Aidoksi kristityksi hallinnollisella päätöksellä – askel kohti mielivaltaa?

Kuva: Kari Kosonen/Yle

Suomen perustuslaki takaa kirkon ja valtion eron. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkolla ei ole sananvaltaa valtiollisiin asioihin. Ja päinvastoin: valtio ei voi määrätä kirkon sisäisistä, uskonnollisen vakaumuksen piiriin kuuluvista asioista. Tämä koskee myös muita uskontokuntia kuin luterilaista ja ortodoksista kirkkoa.

Kuitenkin viime aikoina valtio on puuttunut varsin näkyvästi juuri kristittyjen vakaumuksellisiin asioihin, kun yksittäinen valtion virasto, Maahanmuuttovirasto, on ottanut vallan määrittää kuka on ja kuka ei ole ”aito” kristitty sekä sen, millä perusteilla tämän voi todentaa. Migri voi myös päättää onko kristinuskoon kääntyminen tapahtunut oikean kaavan mukaan, onko elämä kotosalla riittävän kristillistä, käydäänkö seurakunnan tapahtumissa ja harjoitetaanko käännytystoimintaa sopivassa suhteessa – ei liikaa, ei liian vähän.

Näin tehdessään Migri ei ohjaile yksilön toimintaa laillisuuden näkökulmasta. Uskonnon vaihtaminen on jokaisen suomalaisen ja Suomessa asuvan perusoikeus – ja siihen puuttuminen missään muodossa on vähintäänkin arveluttavaa.

Viraston toiminnasta on tehty lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä, joissa kaikissa on havaittu huomattavia puutteita, mutta selvityksillä ei näytä olevan mitään vaikutusta käytännön toimintaan. Migri on ominut paitsi uskonnollisuuden, myös parisuhteen aitouden ja seksuaalisen suuntautumisen määrittelemisen.

Miksi sitten ketään ei-kristittyä pitäisi asian kiinnostaa? Valtiohan voi ohjata yksilön toimintaa hyvin monella taholla nykyisen perustuslain suomin valtuuksin ja asiallisin motiivein, mutta joutuu aina perustelemaan sen. Esimerkiksi tupakoinnin karsiminen verotuksella ja kielloilla on kansanterveydellisesti ja sosioekonomisesti perusteltua. Järjestelmä, joka mahdollistaa lasten huostaanoton vastoin vanhempien tahtoa on perusteltu lastensuojelun perusteella. Nopeusrajoitukset teillä ovat perusteltuja onnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Mutta silloin, kun valtio alkaa määrätä yhä vain abstraktimmista ja yksityisemmistä asioista, lähestytään totalitarismia. Totalitarismi on hallintotapa, jossa on vain yksi ainoa oikea malli toimia ja tämä malli ulottuu lähes tai aivan kaikkeen. Perusteluja toiminnalle ei tarvita, koska totalitaristisen hallinnon perusteeseihin kuuluu se, että se ei tee virheitä tai korjaa itse omat virheensä. Matkalla totalitarismin loppuasemalle on kuitenkin monta pysäkkiä, joilla jokaisella voi junan vielä kääntää. Tämä kuitenkin vaatii sen, että riittävän moni kiinnittää huomiota huonosti perusteltuihin, abstrakteihin – ja ajoin absurdeihin – määräyksiin ja pakottaa valtion muuttamaan linjaansa.

Tällaista abstraktien linjausten rakentelua valtion hallinto on jo harjoitellut useammankin viraston toimesta. Näin saadaan määritelmä sille, kuka on hyvä työtön, hyvä vammainen, hyvä opiskelija, hyvä maanviljelijä, hyvä yrittäjä, hyvä isä, hyvä äiti – ja kuka ei ole. Jos ei sovi hallinnon kirjaamaan malliin, jää palveluiden ulkopuolelle. Tai joutuu ”toimenpiteiden” kohteeksi, jotta sopisi paremmin haluttuun malliin.

