisesti mietitään, että mikä olisi ihmiselle parasta. — Ei pakkopalautuksia, vain näitä vapaaehtoisia palautuksia.”

Videolla näkyy auto, jossa lukee selkeäksi suomeksi ”poliisi”. Auton takana näkyy lentokone. Kaksi poliisia saattaa miehen portaita ylös lentokoneen ovelle. Ovella mies pyristelee, mutta poliisit työntävät hänet koneeseen. [14] Kun Risikolle näytetään tämä tai joku vastaava video, sen sisältö näyttää silminnähden häiritsevän häntä, mutta hän toteaa ainoastaan: ”Joo. Mutta…” [15] Myös valtamedia on raportoinut pakkopalautuksista [16]. Risikko ei voi siis näiltä osin mitenkään vedota tietämättömyyteen. Ihmisiä on viety suomalaisen poliisin toimesta lentokoneeseen nippuunlaittamisvyössä [17]. Ei vaikuta kovin vapaaehtoiselta, eikä myöskään siltä, mikä olisi ihmiselle parasta.

Valhe 5. ”Me toimimme täysin Suomen lainsäädännön mukaan.”

Oikeuskanslerille tehty kantelu viittaa siihen, että vuonna 2016 Suomen ulkomaalaislakiin [18] tehdyt muutokset ovat ristiriidassa Suomen perustuslain [19] sekä usein ihmisoikeussopimusten kanssa [20]. Vuonna 2016 Suomen lainsäädäntöä esimerkiksi muutettiin niin, että turvapaikanhakijoiden oikeutta saada oikeusapua turvapaikkapuhuttelussa kavennettiin merkittävästi [21]. Lisäksi pakolaisstatuksen saaneiden ihmisten perheenyhdistämistä vaikeutettiin [22]. Laki myös ainoastaan antaa prosessille suuntaviivat. Myös Maahanmuuttovirasto teki vuonna 2016 turvapaikanhakijoiden tilannetta heikentäviä päätöksiä. Irak, Afganistan ja Somalia julistettiin turvallisiksi maiksi [23] ja toissijaisen suojelun antamista irakilaisille tiukennettiin [24]. Käytännössä tämä tarkoittaa suojelua, joka voidaan myöntää, jos turvapaikan edellytykset eivät, mutta hakija on kuitenkin vaarassa kotialueellaan. Yhdessä nämä muutokset ovat luoneet merkittäviä heikennyksiä turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudelliseen asemaan Suomessa.

Lisäksi oikeuskanslerin raportista käy ilmi, että Maahanmuuttovirasto ei aina ole toiminut aivan lain puitteissa [25]. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio on vieläpä myöntänyt tämän olleen tarkoituksellista [26]. Toisaalta Risikon vedotessa lainsäädäntöön on myös tärkeää huomioida, että lainsäädäntö sinänsä ei takaa oikeudenmukaista tai inhimillistä päätöksentekoa. Nykyisen lainsäädännön puitteissa Maahanmuuttovirasto on lähettämässä takaisin miestä, joka pakeni shiiamilitian kidutettua häntä syksyllä 2015. Shiiamilitioiden tiedetään olevan haluttomia luopumaan uhreistaan, mutta maahanmuuttoviraston mukaan se, että shiiamilitia on kertaalleen kiduttanut häntä ei takaa sitä, että he kiduttaisivat häntä uudestaan. [27] Samoin nykyisen lainsäädännön puitteissa Maahanmuuttovirasto on lähettämässä irakiin äidin ja vauvan, vaikka isällä on turvapaikka eikä hän voi palata Irakiin. Maahanmuuttoviraston mukaan avioliitto ja yhteinen lapsi ei ole sellainen Suomeen syntynyt side, jonka perusteella oleskelulupa olisi syytä myöntää. [28]

Valhe 6. ”Suomalaisessa turvapaikanhakujärjestelmässä ihmisiä kohdellaan arvokkaasti, he saavat jo hakuprosessinsa aikana turvan ja tarvittavat palvelut.”

