Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. #JeSuisHazara

Afganistanin etninen vähemmistö, hazarat, eivät ole tervetulleita edes omassa kotimaassaan. Heitä vainotaan, heitä kidutetaan, heitä tapetaan. Vainon syyksi riittää se, että olet hazara – muuta ei tarvita.
Muistamme tietysti kaikkia vainojen uhreja, mutta tänä vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. haluamme nostaa esiin hazarat, joita afganistanilaisista turvapaikanhakijoistamme on suurin osa.

Turvapaikanhakijoita ei saa palauttaa Afganistaniin. #JeSuisHazara

Olemme kiitollisia, jos jaatte tätä muistopäivän postaustamme.

Oikeus elää

Kuvan on piirtänyt alaikäinen hazara turvapaikanhakija. Se esittää afganistanilaisia tyttöjä. Afganistanissa ei ole rauha, vaan siellä soditaan uskonnon ja kulttuurin erilaisuuden takia. Lapsia ja nuoria voidaan kidnapata terrorijärjestöihin.
Kun isä lähtee töihin, ja äiti vaikka torille, ei voi tietää,
 tulevatko he enää illalla kotiin, koska missä tahansa voi räjähtää pommi. Kuvan tytöt odottavat, milloin perhe tulee kotiin.
Afganistanissa ei ole tasa-arvoa naisille Naiset eivät saa mennä töihin ja ei saa valittaa. Naiselle ei ole yhtään oikeuksia Afganistanissa. Sen takia aina pitää olla kotona ja laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja hoitaa lapsia. Olisi hyvä jos olisi tasa-arvoa kaikille.
Näin selittää se piirtäjä.

Mainokset

Luukku 16: Mene kotiis, Leijapoika

Jos olet lukenut Khalid Hosseinin kirjan Leijapoika tai katsonut siihen perustuvan elokuvan, muistat pienen Hassan-pojan. Hassan oli päähenkilö Amirin ystävä, niin paljon ystävä kuin perheen palvelija voi olla. Ystävyys särkyy, kun Amirin rasistiset kaverit pahoinpitelevät ja raiskaavat Hassanin, ja Amir seuraa pelkurimaisesti vierestä. 
Hassan kuuluu Afganistanin hazaravähemmistöön. Talebanit kutsuvat heitä vääräuskoisiksi elukoiksi. Hazarat ovat shiiamuslimeja ja heidän geeniperimässään on muistuma mongolien Tshingis-kaanin sotajoukoilta, mikä näkyy myös heidän kasvonpiirteissään.

15356953_342328386139776_1732829444_n
Kuva on afganistanilaisen hazaranuoren tekemä

Tunnistettavuutensa vuoksi hazarat ovat vapaata riistaa. Lisäksi Afganistanissa henkilöllisyystodistuksessa täytyy olla merkintä heimosta. Afganistanissa 1970-luvulta lähtien lääkärinä työskennellyt Leena Kaartinen on nähnyt hazaroiden sortoa läheltä.

Kaksi vuotta sitten, kun olin Afganistanissa, bussi oli pysäytetty maantien varrella. Kaikki matkustajat oli käsketty ulos bussista.Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin tienvarteen. Heitä oli 14. Muut matkustajat säästyivät. Tällaista tapahtuu hazara-väestön asuttaman alueen koko ajan, kertoo Leena Kaartinen.

Moni asia on toki parantunut – ainakin teoriassa. Opiskelu ja työt julkisella sektorilla olivat 1970-luvulle saakka hazaroilta lailla kiellettyjä. Afganistanin vuoden 2004 perustuslaki antoi heille tasavertaiset oikeudet. Se ei kuitenkaan estä syrjintää ja vainoja. Hazaranuoret ovat kahden tulen välissä. Kotikonnuilla ei ole koulutusta eikä tulevaisuutta. Maakunnasta toiseen siirtyminen opiskelun tai työn perässä on vaikeaa, sillä koskaan ei tiedä odottaako tarkastuspisteellä viranomainen vai taliban. Hallituksen rooli on hazaroiden syrjinnän estämisessä olematon.

Suuri osa Suomeen tulleista afganistanilaisista turvapaikanhakijoista on hazaroita. Moni heistä on odottanut kotimaassaan vainon lakkaamista ja olojen rauhoittumista – sekä sitä, että he pääsisivät kouluttautumaan. He kertovat, kuinka talebanit ovat ryöstäneet, raiskanneet ja tappaneet ihmisiä heidän kotikylissään. Moni hazaraperhe on lähtenyt maansisäiseen pakolaisuuteen.

Väkivaltaa pakenevien afganistanilaisten määrä on noussut dramaattisesti kolmessa vuodessa. Maan sisäisiä pakolaisia on nyt jo 1,2 miljoonaa. Heidän olonsa ovat kurjat, toteaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti keväällä 2016.
 Monen Suomeen tulleen turvapaikanhakijan perhe on Pakistanissa ja Iranissa. Heitä on siellä miljoonia paperittomia, siis käytännössä ilman koulu- ja terveydenhoitomahdollisuuksia. Nyt Pakistan ja Iran ovat alkaneet siirtää heitä takaisin Afganistaniin. 
Myös Euroopan Unioni on tehnyt Afganistanin kanssa sopimuksen turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä Afganistaniin – oloihin, joissa hallinto ei pysty takaamaan asuntoa, ruokaa eikä lämpöä.