Hyvä työtön ei opiskele, ei sairasta, ei mene naimisiin tai saa lapsia. Hän ei muuta toiseen asuntoon – ei edes työtä saadakseen – eikä korjauta autoa. Hän ei uusi silmälaseja tai osta lääkkeitä. Hän ei tarvitse internetiä vaikka hakee töitä joka päivä kaikilta mahdollisilta kanavilta ja on jatkuvasti tavoitettavissa. Hänellä ei tietenkään ole lemmikkieläimiä tai mitään harrastuksia.

Näihin asioihin valtio voi melko surutta puuttua, vaikka suuri osa – avioituminen, lapset, lemmikit, asunnon vaihto, lääkkeet – kuuluvat joko yksityisasioiden tai perustarpeiden piiriin. Puuttuminen on kuitenkin toistaiseksi ollut epäsuoraa (ainoastaan opiskelu on suoraan kielletty ja tähänkin annetaan teoreettinen mahdollisuus mikäli opiskeluun saa TE-toimiston virkailijan hyväksynnän) ja siten ei varsinaisesti riko henkilön oikeuksia. Puuttuminen myöskin harvoin aiheuttaa muuta kuin taloudellista haittaa, vaikka voikin epäsuorasti johtaa henkeen ja terveyteen kohdistuviin vaikutuksiin.

Toinen tilanne on Maahanmuuttoviraston harjoittamien linjanvetojen kanssa. Tämä virasto tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat mahdollisesti henkilön henkeen ja terveyteen – esimerkiksi islamista luopuneen käännytys auktoritaariseen tai totalitaristiseen islamilaiseen maahan, jossa tämä on rikos ja saattaa johtaa epäinhimillisiin rangaistuksiin. Tämä tekee tilanteesta vakavamman, kuin vaikkapa työttömyysturvan tai opintotuen epääminen on.

Linjaukset, joilla määritellään sitä, kuka on ja kuka ei ole kristitty, puuttuvat yksityisen henkilön uskonnonvapauden piiriin kuuluviin asioihin. Kun nämä linjaukset on tehty ohittaen kristillisten yhteisöjen kannan ja ohjeistukset, tai jopa niitä vastaan, puuttuvat ne myös kristillisen yhteisön oikeuteen määrittää oman uskontonsa sisältöä. Nämä molemmat oikeudet – sekä yksilön vapaus uskoa mitä haluaa, että uskontokuntien oikeus päättää omista uskonnollisista asioistaan – on kirjattu Suomen perustuslakiin uskonnonvapauden muodossa. Oikeudet löytyvät myös ihmisoikeusjulistuksesta.

Valtiolla on toki oikeus selvittää uskonnolliseen vainoon vetoavan henkilön tosiasiallista vakaumusta. Jos henkilö on kääntynyt toiseen uskontoon sur place (vastaanottavassa maassa), valtiolla on myös oikeus selvittää uskonnolliseen yhteisöön liittymisen motiiveja, jotta kääntymistä ei voitaisi käyttää tarkoituksellisesti turvapaikan saamiseksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtio tai sen edustaja saa keksiä itse oman uskonnon tai uskonnollisen kääntymyksen määritelmän ja alkaa soveltaa sitä. Sur place tai mikään muukaan pakolaisoikeudellinen säädös ei anna valtiolle oikeutta päättää tästä määritelmästä ja vaihtaa sitä aina sen mukaan, mikä sille itselleen on sopivinta – niin, että mahdollisimman monille uskontoaan vaihtaneille voidaan antaa kielteinen turvapaikkapäätös. Maahanmuuttoviraston, kuten muidenkin virastojen, tulisi linjauksia tehdessään kuunnella eri alojen asiantuntijoita. Lastensuojelu ei voi päättää lasten asioista ilman lastenpsykiatrian, lastenlääketieteen ja perhesosiologian osaamista. Maahanmuuttovirasto ei voi päättää asioita ilman traumapsykologian, alueellisen maatuntemuksen, kielten ja uskonnon osaamista. Kuitenkin näin tunnutaan toimivan [1]

Olemmeko antaneet virkakoneistolle liikaa valtaa? Yksittäiset virastot, jopa yksittäiset virkamiehet, voivat tehdä hyvin kauaskantoisia päätöksiä koskien henkilöiden yksityiselämää ja perustella ne löyhästi luomillaan linjauksilla tai jättää ne kokonaan perustelematta. Tähän olisi korkea aika puuttua, sillä muutoin me kaikki – riippumatta sosiaalisista, ekonomisista tai syntyperään liittyvistä lähtökohdistamme – altistamme itsemme mielivaltaisille päätöksille. Mikäli virastot eivät tottele edes vaaleilla valittuja poliittisia päättäjiä, niin kuinka suuren valtuutuksen oikein olemmekaan heille antaneet? Ja mikä on virkamiesten vastuu?

TIINA PELKONEN

[1] Kirkko ja kaupunki: Suomen kirkonjohtajat kritisoivat turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vaaran keskelle

[2] yle: Sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi – paluuta vanhaan kotimaahan ei ole

Sateenkaari-ihmiset Migrin tähtäimessä

 

Suomen maahanmuuttoviraston – tuttavallisemmin Migrin – asiantuntemusta monilla aloilla on kritisoitu jo vuoden 2015 syksystä lähtien, jolloin heidän työsarkansa synkempi puoli tuli julkiseen tietoisuuteen ns. tavallisille ihmisille. Tekosyynä tuolloin käytettiin kiirettä. Nyt kuitenkin turvapaikanhakijoita on vähemmän kuin ennen ja työntekijöitä luulisi olevan riittävästi.

14.6.2018 julkistamassaan raportissa Migri itse myönsi, että turvapaikkapuhutteluja pääsee hoitamaan kahden viikon koulutuksen jälkeen. Tulkeille ei juurikaan ole valvontaa ja puhuttelunauhoitteet eivät ole siinä kunnossa, että niitä voisi käyttää tulkkauksen tai puhuttelun laadun tarkastamiseksi. (https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4 s.20- 21, 25)

Tämä on suorastaan pelottavaa, sillä monet käsiteltävistä asioista ovat hyvin sensitiivisiä ja vaakakupissa on puhuteltavan ihmisen ja usein myös hänen läheistensä elämä. Yksi erityinen alue, josta tietämys – tai sitten halu toimia oikein – tuntuu puuttuvan kokonaan, on seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien takaaminen.

Jo 2017 syksyllä Silvia Modig teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen lhbtiq*- ohjeistuksesta turvapaikka-asioiden selvittelyssä (http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/ ) . 7.11.2017 Seta julkaisi lausunnon aiheesta, peräänkuuluttaen opastusta ja ohjeistusta virkailijoille. ( https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/ )

Onko ohjeistusta sitten saatu, jää epäselväksi. Ainakin toiminnasta on tehty kantelu, josta vielä ei ole päätöstä.

Puhutteluiden perusteella Migrin virkailijoilla on ollut tapana väheksyä seksuaalisen suuntautumisen ’aitoutta’ ja pitää ihmisten siitä esittämää kertomaa epäuskottavana. Varsinkin, mikäli henkilö on ’tullut kaapista’ vasta ensimmäisen tai toisen negatiivisen päätöksen jälkeen. (https://yle.fi/uutiset/3-9447448 )

Migrillä kollektiivina, jona se valitsi kirjoittaa itseään käsittelevän raportinkin, on kuitenkin velvollisuus käyttää kaikkea vuosien saatossa kumuloitunutta materiaalia ja tieteellistä tutkimusnäyttöä eri aloilta. Migrin tehtävä on myös seurata ajantasaista maatietoa. Lisäksi Migriä sitoo kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimusten koodisto, johon kuuluu esimerkiksi ehdoton palautuskielto.