Helmikuussa 2017 julkisuuteen tuli tapaus, joissa seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen takia turvapaikkaa hakeneilta oli kysytty intiimejä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä heidän seksuaalisesta toiminnastaan. Esimerkiksi tällaisia: ”Minkälaista seksiä te harrastitte [sun eka kerralla], mitä siinä tapahtui? — Ovatko sinun myöhemmät suhteesi olleet sellaisia, että olette tehneet sitä samalla tavalla ns. molemminpäin?” [29] Hakijat saivat negatiivisen päätöksen, koska he eivät ilmaisseet seksuaalista identiteettiään riittävän yksityiskohtaisesti ja uskottavasti. Heidän seksuaalinen toimintansa ei näyttänyt vaikuttavan päätökseen millään tavalla. Toisin sanoen heitä oli pyydetty kertomaan tuntemattomalle virkamiehelle hyvin intiimejä yksityiskohtia heidän seksielämästään – ja tämä kaikki oli vielä täysin turhaa. Tällainen on nöyryyttävää, ei ihmisen arvokasta kohtelua.

Valheet 1, 2 ja 6 perustuvat sisäministeri Paula Risikon eräälle ihmisoikeusaktivistille lähettämään kirjeeseen. Valheet 3-5 perustuvat puheeseen, jonka Risikko piti Kiasman edessä irakilaisille mielenosoittajille 16.2.2017 [30].

[1] YLE 1.9.2016. Suomi kavensi turvapaikanhakijan oikeutta saada ilmaista oikeusapua.
[2] MTV 8.2.2017. Asianajajaliitto: KHO joutui turvaamaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa poikkeuskeinoin.
[3] Valtioneuvoston oikeuskansleri 3.2.2017. Maahanmuuttoviraston menettely.
[4] Kirkko ja kaupunki 19.1.2017. Maahanmuuttovirasto toivoo kirkoilta ja Setalta apua.
[5] YLE 7.2.2017. Asylsökande: Migrationsverket tror inte att jag är homosexuell.
[6] Seta 8.2.2017. Keskustelu lhbtiq-turvapaikanhakijoista kiihtyy.
[7] Maahanmuuttovirasto 17.5.2016. Humanitaarista suojelua ei myönnetä enää, uudet maalinjaukset Afganistanista, Irakista ja Somaliasta.
[8] YLE 17.5.2016. Maahanmuuttovirasto tiukensi linjaansa: Suomi ei voi olla houkuttelevampi, kuin Ruotsi.
[9] Sveriges Radio 19.11.2016. Migrationsverket: Situationen i Irak had förvärrats.
Helsingin Sanomat 19.11.2016. Ruotsin maahanmuuttovirasto: Irakin turvallisuustilanne on pahentunut – ”Ei vaikuta suoraan” Suomen linjauksiin.
[10] Sveriges Radio 19.11.2016. Migrationsverket: Situationen i Irak had förvärrats.
[11] Helsingin Sanomat 17.1.2017. Migri: Uudet maaraportit Irakista, Afganistanista ja Somaliasta eivät muuta turvapaikkakäytäntöjä.
[12] Sveriges Radio 1.2.2017. Flyg till Irak stoppas.
[13] Ulkoasiainministerio 17.2.2017. Irak: matkustustiedote.
[14] Finland and refugees 31.1.2017. Finnish police deporting refugees at the Helsinki-Vantaa airport.
[15] Finland and refugees 15.2.2017 [noin kohdasta 8.40 alkaen]. Interior minister Paula Risikko visits the demonstration of the Iraqi asylum seekers.
[16] Iltalehti 19.1.2017. Pakkopalautus: Suomi poistaa maasta turvapaikanhakijoita, jotka vastustavat palautusta.;
YLE 27.1.2017. Hayder suljettiin säilöön, eikä hän ymmärrä miksi – ”Ainoa ongelmani on kielteinen turvapaikkapäätös”;
Hufvudstadsbladet 6.2.2017. Många väntar bakom lås och bom – nu tvångavvisasa irakier varje vecka.
[17] Finland and refugees 8.2.2017. Aziz was deported to Bagdad.
[18] Ulkomaalaislaki 301/2004.
[19] Suomen perustuslaki 1999/731.
[20] MigriLeaks 30.1.2017. Kantelu oikeuskanslerille Suomen turvapaikkapolitiikasta.
[21] YLE 1.9.2016. Suomi kavensi turvapaikanhakijan oikeutta saada ilmaista oikeusapua.
[22] Iltalehti 17.6.2016. Eduskunnalta päätös – perheenyhdistäminen vaikeutuu.
[23] Maahanmuuttovirasto 17.5.2016. Humanitaarista suojelua ei myönnetä enää, uudet maalinjaukset Afganistanista, Irakista ja Somaliasta.
[24] Turkulainen 6.7.2016. Yhä useampi irakilainen saa kielteisen turvapaikkapäätöksen – Tässä karu syy.
[25] Valtioneuvoston oikeuskansleri 3.2.2017. Maahanmuuttoviraston menettely.
[26] YLE 3.2.2017. Migrin johtaja suhtautuu oikeuskanslerin moitteisiin vakavasti.
[27] MigriLeaks 13.2.2017. He sitoivat kätesi ja heittivät sinut pimeään huoneeseen.
[28] MigriLeaks 32.1.2017. Äidin ja vauvan käännyttäminen – Migri: ”Lapsen etu on kasvaa erossa isästään”.
[29] YLE 7.2.2017. Asylsökande: Migrationsverket tror inte att jag är homosexuell.
[30] Finland and refugees 15.2.2017. Interior minister Paula Risikko visits the demonstration of the Iraqi asylum seekers.

