Maahanmuuttoviraston on tunnustettava, että henkilökohtainen uhka on painava peruste turvapaikalle

Irakiin palanneen maahanmuuttajan väkivaltainen kuolema on saanut paljon julkisuutta tiedotusvälineissä. Samassa yhteydessä on kerrottu negatiivisen päätöksen saaneesta ja Irakiin palanneesta insinööristä, joka välttelee vainoojiaan ja pysyy piilossa. Nämä eivät ole yksittäistapauksia, vaikka maahanmuuttovirasto niin väittää.

Turvapaikkahakemuksissa on  valtaosa sellaisia, joissa on kerrottu vainosta, kidnappauksista, kidutuksista ja uhkauksista. Maahanmuuttovirasto  haluaa nähdä nämä kertaluonteisina tapauksina todeten ratkaisussaan, että  ’Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu’.

Maahanmuuttovirasto kuitenkin jättää huomiotta sen, että vainoa toteuttavilla tahoilla on kohteiksi  valitsemistaan henkilöistä  ja heidän perheistään systemaattista seurantaa. Eri terroristiryhmien  ja myös hallituksen puolisotilaallisten joukkojen harjoittama henkilöihin kohdistuva vaino ei ole välttämättä kertaluonteista ja sattumanvaraista, vaan pitkäjänteistä ja jopa vuosia kestävää toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO:2016:194 [1] todennut pitkäaikaista vainoa kohdanneen perheen jäsenellä olevan oikeus oleskelulupaan. Vaino oli jatkunut vuodesta 2005 viimeisimpään uhkaan kesällä 2016. Asiakirjassa todetaan:

”Shiamilitiajärjestöt eivät ole unohtaneet muutoksenhakijan isän yhteistyötä yhdysvaltalaisten joukkojen kanssa. On hyvin todennäköistä, että militoiden toiminta perustuu systemaattiseen seurantaan, minkä vuoksi edes pitkien aikojen kuluminen ei poista muutoksenhakijaa ja hänen perhettään militiajärjestön mielenkiinnon kohteena olevien henkilöiden luettelosta.”

Perheen vaino ja terroristien uhkailut olivat  jatkuneet senkin jälkeen, kun he olivat muuttaneet Irakista Syyriaan. Tämä todistaa yksiselitteisesti  terroristien ja shiamilitian henkilölistojen olemassaolon ja heidän vainoamiensa ihmisten pitkäaikaisen seurannan.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös noudattaa EUn linjaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 4 [2] artiklan 4 kohdan mukaan ”se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan”.

KHO:n päätöksen olisi pitänyt lisätä maahanmuuttoviraston ymmärrystä terroristijärjestöjen toiminnasta, epäiltyjen listoista ja systemaattisuudesta. Useat yksittäistapauksiksi tulkitut tapahtumat  eivät ole yksittäisiä, vaan osa suunniteltua toimintaa. Vaino jatkuu, mikäli turvapaikanhakija palaa tai palautetaan Irakiin.

Maahanmuuttoviraston maatietoyksikön kaksi tutkijaa tekivät  tiedonhankintamatkan Bagdadiin loka-marraskuussa 2017. Raportissa [3] on vahva näyttö vainoajien  toiminnasta, epäiltyjen henkilöiden listoista  ja sisäisen paon ongelmista.

Raportissa kerrotaan tarkastuspisteistä seuraavaa:  ”Bagdadin keskustan tarkastuspisteillä on tyypillisesti armeijan, sisäministeriön ja federaatiopoliisin jäseniä. Laitakaupungin kaupunginosien tarkastuspisteillä on pikemminkin paikallispoliisin ja Hashd al-Shaabi militioiden jäseniä.”  ja edelleen:  ”Tarkastuspisteitä ylläpitävillä turvallisuusjoukoilla on kannettavissa tietokoneissaan kullakin omat listansa epäillyistä henkilöistä ja eri kriteereitä sille, ketä päästetään tarkastuspisteen läpi. Myös aseellisilla militioilla on omat epäiltyjen listansa. Tarkastuspisteillä on vaikeata erottaa keitä viranomaiset ovat. Militioiden jäsenet saattavat pukeutua niiden kanssa yhteistyössä olevien armeijan yksiköiden univormuihin.”

Tarkastuspisteiden läpi kulkevat ihmiset joutuvat esittämään henkilökorttinsa. Sekä turvallisuusjoukot, että niihin liitoksissa olevat aseelliset militiat tekevät turvallisuustarkastuksia ihmisille sekä tarkastuspisteillä että myöskin tarkastettujen kodeissa  ja pakolaisleireillä. Irakissa perheyhteys käsitellään laajasti, jolloin epäiltyjen lisäksi myös sukulaiset tai saman suku- tai heimonimen omaavat voivat joutua ongelmiin.

KHO:n päätöksen KHO:2016:194 [1] ja 6.2.2018 julkaistun tiedonkeruuraportin [3] perusteella sekä maahanmuuttoviraston että turvapaikkaprosesseja käsittelevien oikeusistuinten on ymmärrettävä, että vaino ei ole satunnaista ja kertaluontoista eikä lopu, vaikka vainottu irtisanoutuu työstään tai muuttaa muualle. Suomesta palanneen tai palautetun henkilön identiteetti on selvillä, sillä varsinkin sisäisen paon seurauksena  on rekisteröidyttävä paikallisesti. Viranomaisten joukossa on myös heitä, jotka välittävät tiedot vainoa harjoittaville ryhmille.

Tosiseikkana on myös hyväksyttävä se, että jos yhtä perheenjäsentä vainotaan, koko perhe on vaarassa. Tämä pitää näkyä myös maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten käsittelyissä ja päätöksissä. UNHCR:n mukaan [4] myös perheenjäsenten ja sukulaisten kokemukset on huomioitava kokonaisharkinnassa kun arvioidaan onko hakijan henkilökohtainen pelko perusteltua.

Tietotekniikka on Irakissa samalla tavalla käytössä kuin Suomessakin. Epäiltyjen listat löytyvät vainoajien tietokoneilta kaikkialla maassa. Nimi poistuu listalta vasta, kun asianomainen on hoidettu tavalla tai toisella. Sisäinen pako ei auta vainottua  eikä muuta hänen tilannettaan helpommaksi.

Maahanmuuttoviraston on muutettava tulkintaansa  henkilöön kohdistuvasta vainosta ja kuoleman vaarasta. Kenenkään vainon ja uhkauksen kohteeksi joutuneen  turvapaikanhakijan papereissa ei enää saa lukea: ”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltu.”

TUIRE KAJASVIRTA

Lähteet:

[1] Korkein hallinto-oikeus, päätöss KHO:2016:194
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi  2011/95/EU 4 artikla 4
[3] Migri/ Raportit  Irak: Tiedonhankintamatka Bagdadiin loka-marraskuussa 2017
[4] UNHCR Handbook on Procedures and Criteria for Determining Refugee Status (s.126-127)

Tiedossamme on lukuisia turvapaikkapäätöksiä, joissa kidutusta, ampumista, kidnappausta ja uhkauksia ei ole katsottu turvapaikan myöntämisen perusteeksi. Tässä muutamia MigriLeaksin aiemmin julkaisemia esimerkkejä:

  • Azizin tapaus, jossa tarjotaan sisäistä pakoa alueen yleisen turvallisuustilanteen perusteella, vaikka kyseessä on henkilökohtainen uhka shiiamilitoiden taholta
  • Jussin tapaus, jossa viitataan sisäiseen pakoon, perusteena vain ”usko” ettei kukaan häntä löydä
  • Esimerkki siitä, miten koko perheeseen kohdistunut vaino käännetään niin päin, että vaino ei ole henkilökohtaista, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin
Mainokset

He sanoivat, että minä olen petturi

sitaatti_leiska_5Alaa on Etelä-Irakista, Basrasta Suomeen turvapaikanhakijana tullut nuori tietokoneinsinööri, joka on työskennellyt vuosia ulkomaisten yhtiöiden palveluksessa. Hän on sunnimuslimi, mutta kaupungissa, jossa hän asui, on enemmistö shiiamuslimeja.

Maahanmuuttovirasto (Migri) kuvaa päätöksessään shiiojen ja sunnien ristiriitoja ja toteaa päätöksessä kahteen kertaan:

“Yksityishenkilön turvallisuus voi Basrassa joutua uhatuksi lähinnä sellaisessa tilanteessa, että hän toimii vastoin shiamuslimien arvoja ja normeja.”

Tästä ei Alaan tapauksessa kuitenkaan ole lainkaan kysymys. Kysymys on siitä, että shiiamilitia vainoaa systemaattisesti henkilöitä, jotka ovat olleet ulkomaalaisten palveluksessa tai tekemisissä heidän kanssaan.

MigriLeaksin hallussa on useita turvapaikkapäätöksiä, joista selviää, että Alaa ei ole ainoa ulkomaalaisten kanssa työskennellyt ja vainosta raportoinut (ks. myös Mohammedin tapaus).  Maahanmuuttovirasto kuitenkin toteaa Norjan maahanmuuttoviraston maapalvelun raporttiin vedoten, että tilanne on muuttunut ja vaino on loppunut sen jälkeen, kun USA vetäytyi Irakista vuonna 2011. Valitettavasti kyseisessä raportissa ei eritellä, mistä tieto vainon päättymisestä on peräisin.

Alaa kertoo työskennelleensä sekä amerikkalaisessa että englantilaisessa yrityksessä tietotekniikkainsinöörinä. Hänellä on todisteena yrityksen ID-kortti sekä palkkatodistuksia. Syyskuussa 2015 shiiamilitia aktivoitui ja ulkomaisissa yrityksissä työskentelevät alkoivat saada uhkauksia.

Alaa kertoo turvapaikkapuhuttelussa:

“Syyskuussa aloin olemaan paljon varovaisempi, sillä syyskuun viimeisellä viikolla kuultiin, että ihmisiä siepataan jatkuvasti. Sitten lokakuussa tilanne oli rauhallinen ja olin menossa kauppaan ostoksille ja puhelin soi. Puhelu tuli kansainvälisestä numerosta, ja kysyivät minua nimeä. Kysyivät miksi olen petturi ja teen töitä ulkomaalaisten kanssa. Tämä henkilö sanoi, miksi olen petturi, vakooja, ilmiantaja ja miksi teet ulkomaalaisille töitä. He sanoivat, että he tietävät minusta kaiken ja tämän jälkeen laitoin puhelimen kiinni. Kävin ostoksilla ja palasin kotiin.”

Jäljempänä palataan myös uhkauskirjeeseen, jonka Alaa sai. Edellä kerrottuun uhkauspuheluun Maahanmuuttovirasto otti kantaa näin:

“Maahanmuuttovirasto hyväksyy kertomasi perusteella tosiseikkana saamasi uhkauspuhelun ja -kirjeen. Edellä esitetyn kokonaisuuden perusteella Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan hyväksy tosiseikkana, että uhkaus olisi nimenomaisesti kohdistettu sinuun, vaan kyseessä oli yleisesti kaikille ulkomaalaisten kanssa työskenteleville jaettu uhkaus.”

Siis toisin sanoen, henkilökohtainen puhelu ja henkilöön kohdistuva uhkaus ei Maahanmuuttoviraston mielestä ole henkilökohtainen uhkaus, koska vastaavanlainen on esitetty myös joillekin muille.

Alaa jatkaa turvapaikkapuhuttelussa kertomustaan:

“En välittänyt puhelinsoitosta ja samana päivänä kello 23.30 ne ampuivat meidän taloa kohti ja olimme alakerrassa nukkumassa ja menimme vanhempien makuuhuoneeseen piiloon. Sitten kuului räjähdyksen ääniä ja ikkunat meni rikki. Meitä pelotti kovasti, koska emme tienneet, mitä oli tapahtumassa. Sen jälkeen soitin luotettavalle ystävälle ja hän sanoi, ota perheesi ja tule minun luokseni. Meni yksi tunti, ennen kuin uskalsin liikkua, koska en tiennyt kuka on puutarhassa. Se pommi, joka aiheutti räjähdyksen oli käsikranaatti ja militantit käyttävät niitä. Tarkistettiin, että pimeässä puutarhassa ei ole ketään, ja läksimme sitten kaverini luo. Kun oltiin oltu perheen kanssa ystävän luona yötä ja niin aamulla isä sanoi, että meidän pitää mennä kotiin hakemaan tärkeitä tavaroita ja rahaa kotoa. Lähdettiin aamulla klo 10.00-10.30 kotiin, niin meidän talon aidoilla ja pienessä mökissä talon seinään oli maalattu vaaditaan verta. Kysyimme naapureilta kuka on sen kirjoittanut, ja he sanoivat, etta mustiin pukuihin pukeutuneet miehet. Jäin ottamaan kuvia talon ulkopuolelle. Isä meni sisään ja löysi sisältä uhkauskirjeen [shiiamilitialta], jossa solvattiin minua. Uhkauskirjeessä oli aluksi koraanin sanoja ja heidän logo ja siinä sanottiin, että teet englantilaisilla ja amerikkalaisille töitä ja olet petturi ja sinulta leikata pää poikki, ja sinulla on 48 tuntia aikaa lopettaa työt ulkomaalaisille. Isä meni sisään ja otti kuvia rikkonaisista paikoista ja ikkunoista ja isä sanoi, että meidän pitää mennä tekemään poliisilaitokselle rikosilmoitus.”

Päätöstekstissään Maahanmuuttovirasto kyllä mainitsee taloon ampumisen, mutta ohittaa käsikranaatin heiton kokonaan. Alaa on esittänyt todisteena kuvia talosta ja vaaditaan verta -tekstistä hyökkäyksen jälkeen. Maahanmuuttovirasto toteaa, että kopioina niiden todistusarvo on kuitenkin heikko.

Alaan isä halusi tehdä hyökkäyksestä rikosilmoituksen poliisille. Poliisiasemalla ei kuitenkaan heitä autettu, vaan poliisiupseeri kehotti perhettä lähtemään pois.

Alaa kertoo turvapaikkapuhuttelussa edelleen:

“7 minuuttia sen jälkeen, kun olimme lähteneet poliisilaitokselta pois ja 150 m poliisiasemalta tuli auto, jonka ikkunat olivat tummentuneet ja henkilöt tulivat autosta aseiden kanssa ja ne löivät minua ja isääni takaraivoon aseenperällä ja sen jälkeen minut laitettiin autoon. Päähäni laitettiin pussi, jotta en näe mitään. Kun minua lyötiin päähän, menetin tajuntani ja heräsin siihen, kun minä istuin väärinpäin tuolissa kädet ja jalat sidottuina ja pussi päässä. Tässä vaiheessa en tiennyt, mitä minun isälle on tapahtunut. Huoneeseen tuli 2 henkilö, päättelin sen äänistä. He ottivat kaikki minun vaatteeni pois, jättivät vain pikkuhousut jalkaani. He sanoivat, että minä olen petturi, miksi minä teen töitä ulkomaalaisille. Kaksi henkilö nimittelivät ja haukkuivat minua koko ajan, olin petturi ja agentti ja siellä haisi tupakan haju. He olivat polttaneet tupakkaa ja he sammuttivat tupakan minun selkääni. Siellä kuului ihmisten itkua ja huutoa. Tämä tapahtui usein, kuului huutoa ja sitten hiljeni. He koko ajan pahoinpitelivät minua. Löivät avokämmenillä minua ja jollain kepillä jalkoihin. Sitten he jatkoivat koko ajan tupakan sammuttamista selkääni ja monesti pyysin heitä lopettamaan sen. Menetin myös monesti tajuntani. Pahoinpitely jatkui koko ajan ja he kysyivät mitä tietoa sinä saat ja levität näille yrityksille. Sanoivat myös, että sinulla on sisko, joka työskentelee Englannin konsulaatissa ja he myös tiesivät siskon nimen. Monesti minä tarvitsin mennä vessaan, mutta he eivät antaneet minun mennä vessaan, vaan jouduin virtsaamaan omaan paikkaani. He sanoivat, että olen sika ja sinä ansaitset tämän.He sanoivat, että he ovat varma, että sinä ja sisko olette vakoojia, koska siskoni on tehnyt työtä englannin konsulaatissa ja hän on saanut Englannissa turvapaikan.”

Alaa vapautetaan 60 000 dollarin lunnaita vastaan. Hänellä oli hyvä palkka ja shiiamilitia tiesi sen. Viiden päivän kidnappauksen jälkeen omaiset löysivät hänet aavikolta tien vierestä shiiamilitian ilmoittamasta paikasta.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että:

“Kertomasi sieppauksesta ja siitä vapautumisestasi oli yleisluontoinen. Esitit lääkärinlausunnon kertomasi tueksi liittyen tupakalla polttamiseen. Sen todistusarvo on kuitenkin olematon, koska jälkien alkuperästä tai etenkään niiden tekjästä ei sitä kautta voida saada selvyyttä. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että shiiamilitia — olisi siepannut sinut.”

Maahanmuuttovirasto siis katsoo kokonaisuutena, että Alaa ei ole saanut henkilökohtaista uhkausta. Nimellä soitettu uhkauspuhelu ja nimelle osoitettu uhkauskirje ovat yleisluontoisia eivätkä kohdistu henkilöön. Käsikranaattia ei ole olemassa, taloon ampumista kylläkin. “Verta vaaditaan”-tekstiä aidassa ja talon vaurioita ei ole olemassa, koska kuvilla maahanmuuttoviraston mielestä ei ole todistusarvoa. Tupakan sammuttamisesta johtuvilla selässä olevilla arvilla ei ole todistusarvoa, koska tekijää ei voi nimetä.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että ammattiin liittyvä uhka poistuu lopettamalla kyseisen ammatin harjoittamisen.

“Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana, että sinut tapettaisiin tai olisit muuten vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi kotimaahasi. Pelkosi ei ole siten objektiivisesti perusteltua.”

Alaa sai marraskuussa 2016 Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen. Poliisin kertoessa päätöksestä Alaa totesi olevansa väsynyt taistelemaan oikeuksistaan ja allekirjoitti suostumuksen vapaaehtoiseen paluuseen. Hän kertoi tästä vastaanottokeskuksessa joillekin turvapaikanhakijoille, mutta ei ilmoittanut asiasta perheelleen. Muutamien päivien päästä perheelle tuli nimetön puhelinsoitto. Siinä uhattiin, että jos Alaa palaa Irakiin, hänet tapetaan petturina. Alaa ilmoitti asiasta poliisille. Todennäköinen  tiedon vuotaja Irakiin asuu vastaanottokeskuksessa ja on tiedossa.

Alaa sai hyvän lakimiehen. Asia on hallinto-oikeudessa.


***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***