Raportissaan Migri keskittyi irakilaisiin. Vilkaistaanpa siis mikä on lhbqt oikeuksien tilanne Irakissa. Lähteenä on IraQueer, ensimmäinen ja ainoa Irakin ja Kurdistanin alueella toimiva seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Tosin tosiasiallisesti järjestö toimii lähinnä internetissä, sillä fyysinen eksistenssi on hankalaa ellei mahdotonta ja sen johtohahmot toimivat Irakin ulkopuolelta käsin.

Mikä on Irakin ja Kurdistanin lhbqt oikeuksien taso yleisesti?

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Kuka tahansa lhbqt vähemmistöihin kuuluva tai kuuluvaksi oletettu voi joutua väkivallan kohteeksi. Väkivaltaa tekevät tahot ovat sekä aseistettuja joukkoja (usein puolisotilaallisia ryhmittymiä, joista osalla on virallinen status ja hallituksen hyväksyntä) sekä suvut, heimot ja satunnaiset naapurit ja tuttavat. Lhqbt vähemmistöihin kohdistuu myös systemaattisia murhakampanjoita.

IraQueer myös listaa pointteja fyysisestä turvallisuudesta kohderyhmälleen:

Ympäröi itsesi vain luotettavilla ihmisillä. Huolehdi digitaalisesta turvallisuudestasi. Pidä huolta mielenterveydestäsi. Opettele itsepuolustustaitoja. Älä osoita hellyyttä partnerillesi julkisesti. Vältä puhumasta sensitiivisistä asioista tai huolehdi, että tila jossa teet niin on turvallinen. Vaihda reittiä paikkoihin, joissa käyt säännöllisesti, kuten kouluun tai työhön, mahdollisimman usein. Tunnista tukijat, jotka voivat auttaa sinua hätätilanteessa.

Järjestö voi tarjota vain neuvoja. Ja mitä neuvoista puuttuu, verrattuna useimpiin länsimaihin, on kehotus ilmoittaa itseen tai perheeseen kohdistuneista rikoksista viranomaisille. Irakissa on hyvin todennäköistä, että rikoksen takana on juuri viranomainen. Vaikka ei olisi, uhrin kuuluminen lhbqt vähemmistöön  riittää perusteeksi jättää rikos tutkimatta. Pahimmassa tapauksessa rikoksen ilmoittaminen voi johtaa uusiin oikeudenloukkauksiin.

Tullessaan tällaisesta taustasta, ihminen ei ole useinkaan heti halukas kertomaan viranomaisille omista yksityisasioistaan. Piirit Suomessa ovat pienet ja Migri ei ole tarkastanut tulkkiensa taustoja. Nämä eivät myöskään ole olleet pätevöityneitä ammattitulkkeja. On hyvin todennäköistä, että monessakin puhuttelussa on pelko paljastumisesta ja siitä seuraavasta syrjinnästä ja jopa väkivallasta on estänyt lhbqt vähemmistöihin kuuluvia kertomasta identiteetistään. (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml ) Lisäksi vuoden 2016 oikeusapu-uudistuksen jälkeen turvapaikanhakijoilla ei ole ollut tosiasiallista pääsyä oikeudellisen neuvonnan pariin. Ymmärrys turvapaikkaprosessista ja lhqbt-oikeuksista on asiakkaalla itsellään jäänyt heikoksi.

Vasta valitusvaiheessa, saatuaan oikeudellista neuvontaa ja päästyään myös psykologisen avun ja tuen piiriin on moni seksuaalivähemmistöihin kuuluva pystynyt kertomaan kaikki hakemukseensa vaikuttavat seikat. Sama koskee myös monia muita – uskonnollisia vähemmistöjä, ihmiskaupan uhreja, kidutettuja ja kunniaväkivallan uhreja. Oman tilanteensa tiedostaminen on monilla myös vajavaista, koska monien kokemusten – joista osa on saattanut tapahtua turvaa hakiessa ja matkan aikana – on seurauksena saattanut olla hyvin voimakas välttelyreaktio kaikkeen aiheeseen liittyvään.

Puhuttelut tulisi siksi hoitaa äärimmäisen hienotunteisesti ja vahvalla ammattitaidolla. Päätösten perusteena tulisi myös huomioida maiden tosiasiallinen tilanne, ei mielikuvat joita luodaan tietoisesti julkisuuskampanjoissa. USA:n suurlähetystö on mainostanut Prideä sateenkaarilipulla ja saanut tehdä niin rauhassa – aseistettujen vartijoiden takana sekin. Irakilaiset tv-kanavat ovat keskustelleet seksuaalivähemmistöistä satunnaisesti. Ja tietenkään kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät joudu väkivallantekojen kohteeksi.

Kuitenkin keskustelu Irakin mediassa on usein seksuaalivähemmistöjä kohtaan halventavaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. (https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/ ) Jo tämän julkisen ja valtiollisesti sanktioidun vihapuheen perusteella pelko vaikuttaa hyvin perustellulta.

Migri lienee tästäkin eri mieltä. Hyvää Pride viikkonloppua kaikille muille!

*Lhbqt ja lhbqit sekä LGBT+ ovat yleisimmät nimitykset vähemmistöille, joihin kuuluvat homo, lesbo, bi ja aseksuaalit sekä inter-, queer, trans- sukupuoliset ja muunsukupuoliset. Nimitykset ja kirjainyhdistelmät vaihtelevat hieman eri alueilla ja eri yhteyksissä. Lhbqit oikeuksissa ei ole kysymys vain seksuaalivähemmistöjen ja seksuaalisen suuntautumisen toteuttamisen oikeudesta, vaan koko ihmisenä olon oikeutuksesta. Ryhmiin kuuluvat esimerkiksi interseksuaaliset – siis sukupuoleltaan epäselvät – lapset.

Lähteet:

https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4

http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/

https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/

Homoseksuaalisuuden perustelun vaikeudesta turvapaikkaa hakiessa:

https://yle.fi/uutiset/3-9447448

Migrin vaatimuksista todisteiden suhteen ja ongelmista sensitiivisten asioiden kasittelyssä puhuttelussa:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml

IraQueer-ihmisoikeusjärjestön tutkimus lhbqt oikeuksien tasosta Irakin ja Kurdistanin alueella sekä turvallisuusohjeet, kuinka toimia välttääkseen joutumasta väkivallan uhriksi seksuaalisen suuntautumisen tai muunsukupuolisuuden vuoksi, katkelmat lainattu sivustolta:

https://www.iraqueer.org/projects/publications/

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Physical security of the LGBT+ individuals remains greatly

threatened. With different killing campaigns being organised,

random attacks from individuals and groups who are against

the LGBT+ community, and the absence of legal protection

from a government that often commits the violations, there is

only advice that can be given to reduce the chances of

facing these threats.

  • Change your daily route when going to school, work, or other places
  • Surround yourself with individuals your trust in your social circle.
  • Identify allies that can support you in case of an emergency.
  • Avoid public display of affection even when you think there isn’t anyone around.
  • Do not meet people you talk to on dating apps and websites before confirming their identities.
  • Physical security requires attention to mental security. You can get more help onthis in the sexual health guide which can be found on our website.
  • Learn self defence techniques if possible.
  • Stick to following all the digital safety tips that are provided in this guide which will also protect your physical security.
  • Always be aware of your surroundings when talking about certain things that could be considered sensitive.

(IraQueer, ’Security Guide’ emphasis added by author/ tummennukset omiani)

https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/

TIINA PELKONEN