Migri erottaa veljekset toisistaan

13-vuotias Salah ja 22-vuotias Hassan ovat veljeksiä. Migrileaks kirjoitti veljesten tapauksesta tammikuussa. He saapuivat yhdessä Suomeen ja hakivat turvapaikkaa. Molempien turvapaikkaperusteet olivat suurelta osin samat. Salah sai kuitenkin positiviisen ja Hassan negatiivisen päätöksen.

Salah ja Hassan ovat sunneja ja kotoisin Mosulista. Heidän isänsä oli tunnettu toimittaja, joka surmattiin. Hassan jatkoi isänsä ammatissa. ISISin joukkojen lähestyessä kaupunkia veljekset pakenivat Bagdadiin.

Hassan vetoaa turvapaikkapuhuttelussa toimittajan ammattiinsa. Hänen isänsä lisäksi myös muita toimittajia on surmattu Irakissa. Myös Maahanmuuttovirasto Migri on tietoinen tästä:

”Isis on surmannut Mosulissa esimerkiksi henkilöitä, joiden on katsottu vastustaneen ISISiä ja sen ideologiaa. ISIS on tappanut Mosulissa myös esimerkiksi lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia, kaupunginvaltuuston työntekijän, toimittajia… Edellä kerrotun maatiedon mukaan toimittajat ovat Mosulissa vaarassa tulla tapetuiksi.” (HMP)

Migri kuitenkin jatkaa, että koska Hassan on vielä nuori ja toiminut toimittajana vain lyhyen aikaa, hän ei ole vaarassa joutua tapetuksi työnsä vuoksi. Migri ei kuitenkaan perustele sitä, miten Hassanin ikä vaikuttaa uhkaan tai miksi ISIS olisi kiinnostunut tämän työuran pituudesta.

Puhuttelupöytäkirjasta käy sen sijaan ilmi, että vaikka Hassanilta on kysytty, millaisia asioita hän toimittajana käsitteli, aiheesta on keskusteltu haastattelussa varsin yliolkaisesti. Eikö tämän asian tarkempi selvittäminen olisi päätöksen kannalta olennaista? Jos ISISin todetaan surmanneen heidän ideologiaansa vastustaneita henkilöitä, myös toimittajia, on olennaista selvittää, kirjoittiko Hassan poliittiseksi katsottavia uutisjuttuja vai raportoiko hän esimerkiksi julkkisjuoruja.

Migri katsoo, että Hassanin kohdalla isän surmaaminen ja toimittajan työ eivät ole riittävä peruste turvapaikalle. Sen sijaan Migri katsoo, että kumpikaan veljeksistä ei voi palata Mosuliin, koska he ovat paenneet sieltä:

”ISIS on rankaissut [sic] äärimmäisillä tavoilla ihmisiä, jotka ovat yrittäneet paeta ISISin hallussa olevilta alueilta. Monia pakoon yrittäneitä on surmattu. — Mosulista pakeneminen voidaan katsoa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. — Kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi.” (HMP, SMP)

Turvapaikan myöntämisen edellytykset siis täyttyvät molempien veljesten kohdalla, mutta ratkaisut ovat silti erilaiset.

Salahille myönnetään turvapaikka, mutta Hassanille suositellaan sisäistä pakoa takaisin Bagdadiin.

Migrileaks kirjoitti veljesten tapauksesta tammikuussa. Jutusta ilmenee, että siihen asti, kun turvapaikkapäätökset tulivat, veljekset asuivat yhdessä ja Hassan huolehti pikkuveljensä ruoasta, siisteydestä ja vapaa-ajasta. Käytännössä hän siis toimi veljensä huoltajana.