Esimerkiksi Kabulin lähellä on pakolaisleiri, josta talven saapuessa löytyy joka aamu kylmyyteen kuolleita vauvoja.

Edes eläin ei asuisi tällaisessa hökkelissä, mutta meidän on pakko, 50-vuotias Heratissa pakolaisleirillä asuva nainen Mastan sanoi Amnestylle. Asuisin mieluummin vankilassa kuin tässä paikassa. Vankilassa minun ei tarvitsisi huolehtia ainakaan ruuan ja suojan saamisesta.

Suomesta turvapaikkaa hakevat ovat tuskallisen tietoisia siitä, mitä heidän kotimaassaan tapahtuu. Esimerkiksi viime heinäkuussa heidän Facebookinsa täyttyi verisistä kuvista, kun hazaroiden mielenosoitukseen Kabulissa tehtiin pommihyökkäys, jossa kuoli noin 80 ihmistä. Hazarat vaativat rauhanomaisessa mielenosoituksessaan sähkölinjaa kotimaakuntaansa Bamyaniin.

Minun kotikaupungissani pommi-iskussa kuoli 120 ihmistä. Olin silloin 12-vuotias. Kadulla oli ruumiita, pelkäsin mennä töihin enkä voinut syödä lihaa moneen kuukauteen, kertoi eräs nuori heinäkuisen Kabulin iskun tuoreuttaman muiston. Turvapaikanhakijoiden kertomuksissa toistuu väkivalta uhka. Moni nuori kertoo, että ei ole uskaltanut mennä kouluun, koska pelkäsi, että joutuu taistelevien joukkojen kidnappaamaksi.

Maahanmuuttoviraston haastatteluihin on kirjattu seuraavanlaisia tietoja:
Isoisäsi on ammuttu. Isääsi on uhkailtu. Veljesi on pahoinpidelty raajarikoksi. Serkkujasi on ammuttu.

Ja kaiken tämän jälkeen maahanmuuttovirasto toteaa: Sinuun ei kuitenkaan kohdistu uhkaa, joten voit palata Afganistaniin.

Voit palata Afganistaniin, jossa sinulla ei ole perhettä, sukua eikä mitään tukiverkostoa. Sitä lausetta Maahanmuuttovirasto ei kylläkään papereihinsa kirjoita.
 Maahanmuuttoviraston maatietojen mukaan hazaroiden tilanne on parantunut ja Afganistanin oikeusviranomaiset toimivat  – ainakin paikoitellen – asianmukaisesti. Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin toista mieltä:

Human Rights Watchin tuore maaraportti

https://www.hrw.org/world-report/2016/country-chapters/afghanistan

Amnesty Internationalin raportti: 
https://www.sttinfo.fi/tiedote/amnesty-afganistanin-sisaisten-pakolaisten-maara-kaksinkertaistui?publisherId=35693046&releaseId=46766722

Lääkäri Leena Kaartisen haastattelu: 
http://yle.fi/uutiset/3-9119508

Luukku 6: Auttamalla turvapaikanhakijoita kunnioitamme holokaustin uhreja

*På svenska nedan / In English below

Auttamalla turvapaikanhakijoita kunnioitamme holokaustin uhreja

Arvoisa pääministeri Juha Sipilä. Lähetitte tervehdyksen tilaisuuteen, jossa muistettiin Suomesta natsi-Saksan käsiin luovutettua kahdeksaa juutalaista, joista kaksi oli lapsia. He kaikki joutuivat holokaustin uhreiksi. Totesitte tervehdyksessänne, että toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat, erityisesti holokausti, ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Ne ovat meille raskas taakka kantaa.

– Mutta kantaa se meidän pitää, jotta me ja tulevat sukupolvet sen muistamme, te jatkoitte.

On meidän yhteinen velvollisuutemme pitää huoli siitä, ettei marraskuun 6. päivä vuonna 1942 enää ikinä toistu

Oikein. Holokaustin taakka pitää muistaa. Mutta me emme kunnioita holokaustin uhreja oikealla tavalla ja riittävästi, jos tuijotamme vain menneisyyteen. Oikea tapa kunnioittaa on toimia tässä päivässä niin, että  emme aiheuta lisää uhreja emmekä syökse ihmisiä kuolemaan. Tämän päivän Suomessa se merkitsee turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaista ja humaania kohtelua. Valitettavasti se ei toteudu, vaan Suomen linja on Euroopan tiukimpia esimerkiksi irakilaisia turvapaikanhakijoita kohtaan.

Toinen sokea pisteemme on Afganistan. Siellä vallitsee sota ja kaaos, eikä sinne pidä palauttaa turvapaikanhakijoita. Erityisen kriittinen tilanne on hazara-heimoon kuuluvien kohdalla sekä niiden nuorten kohdalla, joiden suku ja perhe ovat Iranissa. Jos turvapaikanhakijat nyt palautetaan Afganistaniin, heillä ei ole siellä minkäänlaista turvaverkkoa, eikä kaaoksessa oleva heimoyhteiskunta pysty heistä huolehtimaan. Jo nyt Afganistanissa on noin miljoona maan sisäistä pakolaista. EU-maista ja Pakistanista ollaa karkottamassa 1,5 miljoonaa turvapaikanhakijaa – esimerkiksi Kabulin lähettyvillä on pakolaisleiri, josta kerätään joka aamu kylmään ja nälkään kuolleita lapsia.

Koko Euroopan tulisi muistaa, mitä tapahtui meidän silmiemme edessä toisen maailmansodan aikaan – ja toimia nyt niin, etteivät vastaavat murheelliset ja epäinhimilliset tapahtumat toistu.

Genom att hjälpa asylsökande hedrar vi Förintelsens offer

Ärade statsminister Juha Sipilä. Ni sände en hälsning till en tillställning som ordnades till minnet av de åtta judar, varav två barn, som utlämnades till Tyskland. De blev alla Förintelsens offer. Ni konstaterade i er hälsning att händelserna under tiden för andra världskriget, särskilt Förintelsen, var brott mot mänskligheten. De är en tung börda för oss att bära.

– Men vi måste bära den, så att vi och kommande generationer ska minnas den, fortsatte ni.

Det är vår gemensamma plikt att se till att den 6 november 1942 aldrig upprepar sig.

Det stämmer. Vi måste minnas Förintelsens börda. Men vi hedrar inte holocaustens offer på rätt sätt eller tillräckligt om vi bara stirrar på det förgångna. Det rätta sättet att hedra Förintelsens offer är denna dag idag att handla så, att vi inte orsakar flera offer eller sänder människor i döden. I dagens Finland innebär det att bemöta asylsökandena på ett rättvist och humant sätt. Tyvärr uppfylls detta inte: Finlands linje hör till Europas strängaste mot bland andra irakiska asylsökande.

En annan av våra blinda punkter är Afghanistan. Där råder krig och kaos, och dit bör inga asylsökande återbördas. Särskilt kritisk är situationen för dem som tillhör hazaraklanen liksom de ungdomar vars släkt och familj befinner sig i Iran. Om asylsökande återbördas till Afghanistan nu, saknar de fullständigt säkerhetsnät, och det klansamhälle som befinner sig i kaos kan inte ta hand om dem.  Redan nu har Afghanistan ungefär en miljon flyktingar inom landet. Från EU-länderna och Pakistan är man i färd med att utvisa 1,5 miljoner asylsökande – till exempel i närheten av Kabul finns ett flyktingläger där man varje morgon samlar in barn som dött av kyla och svält.

Hela Europa måste minnas vad som hände framför våra ögon under andra världskriget och agera så att motsvarande sorgliga och omänskliga händelser inte upprepas.

By helping asylum seekers we honour the victims of the Holocaust

Dear Prime Minister Juha Sipilä,

You sent your greetings to an event held to commemorate the eight Jews Finland handed over to Nazi Germany, two of whom were children. They all became victims of the Holocaust. In your message, you stated that the events that occurred during the Second World War – in particular the Holocaust – were a crime against humanity. That they are a heavy burden for us to bear.

‘But we must bear this burden so that we, and generations to come, remember what happened’, you continued. ‘It is our common responsibility to ensure that 6 November 1942 is never repeated.’

This is true. The burden of the Holocaust must be remembered. But by focusing solely on the past we are not honouring the victims of the Holocaust in the way we should, and as much as we should. The right way to honour their memory is to act today to ensure that we do not create more victims and drive people to their deaths. In today’s Finland this means just and humane treatment of asylum seekers. Unfortunately, this is not what is happening; instead, Finland has adopted one of the harshest stances in Europe regarding Iraqi asylum seekers, for example.

Our second blind spot is Afghanistan; war and chaos are rife in the country, and asylum seekers from Afghanistan should not be sent back there. The situation is particularly critical for the Hazara people, and young Hazaras, whose families are in Iran. If asylum seekers are returned to Afghanistan now, they will have no form of safety net to rely upon, and the tribal society – in the midst of the chaos – will be unable to look after them. There are already approximately a million internally displaced people in Afghanistan. EU member states and Pakistan are deporting 1.5 million asylum seekers, contributing to situations such as that at a refugee camp located close to Kabul, where the bodies of children who have died from the cold and from hunger are collected up every morning.

Europe in its entirety should remember what happened in front of our eyes during the Second World War – and act now to make sure such tragic and inhumane events are not repeated.

Right To Live | Oikeus elää – kampanja

#righttolive  #oikeuselaa  #weseeyou