Erityisen mielenkiintoista veljesten päätöksissä on se, että pelkästään niiden perusteella lukija ei voi päätellä, että Salahilla tai Hassanilla edes olisi veli saati sitten, että tämä olisi Suomessa.

Tämä on erityisen silmiinpistävää 13-vuotiaan Salahin päätöksessä:

”Ulkomaalaislain 105 b X:n mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempansa tai muu hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannut henkilö.

Olet turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että sinulla on puhelinyhteys äitiisi ja että hän on tällä hetkellä Turkissa.” (SMP)

Migri on siis kiinnostunut Salahin Turkissa paossa olevasta äidistä. Sen sijaan päätöksessä ei mainita sanallakaan hänen täysi-ikäistä isoveljeään, joka on vastannut hänen ”tosiasiallisesta huollostaan” koko Suomessa oleskelun ajan.

Veljekset ovat tehneet turvapaikkahakemuksensa ja käyneet turvapaikkapuhuttelussa samana päivänä. Samoin molempien turvapaikkapäätökset on tehty samana päivänä. Veljesten päätöksissä on paikoitellen käytetty lähes sanasta sanaan samoja ilmaisuja esimerkiksi puhuttaessa heidän isänsä kuolemasta. On siis epätodennäköistä, että Migri ei olisi ollut tietoinen siitä, että hakijat ovat veljeksiä.

Näin ollen päätös jättää mahdollinen huoltaja, täysi-ikäinen veli, pois pikkuveljen päätöksestä on ollut tietoinen. Migri on pyyhkinyt heidän välisensä siteen pois tekemällä siitä näkymättömän.

Siinäkin tapauksessa, että turvapaikkaperusteet eivät täyttyisi, Migrin on mahdollista myöntää turvapaikanhakijalle oleskelulupa, ”jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi” (HMP).

Migri toteaa kuitenkin Hassanin päätöksessä: ”Asiassasi ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.” (HMP)

Jos uuteen maahan yksin jäävä alaikäinen pikkuveli ei ole ”yksilöllinen inhimillinen syy”, mikä sitten on?

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Tätä juttua varten hän analysoi Salahin ja Hassanin turvapaikka-asiakirjat*

*Hassanin puhuttelupöytäkirja (HPP), Hassanin maahanmuuttoviraston päätös (HMP), Salahin maahanmuuttoviraston päätös (SMP), Hassanin valitus hallinto-oikeudelle (HV). Puhuttelupöytäkirja on turvapaikkahaastattelun yhteydessä laadittava dokumentti, josta haastattelun kulku sekä kysytyt kysymykset ja vastaukset käyvät ilmi. Maahanmuuttoviraston päätös on päätös siitä, myönnetäänkö hakijalle turvapaikka vai ei. Päätöksestä käyvät ilmi myös siihen liittyvät perustelut. Turvapaikanhakijalla on oikeus valittaa maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeudelle.

***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

Äidin ja vauvan käännyttäminen – Migri: “Lapsen etu on kasvaa erossa isästään”

Nina (nimi muutettu) on hakenut turvapaikkaa Suomesta. Hän on kertomansa mukaan kotimaassaan hengenvaarassa isänsä työn takia. Myös Ninan isä on hakenut turvapaikkaa Suomesta.

Nina on mennyt naimisiin Suomesta oleskeluluvan saaneen miehen kanssa. Pariskunnalla on yhteinen lapsi ja Nina odottaa toista lasta.

Ulkomaalaislain 52 pykälän mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Migrin tulkinta: Avioliitto ja yhteinen lapsi Suomessa asuvan henkilön kanssa ei ole sellainen side, jolla oleskelulupa pitäisi myöntää.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus: “Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan…” (artikla 9). “Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä” (artikla 10).

Migrin tulkinta: Raskaana oleva äiti ja vauva voidaan palauttaa Irakiin hengenvaaraan. Isältä viedään oikeus perheeseen ja lapselta oikeus isään, mutta “lapsen etu kokonaisuutena huomioiden… on hänen etunsa mukaista kasvaa ja kehittyä itselleen sopivalla tavalla… Irakissa.”

Ulkoasiainministeriön matkustustiedote suomalaisille 16.1.2017 “Turvallisuustaso, vältä kaikkea matkustamista”. Migrin tulkinta: ei koske irakilaisia äitejä ja heidän Suomessa syntyneitä vauvojaan.

Seuraavassa Migrin joulukuussa 2016 antama päätös kokonaisuudessaan: