KYSYMYS MIGRILLE: MITEN KORJAATTE TULKKAUSVIRHEIDEN SEURAUKSET?

Ei riitä, että vain tulevat hoidettaisiin paremmin. Vääryyttä kärsineiden oikeusturva on varmistettava!

Konteksti

Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys

Sisäministeri Kai Mykkäsen tilaama Maahanmuuttoviraston sisäinen selvitys  turvapaikkapäätöksentekoon ja –menettelyyn liittyen  [1] julkaistiin sisäministeriön seminaarissa 14.6.2018 [2]. Migrin oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helingon mukaan selvitys oli tehty virkamiestyönä kiireen ja paineen keskellä. Positiivista on se, että Maahanmuuttovirasto tunnustaa tehneensä virheitä ja lupaa kehittää toimintaansa. Kiire ja paine kuitenkin näkyy. Raportissa on monissa kohdin menty yli siitä, missä aita on matalin. Pienellä aineistolla on tehty yleistyksiä, joita ei voida pitää luotettavina eikä uskottavina.

Seminaarissa todettiin, että 10.6.2018 oli käsittelyssä:

  • 2710 uusintahakemusta
  • 5131 tapausta hallinto-oikeudessa
  • 1030 tapausta korkeimman hallinto-oikeuden prosessissa

Jopa 8871 turvapaikanhakijaa halusi siis asiansa tutkittavan paremmin. He eivät olleet tyytyväisiä asiansa käsittelyyn Migrissä tai heillä oli uutta tietoa tilanteestaan.

Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

Haastatteluvideo kertoo karua kieltä siitä, millä tasolla turvapaikanhakijan oikeusturva on ollut

Suppea aineisto, rohkeat johtopäätökset

Sisäministeriö kehuu nettisivuillaan, että Migrin selvityksen perusteella turvapaikkamenettelystä löytyi kehitettävää, muttei systemaattisia virheitä  [4].  Hanna Helinko puolestaan totesi seminaarissa tulkkauksen osalta, että ’Niissä tapauksissa, joissa on vedottu tulkkausvirheeseen ja tallenne on kuunneltu, on havaittu, että kyse on useimmiten ollut yksittäisestä sanasta, ilmaisusta tai termistä, jolla ei ole merkitystä kansainvälistä suojelua koskevan asian ratkaisulle.’ (raportin kohdat 2.7-2.10 [1]).

Johtopäätökset perustuvat selvityksen aineistoon, jossa 70 äänitallenteen ja puhuttelupöytäkirjan yhdenmukaisuus oli määrä tarkistaa. Kiireessä valittiin 55, joista vain 30 vertailua saatiin tehtyä.

Purkutallenteista  (raportti s. 21 [1]):

  • “10 ei voitu verrata, koska pöytäkirja ei ollut vielä valmistunut. “
  • “9 tallennetta koski pöytäkirjan tallennusvaihetta, joten niitä ei voitu vertailla sanatarkasti pöytäkirjaan”
  • “4 osalta oli teknisiä ongelmia, jotka estivät vertailun.”.

Raportissa esitellään näistä kolme tapausta. Migrin esittämät luvut eivät täsmää keskenään. Kokonaismääräksi tulee 53.

Voiko tästä aineistosta tehdä mitään johtopäätöksiä? Tuskin. Nämä 30 tapausta muodostavat 0,3%  käsittelyssä olevasta 8871 tapauksesta.

Tulkkien osaamisen tasolla on vaikutusta päätöksiin

On hienoa, että Migri on nyt tunnustanut tulkkausongelman: ’Erityisesti irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua syksyllä 2015 oli haasteena riittävän määrän osaavia tulkkeja löytäminen. Arabian kielen tulkeista oli pulaa ja tulkkien saatavuus vaikutti turvapaikkaprosessin kestoon. Tulkkeja, joista ei ollut aikaisempia kokemuksia, oli paljon’ (raportti s. 21 [1]). Migri myöntää myös, että tulkin suomen kielen taidolla on merkitystä puhuttelussa. Se voi vaikuttaa paitsi puhuttelupöytäkirjan sanavalintoihin, myös yleiskuvaan ja puhuttelijalle jäävään mielikuvaan puhuteltavasta.

Onko todella niin, että näissä puhutteluissa on ollut kysymys vain ”yksittäisen sanan, ilmaisun tai termin väärin tulkkauksesta, jotka eivät ole vaikuttaneet päätöksentekoon”? Me, jotka olemme paljon puhuttelupöytäkirjoja lukeneet, olemme huomanneet, että tulkkausvirheet ovat yleisiä ja vääristävät turvapaikanhakijan kertomusta ja päätöksentekoa. Pahimmassa tapauksessa haastattelupöytäkirjat ovat olleet sekavia ja jäsentymättömiä, ja sellaisen perusteella on tietenkin helppo antaa kielteinen päätös. Kun Migri itsekin toteaa, että tulkkauksen laadussa on ollut ongelmia, niin olisiko ollut uskottavampaa myöntää, että tulkkaus on voinut olla yhtenä tekijänä nimenomaan irakilaisten negatiivisissa päätöksissä?

Kelvottomat tallenteet ja puutteelliset pöytäkirjat vaarantavat oikeusturvan

Me turvapaikanhakijoita avustavat maallikot olemme tienneet jo pitkään, että myöskään puhuttelujen äänitystekniikka ei ole asianmukaisella tasolla. Tallenteista ei aina saa selvää [5].

Nyt ongelma ilmeni neljässä tapauksessa myös Migrin tarkastuksessa. Lupaus äänitystekniikan korjauksesta annettiin. Turvapaikanhakijan oikeusturvan takaamiseksi tämä korjaus on tehtävä välittömästi, sillä suhteutettuna avoinna oleviin tapauksiin, tämä koskisi 647 ihmistä.

Puhuttelupöytäkirjojen keskeneräisyys tarkistuksen estäjänä on myös yllätys. Yleensä haastattelupöytäkirja valmistuu haastattelun aikana ja allekirjoitetaan haastattelun päätyttyä. Selvityksessä ei mainita miltä ajanjaksolta tutkitut haastattelut ovat, mutta mitä kauemmin pöytäkirjat ovat keskeneräisiä, sitä todennäköisempää on, että virheet jäävät korjaamatta.

Miten jo tapahtuneet virheet korjataan?

Migrin selvityksessä ja seminaarissa katse on tulevaisuudessa ja siinä, miten turvapaikkaprosessia voidaan parantaa. Tämä on tervetullutta, mutta miksi virheiden korjaamisesta ei puhuta?  Eivätkö oikeutta tarvitse juuri he, joille vuoden 2015-2017 tulkkipula on aiheuttanut vahinkoa? Eikö heidän kertomuksensa pitäisi tutkia tarkemmin ja korjata aiemmat virheet?

Tällä hetkellä turvapaikanhakijan mahdollisuus oikaista asia on pitkälti sen varassa, että hän valittaa siitä hallinto-oikeuteen ensimmäisellä kierroksella, sillä korkein hallinto-oikeus ottaa käsiteltäväkseen asioita vain erittäin painavasta syystä. Uuden turvapaikkahaun yhteydessä Migri ei ota käsiteltäväksi itse tekemiään virheitä, vaan vaatii uusia turvapaikkaperusteita. Hallinto-oikeus taas perustaa oman päätöksensä alkuperäiseen, usein huonolaatuiseen puhuttelupöytäkirjaan, jos asiaa ei palauteta Migriin ja uutta puhuttelua ei järjestetä. Niiltä, joilla ei ole vapaaehtoisia tukenaan, asia jää todennäköisesti korjaamatta, sillä lakimiesten on harvoin mahdollista perehtyä asiaan tällä tarkkuudella.

MIGRIN TOTEEN NÄYTETYT VIRHEET ON HYVÄKSYTTÄVÄ UUSINTAKÄSITTELYN PERUSTEEKSI, VAIKKA HALLINTO-OIKEUS OLISI TEHNYT PÄÄTÖKSENSÄ, KOSKA TÄLLÖIN MYÖS HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ON TEHTY PUUTTEELLISIN TAI  VÄÄRIN PERUSTEIN.

MigriLeaks toimituskunta

[1] Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille 13.6.2018

[2] Sisäministeriön seminaari 14.6.2018

[3] MigriLeaks 5.7.2018 – Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan haastattelu

[4] Sisäministeriön lausunto Maahanmuuttoviraston selvityksestä 14.6.2018

[5] MigriLeaks 4.5.2018 Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Kansalaisaloite pieni

Kansalaisaloite EU pieni

Mainokset

Ketjureaktio | Kedjereaktion | A Cascade of Errors

(Please find the english version below)

Tämä on kertomus virheiden ketjureaktiosta, joka seuraa läpi turvapaikkaprosessin. Tämä on yhden ihmisen, Jaelin*, tarina, mutta tämä ei ole yksittäistapaus. Migrileaks ja lainopilliset avustajat ovat kohdanneet monia samanlaisia.

Jael on kotoisin Etelä-Irakista. Vuonna 2016 hän saapui Suomeen hakemaan turvapaikkaa monien muiden Irakilaisten tavoin. Ennen tänne tuloaan Jael oli paennut jo kerran, kotikaupungistaan Basrasta Karbalaan Keski-Irakiin. Vaino seurasi häntä ja hänen perhettään ja Jaelin oli paettava edelleen. Lopulta hän saapui Suomeen ja turvapaikkapuhutteluun.

Jaelin pakomatka alkoi kesällä 2015. Hän oli kotona perheensä kanssa isoisänsä talossa kun aseistetut miehet alkoivat tulittaa taloa. Syntyi paniikki, kukaan heistä ei tiennyt mistä oli kyse. Jael ei tiennyt minkään olleen vialla. Tulituksen tauottua perhe pakkasi nopeasti mitä pystyi ja he pakenivat kaupungista.

Turvapaikkapuhuttelussa Jael kuvaili ampumavälikohtauksen ja kertoi mitä tiesi siihen johtaneista syistä. Tapahtuman jälkeen Jael oli saanut lisätietoja; taustalla olivat vanhat kaunat ja muutamia uusia. Vuonna 2003 Saddam Husseinin Baat’ath puolue kaatui ja silloin Jaelin suku erotettiin heidän heimostaan. Jaelin isä oli kuulunut puolueeseen, mikä teki kaikista sukulaisista ulkopuolisia. Erottamisen jälkeen heimo ei enää tarjonnut apuaan missään, kaikki ongelmat oli hoidettava itse; yksin ja ilman neuvottelijoiden apua.

Niin kauan, kun kaikki suvun jäsenet pysyivät erossa ongelmista, kaikki oli mennyt hyvin. Onnella ja taidolla Jaelin sukulaiset onnistuivat luovimaan elämässä ilman heimon tuomaa tukea ja turvaa. Kunnes kesällä 2015 Jaelin serkku oli loukannut alueen vaikutusvaltaisimpiin heimoihin** kuuluvaa perhettä. Serkku itse oli paennut ennen kuin hänen tekonsa tuli tietoon jättäen muut suvun jäsenet heimon vihan kohteeksi. Jael oli saanut tietää ongelmasta vasta kun loukattu heimo oli lähettänyt asemiehiä suvun talolle.

Puhuttelu ei kestänyt kauaa, mutta Jael kuvasi lyhyesti heimon yhteyksiä Irakin hallintoon ja puolisotilaallisiin joukkoihin ja kertoi tämän olevan syy, miksi hän ei uskonut saavansa virallisilta tahoilta apua uhkaajiaan vastaan. Hän mainitsi heimon langettaneen verikoston sukunsa ylle ja että tämä tarkoitti heimon haluavan tappaa kaikki suvun miehet. Puhuttelija kysyi muutaman lisäkysymyksen. Puhuttelu oli ohi hieman alle kahdessa tunnissa.

Kun päätös Jaelin turvapaikka-anomukseen tuli, se oli kielteinen. Jael itse oli yllättynyt, olihan hän omasta mielestään kertonut kaiken oleellisen. Eniten hän oli yllättynyt perusteluista, sillä ne vaikuttivat olevan aivan eri tapauksesta.

Perusteluissaan Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiasiana Jaelin kertomuksen siitä, että häntä on vainottu Irakissa heimon toimesta. Mistä Maahanmuuttovirasto on eri mieltä, on mitä tämä vaino Irakissa yksilölle merkitsee. Jael esittää vainon tarkoittavan todellista hengenvaaraa; Maahanmuuttoviraston mukaan hänen pelkonsa ei ole objektiivisesti perusteltu.

Puhuttelupöytäkirjassa Jael kuvailee selvästi, joskin lyhyesti sillä haastattelu oli erittäin lyhyt, itseään ja sukuaan vainoavaa organisaatiota joka ulottuu halki Irakin valtion sekä rajojen yli, ja jolla on yhteyksiä viralliseen hallintokoneistoon ja puolisotilaallisiin joukkoihin. Jaelin kuvaus ei ole kovin värikäs mutta hänen pelkonsa uhkaajiaan kohtaan on käsinkosketeltavaa – jopa kuivakkaan raportin välityksellä.

Arvioidessaan Jaelin kokemaa uhkaa Maahanmuuttovirasto käsittelee Jaelia vainoavaa heimoa yksityishenkilönä tai yksittäiseen perheeseen verrattavana entititeettinä. Jaelin kuvaus huomioiden tämä päätös vaikuttaa erikoiselta. Vielä erikoisemmalta tämä päätös vaikuttaa huomioiden, mihin maatietoon Maahanmuuttovirasto päätöksessään viittaa.

Etsiessään maatietoa Jaelin turvapaikkahakemusta koskien Maahanmuuttovirasto on hakenut tietoa Basran alueen yleisestä turvallisuustilanteesta ja ns. kunniaväkivallasta, joka pääosin kohdistuu naisiin sekä Sunnien ja Shiiojen välisistä vihollisuuksista (mikä on myös hyvin erikoista, sillä Jael ei ole maininnut uskontoa turvapaikka-anomukseen yhteydessä tähän liittyvänä seikkana).

Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt lainkaan maatietoa joka käsittelisi Baa’ath puoluetta, poliittista vainoa, heimosuhteita, verikostoa tai puolisotilaallisia joukkoja. Päätökseen ei ole etsitty maatietoa joka kumoaisi Jaelin väitteet häntä uhkaavan heimon poliittisista kytköksistä tai yhteyksistä militioihin, mikä vaikuttaa uhkan vakavuuteen. Itse asiassa Maahanmuuttoviraston lausunnossa ei viitata mihinkään Jaelin itsensä esittämiin turvapaikka-anomuksen perusteisiin tai viitataan niihin vain pikaisesti, tarjoamatta niihin minkäänlaista objektiivista, todisteisiin perustuvaa kannanottoa. Kaikki hänen esittämänsä perusteet hakemukselle jätetään täysin huomiotta ja käsittelemättä.

Maahanmuuttoviraston tehtävä on käsitellä jokainen turvapaikka-anomus yksilöllisesti. Jaelin tapauksessa tätä ei selvästikään ole tehty. Jaelin kohdalla ongelma ei kuitenkaan pääty tähän.

Hänen tapauksestaan on tehty valitus hallinto-oikeudelle, jossa yllämainitut ongelmat on tuotu esiin.

Hallinto-oikeuden toimintatapojen takia valituksen keskeisimmät kohdat ovat kuitenkin jääneet huomiotta. Hallinto-oikeus ei suorita omia haastatteluja tai tee omaa tutkimusta, vaan käyttää Maahanmuuttoviraston sille tarjoamia dokumentteja jotka on liitetty tapauksen päätösasiakirjoihin. Siten hallinto-oikeuden päätös perustuu samaan maatietoon ja samoihin päätelmiin, joita Maahanmuuttoviraston virkailija on käyttänyt ja tehnyt päättäessään tapauksesta. Kuten on ilmeistä Jaelin tapauksessa, hallinto-oikeus ei edes arvioi, ovatko käytetyt tiedot soveltuvia asian ratkaisemiseen objektiivisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden käyttämä tieto on toisen oikeusprosessin osapuolen (Migrin) valitsemaa. Tämän pitäisi herättää kysymyksiä.

Jaelin tapauksessa heikkolaatuinen puhuttelu näyttää johtaneen väärän asian tutkimiseen ja vääriin johtopäätöksiin. Nämä virheet ovat toistuneet ja ketjuuntuneet läpi prosessin ilman, että kukaan on niihin puuttunut.*** Toivoisimme, että tämä vaarallinen ketjureaktio olisi yksittäistapaus kuten Maahanmuuttoviraston johtaja usein painottaa viestinnässään. Todisteet kuitenkin viittaavat muuhun.

TIINA PELKONEN

tiina.pelkonen@migrileaks.fi

*Nimet on muutettu asianosaisten suojelemiseksi.

**Jaelia ja hänen perhettään uhkaavan heimon ja muiden osapuolien nimet on jätetty pois Jaelin ja hänen perheensä suojelemiseksi. Joitakin yksityiskohtia on muutettu tai jätetty pois.

**Jael on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Migrileaks seuraa tapausta ja raportoi lopputuloksen Jaelin luvalla.

Linkki lähdeaineistoon: Puhuttelupöytäkirja, Migrin päätös ja hallinto-oikeuden päätös


 

Kedjereaktion

Detta är en berättelse om felaktigheter som upprepas och blir till en kedja som förvränger en hel asylprocess. Detta är Jaels* historia, men den är långt ifrån unik. Migrileaks och de offentliga biträdena har mött många likadana historier.

Jael är född och uppvuxen i södra Irak. År 2016 kom han, liksom många andra irakier, till Finland för att söka asyl. Han hade redan tidigare flytt från sin hemstad Basra till staden Karbala i mellersta Irak. Han och hans familj förföljdes också i Karbala och Jael var tvungen att fly vidare. Slutligen kom han till Finland och asylförhöret.

Jaels andra flykt började sommaren 2015. Han var hemma i sin farfars hus med sin familj, då beväpnade män började beskjuta huset. Det blev panik, ingen visste vad det var fråga om. Jael visste inte om att något skulle ha varit på tok. Då skottlossningen upphörde packade familjen hastigt vad de kunde och flydde ut ur staden.

Vid asylförhöret skildrade Jael skottlossningsattacken och berättade vad han visste om orsakerna till den. Han hade efteråt fått veta att det handlade om gammalt groll och en del nytt. Då Saddam Husseins Ba’athparti föll år 2003 uteslöts Jaels släkt ur klanen. Jaels far hade hört till partiet, vilket utestängde också alla hans släktingar. Efter utestängningen erbjöd klanen ingen hjälp med någonting. Alla problem måste lösas på egen hand, ensam och utan medlares hjälp.

Så länge samtliga släktens medlemmar höll sig borta från problem hade allt gått bra. Med tur och skicklighet hade Jaels släktingar lyckats leva utan det stöd och den trygghet klanen hade varit. Tills en kusin till Jael sommaren 2015 förolämpat en familj som hör till en av de mest inflytelserika klanerna** på området. Själv hade kusinen flytt innan det blivit känt vad han gjort och på så sätt gjort släktens övriga medlemmar till klanens hatobjekt. Jael hade alltså fått veta om problemet först efter att den förolämpade klanen skickat de beväpnade männen till släktens hus.

Förhöret varade inte länge, men Jael skildrade i korthet klanens förbindelser till den irakiska regeringen och de paramilitära styrkorna och angav dessa som orsak till att han inte trodde sig kunna få någon hjälp från officiellt håll. Han nämnde att klanen utkrävt blodshämnd på hans släkt, vilket betyder att klanen vill döda alla släktens män. Förhöraren ställde några tilläggsfrågor. Förhöret var över på knappa två timmar.

Asylbeslutet som Jael fick var negativt. Jael själv var överraskad, han hade ju, som han själv tyckte, berättat allt det väsentliga. Mest överraskad var han över motiveringarna eftersom de verkade baserade på något helt annat fall.

I sina motiveringar godkänner Migrationsverket Jaels berättelse om att han på klanens order blivit förföljd. Det som Migrationsverket är av annan åsikt om är vad denna förföljelse innebär för en individ. Jael hävdar att förföljelsen utgör en verklig livsfara, medan Migrationsverket slår fast att hans rädsla inte är objektivt välgrundad.

I förhörsprotokollet beskriver Jael tydligt, om ock kortfattat eftersom intervjun var synnerligen kort, den organisation som förföljer honom och hans släkt. Organisationens verksamhet sträcker sig över hela Irak och utöver den irakiska statens gränser. Den har förbindelser till regeringen och de paramilitära styrkorna. Jaels skildring är inte speciellt färgsprakande, men den rädsla han upplever gentemot dem som hotar honom är uppenbar och berörande – till och med så som den förmedlads i den torra rapporten.

I sin bedömning av det hot Jael upplever behandlar Migrationsverket klanen som förföljer Jael som en privatperson eller en entitet jämförbar med en enskild familj. Beaktande Jaels beskrivning förefaller beslutet säreget. Än mer säreget förefaller det då vi beaktar den landinformation Migrationsverket i sitt beslut hänvisar till.

Vid behandlingen av Jaels asylansökan har Migrationsverket tagit fram information om det allmänna säkerhetsläget i Basraregionen. Vidare hänvisas till det såkallade hedersvåldet, vilket riktar sig huvudsakligen mot kvinnor, och till fientligheter Sunni- och Shiamuslimer emellan (vilket också är mycket säreget, eftersom Jael inte nämnt religionen som någon relevant fråga i samband med sin asylansökan).

Migrationsverket har inte presenterat någon som helst landinformation som skulle behandla Ba’athpartiet, den politiska förföljelsen, klanrelationerna, blodshämnden eller de paramilitära styrkorna. Verket har inte letat fram landinformation som skulle kullkasta Jaels påståenden om den hotande klanens politiska kopplingar eller kontakter med milisen, omständigheter som bidrar till att hotet är allvarligt. I själva verket hänvisar Migrationsverket i sitt utlåtande bara ytterst flyktigt till de motiveringar Jael själv framfört. Något objektivt, på bevis baserat ställningstagande bjuds inte på. Alla de motiveringar Jael lagt fram lämnas onoterade och obehandlade.

Migrationsverkets uppgift är att behandla varje asylansökan individuellt. I Jaels fall har detta helt uppenbart inte gjorts. I hans fall är problemet dock inte avklarat med detta.

Beslutet han fått har överklagats till förvaltningsdomstolen, där ovannämnda problem lyfts fram.

På grund av förvaltningsdomstolens tillvägagångssätt har de mest centrala delarna i överklagan ignorerats. Förvaltningsdomstolen ordnar inga egna förhör, inte heller några egna efterforskningar, utan använder de beslutsprotokoll och till dem bifogade dokument som Migrationsverket förser domstolen med. På så sätt grundar sig förvaltningsdomstolens beslut på samma landinformation och samma slutsatser som Migrationverkets anställda använt respektive gjort då de fattat besluten. Som tydligt framgår i Jaels fall frågar sig förvaltningsdomstolen inte ens huruvida den nyttjade informationen är lämplig för ett objektivt avgörande av saken. Dessutom är den information förvaltningsdomstolen använder sig av utvald av den ena parten (Migri) i den rättsliga processen. Detta borde väcka frågor.

I Jaels fall tycks ett undermåligt genomfört förhör ha lett till en undersökning av fel ärende och feldragna slutsatser. Dessa fel har upprepats och kedjats ihop utan att någon gjort något åt saken. *** Vi skulle önska att denna farliga “kedjereaktion” var ett enskilt fall, vilket chefen för Migrationsverket ofta betonar. Bevisen tyder dock på annat.

TIINA PELKONEN

tiina.pelkonen@migrileaks.fi

* Namnen har ändrats för att skydda parterna.

** Namnet på den klan som hotar Jael och hans familj, jämte andra inblandade, har lämnats bort för att skydda de hotutsatta.

*** Jael har överklagat till högsta förvaltningsdomstolen. Migrileaks följer med fallet och rapporterar med Jaels medgivande om hur det går.

Källmaterial: Förhörsprotokoll, Migris beslut och förvaltningsdomstolens beslut.

A Cascade of Errors

This is a story of a cascade of errors in an asylum process. This is the story of one person, Jael*, but this is not an isolated case. Migrileaks and legal professionals assisting in asylum appeals have come across a multitude of similar stories.

Jael is from South-Iraq. 2016 he came to Finland to apply for an asylum in the way of many of his countrymen. In Iraq Jael had already escaped once, from his home city of Basra to the city of Karbala in Central-Iraq. This was not enough; the threat he was facing followed with him and he found no other solution but to move on. Eventually he found himself in a Finnish asylum interview.

His escape began in the summer of 2015. Jael was at home with his family in his grandfather’s house when armed men began firing rounds at the house. Panic ensued; Jael could not think of anything being wrong before that day. He and his family took what they could and fled.

In the asylum interview Jael told what he knew of the shooting and the reasons behind it. He’d been better informed after the fact and knew it was all because of old grudges and some new ones on top of them.

The pivotal point was year 2003 and the fall of Saddam Hussein’s Baa’ath party. The party had dominated Iraq and attempted to curb the influence of age old tribe systems. Jael’s father had been a member of the party and that made his whole family outsiders in the eyes of their tribe. When Baa’ath fell the family, including Jael’s uncles and their children, were banished from their tribe. This left them to survive without the protection and help of the tribe in a system where connections and the help of tribe negotiators are everything.

With luck and skill the family stayed out of trouble until the summer of 2015. Then one of Jael’s cousins insulted a family belonging to another tribe** with very influential connections. Jael’s cousin was smart enough to escape before his deed came known which left the rest of the family to face the fallout. The visit of the gunmen had marked the tribe announcing a blood feud against Jael’s family – a threat which meant they wanted every member in that family killed.

The asylum interview was a short one but Jael did his best to describe the incident and the tribe responsible. He told the officer about the tribe’s and described how he knew it having ties to the current regime and the PMU:s, the Private Mobilisation Units active in various parts of Iraq. This was why Jael had reason to believe the officials – the Iraqi police and military – would not be inclined to help him and his family to deal with the threat. He also told the meaning of the blood feud; that it meant the tribe wanted to kill all of the men in his family as revenge. The interviewing officer asked him some clarifying questions but they were few. The interview was over in little under two hours.

When the decision to the asylum application arrived it was negative. Jael was stunned. He had thought he’d been clear in explaining everything. Most stunned Jael was about the bases the The Finnish Immigration Service gave for their statement. Their conclusions appeared to be as if of a different case altogether.

The The Finnish Immigration Service accepts Jael’s story as a fact and also accepts that he has been threatened by this tribe in his native country. What the The Finnish Immigration Service and Jael disagree upon is what this threat means to an individual. According to Jael’s claim, being threatened by a tribe such as this means a serious threat, possibly death; the The Finnish Immigration Service states his fear is not objectively justified.

Jael’s interview protocols show him describing clearly – if rather succinctly for the interview was conducted in such a short time  –  the tribe threatening him and his family. Jael’s description is of a nationwide organisation spanning over its borders to neighbouring countries and with contacts to the most influential government parties and politicians as well and the PMU:s, the Private Mobilisation Units. His description is not very florid but his fear is palpable – even through dry paperwork.

When assessing the level of threat towards Jael the The Finnish Immigration Service treats this tribe as an entity comparable to an individual person or a family of private citizens. This decision seems odd in the light of Jael’s own description. It also appears strange in the light of the data The Finnish Immigration Service offer themselves – so called country data or country information used when assessing the verity of an asylum claim.

When examining the bases for Jael’s claim the The Finnish Immigration Service have examined data such as reports regarding the general safety of Basra area in 2015, the prevalence of so called ’honour violence’ mainly affecting women in Iraq and incidences of Sunni versus Shii’a violence in the area (this is rather baffling for Jael has not mentioned religion in connection of his asylum claim).

What the The Finnish Immigration Service have not examined are information regarding the Baa’ath party and political persecution, tribal relations, blood feuds and revenges and PMU:s and their activity. They have not attempted to find any information countering Jael’s claim of the persecuting tribe’s political connections and ties to militias. In fact, the statement refers to any bases of Jael’s asylum claim extremely briefly or not at all. No objective, evidence based evaluation is given on any of his claims; they are simply dismissed.

Finnish The Finnish Immigration Service has the legal obligation to treat each asylum case individually. In Jael’s case this has clearly not been done. The cascade of errors does not end there, however.

Jael’s case was appealed to the Administrative Court and the problems mentioned above were brought to its attention. Unfortunately the procedures of the Finnish Administrative Court have led to none of them being acknowledged as would have been due course.

The Administrative Court does not conduct any interviews nor does it conduct research of its own. Therefore, when deciding upon Jael’s case, it has used the same data as the The Finnish Immigration Service officers. This in turn leads to the Administration Court verdict being based on the same documents and data used by the The Finnish Immigration Service and only those documents. The Administrative Court does not question the veracity of this data; as we see in Jael’s case it does not even examine whether the data in question is suitable for making an objective decision about the asylum claim. Furthermore, all of the data the Administrative Court bases its ruling has been selected by one of the claimants in the court case. This should raise questions of the data being biased.

In Jael’s case a poorly conducted interview appears to have led to wrong issues being raised and researched about his case and this in turn has led to the wrong conclusions being made. This cascade of errors has then continued throughout his case without anyone being able to end it.*** We can only wish this was an isolated case, as the head of The Finnish Immigration Service tends to claim such things. Unfortunately all evidence points to the contrary.

*Names have been changed or omitted to protect people involved.

** The name and identifying details of the particular tribe or any other groups threatening Jael have been omitted to protect him and his family. Details relating to the incident with the tribe have been changed and /or omitted.

***Jael has filed an appeal in the Supreme Administrative Court. Migrileaks is following the process of his appeal and will update on on the outcome on Jael’s permission.

 

Mikä on henkilökohtaista?

20170320 luodinreika

Maahanmuuttoviraston Migrin linjan mukaan toissijaisen suojelun saaminen Irakissa edellyttää, että turvapaikanhakijalla on henkilökohtaiset perusteet vainolle:

200317_ML

Migrin mielikuvituksella ei ole rajoja kun keksitään syitä miksi vaino EI olisi henkilökohtaista:

25-vuotias turvapaikanhakija Bagdadista on työskennellyt amerikkalaisille ja joutunut vuonna 2013 tappouhkausten kohteeksi koska häntä on pidetty vakoojana. Vuonna 2014 uhkaukset ovat jatkuneet ja perheen taloa on ammuttu. Vuonna 2016 isä on siepattu ja äiti pahoinpidelty.

Mutta koska oikeudenloukkaukset ovat kohdistuneet vuonna 2014 ja 2016 koko perheeseen ja myös todistajia on uhkailtu, Migrin mielestä vaino ei ole henkilökohtaista eikä pelko objektiivisesti perusteltua.

Migri kirjoittaa perusteluissaan näin:

”Koska olit perheesi kokemaa uhkausta ja ampumavälikohtausta ennen siirtynyt asumaan kotikaupunkisi sisällä toiselle alueelle, ja uhkausten sisältönä oli muualle siirtyminen, uhkaus ei ole voinut kohdistua sinuun henkilökohtaisesti. Asiassasi ei ole myöskään esitetty mitään mikä antaisi perusteltua syytä epäillä, että vuoden 2014 uhkaus ja ampumavälikohtaus olisivat syy-yhteydessä vuonna 2013 saamaasi uhkaukseen ja aiempaan työhösi tai että niiden takana olisivat samat tahot… perheesi kotiin on hyökätty 2016, äitisi pahoinpidelty, isäsi siepattu ja asiasta tehty rikosilmoitus. Asiassa ei ole esitetty mitään, mikä antaisi perusteltua syytä epäillä, että nämä tapahtumat liittyisivät suoranaisesti sinun saamiisi uhkauksiin tai ampumavälikohtaukseen.”

Kuitenkin samaisessa KHO:n päätöksessä, johon Migri viittaa, toissijainen suojelu on myönnetty turvapaikanhakijalle, vaikka henkilöön itseensä ei ollut kohdistunut uhkaa:

“Muutoksenhakijan isällä on henkilökohtaisia ja vakavia kokemuksia mielivaltaisesta väkivallasta Bagdadissa. Nämä kokemukset…eivät yksin osoita, että…vaara koskisi juuri muutoksenhakijaa. Nämä kokemukset on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa koskeeko ulkomaalaislain 88 pykälän 1 momentin 3 momentissa tarkoitettu vaara juuri häntä.”

 

Seuraavassa turvapaikanhakijan negatiivinen päätös:

Olet hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Olet kertonut turvapaikkapuhuttelussa hakevasi Suomesta kansainvälistä suojelua, koska olet saanut aseelliselta ryhmittymältä uhkauksia sen takia, että olet työskennellyt aiemmin amerikkalaisten joukkojen kanssa ja perheesi taloa on ammuskeltu.

Asianajajan toimittamat lisäselvitykset, joiden mukaan kotiinne on hyökätty, jolloin äitisi on pahoinpidelty, ja isäsi on siepattu, asiasta on tehty rikosilmoitus, joka on toimitettu Maahanmuuttovirastoon pahoinpidellyn äitisi valokuvien kanssa.


PERUSTELUT KANSAINVÄLISEN SUOJELUN OSALTA

TOSISEIKAT

Kerrot olevasi Irakin kansalainen, uskonnoltasi sunnimuslimi ja kotoisin Bagdadista. Olet kertonut henkilöllisyydestäsi ja taustastasi johdonmukaisesti, ja esittämäsi asiakirjat tukevat kertomustasi henkilöllisyydestäsi. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomuksesi henkilöllisyydestäsi, kansalaisuudestasi ja kotipaikastasi ja tutkii kansainvälisen suojelun tarpeesi suhteessa kotimaahasi Irakiin.

Olet kertonut, että olet työskennellyt amerikkalaisten joukkojen kanssa 2006-2011 ja amerikkalaisissa yhtiöissä 2011-2014, minkä jälkeen pakenit maasta. Olet kertonut työhistoriastasi uskottavasti ja johdonmukaisesti, ja toimittanut kertomustasi tukevia asiakirjoja lisäselvityksenä. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomuksesi työstäsi.

Olet kertonut, että vuonna 2013 olet saanut aseelliselta ryhmittymältä uhkauskirjeen, jossa sinua syytettiin vakoojaksi ja sinut uhattiin tappaa. Lopetit työsi amerikkalaisessa yhtiössä, teit rikosilmoituksen uhkauksesta ja siitä seuranneesta perheesi auton poltosta ja siirryit asumaan toiselle alueelle. Olet kertonut, että tilanne rauhoittui, kunnes vuonna 2014 perheesi sai tuntemattomaksi jääneeltä taholta uhkauskirjeen, jossa teitä vaadittiin poistumaan asuinalueelta. Olet kertonut, että kotitaloanne kohti ammuttiin useita kymmeniä luoteja. Veljesi teki poliisille rikosilmoituksen. Olet kertonut huonontuneesta yleisestä turvallisuustilanteesta alueellanne. Lähdit pois 2014 ensin Turkkiin ja sitten Suomeen.

UNHCR:n Irak-katsauksen mukaan vuodesta 2003 lähtien sekä sunnien että shiiojen aseellisten ryhmien tiedetään uhanneen, kidnapanneen ja tappaneen yrittäjiä, suurlähetystöjen työntekijöitä, autonkuljettajia ja muita henkilöitä, jotka ovat tehneet yhteistyötä monikansallisten tai Yhdysvaltojen joukkojen, ulkomaisten hallitusten ja kansainvälisten yritysten tai järjestöjen kanssa estääkseen toisia henkilöitä aloittamasta työskentelyä näiden tahojen kanssa.

Tällä hetkellä ISISin vastainen taistelu on sekä shiiamiliisien että Irakin viranomaisten ja Yhdysvaltojen armeijan yhteinen päämäärä, johon Yhdysvaltojen armeijan osallistuminen olennaisesti liittyy. Ulkomaisten joukkojen kanssa työskentelevät irakilaiset sotilaat ovat yhä yksi Irakin haavoittuvaisimpia ryhmiä. Heihin kohdistuvien hyökkäysten uhan muodostaa lähinnä ISIS (UNHCR 2012, Landinfo 2016).

Olet kertonut 2013 saamastasi uhkauskirjeestä johdonmukaisesti ja omakohtaisesti. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomuksesi uhkauskirjeestä. Tekemällä rikosilmoituksen olet turvautunut asiassa viranomaissuojeluun. Olet lopettanut työsi amerikkalaisessa yhtiössä, ja olet kertonut, että tämän jälkeen tilanne rauhoittui etkä saanut enää uusia aiempaan työsi liittyviä uhkauksia.

Shiialaisten puolisotilaallisten ryhmien epäillään syyllistyneen pääasiassa miespuolisten sunnisiviilien   sieppauksiin, kidutuksiin ja tappoihin eri puolilla Irakia, mutta etenkin Bagdadin kaupungissa sekä kaupunkia ympäröivällä vyöhykkeellä. Erityisessä vaarassa ovat olleet sunniarabimiehet, jotka ovat kotoisin alueilta, joita ISIS hallitsee tai missä sunnikapinallisia yleisesti tuetaan. Bagdadin alueen sunniväestö kokeekin, että shiialaiset ääriryhmät pyrkivät väkivaltaa ja muita pelottelukeinoja hyväksi käyttäen ajamaan sunnit pois asuinalueiltaan. Viranomaissuojelun saaminen Bagdadissa sunniarabina on useimmiten epätodennäköistä.

Olet kertonut 2014 perheesi saamasta uhkauksesta ja 2014 tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta johdonmukaisesti ja uskottavasti. Maahanmuuttovirasto hyväksyy kertomuksesi näiltä osin tosiseikkana. Olet kuitenkin kertonut siirtyneesi jo vuonna 2013 toiselle asuinalueelle. Koska olit perheesi kokemaa uhkausta ja ampumavälikohtausta ennen siirtynyt asumaan kotikaupunkisi sisällä toiselle alueelle, ja uhkausten sisältönä oli muualle siirtyminen, uhkaus ei ole voinut kohdistua sinuun henkilökohtaisesti. Asiassasi ei ole myöskään esitetty mitään mikä antaisi perusteltua syytä epäillä, että vuoden 2014 uhkaus ja ampumavälikohtaus olisivat syy-yhteydessä vuonna 2013 saamaasi uhkaukseen ja aiempaan työhösi tai että niiden takana olisivat samat tahot.

Olet myös kertonut, että perheesi siirtyi ampumavälikohtauksen jälkeen toiselle asuinalueelle Irakista paenneen veljesi kotiin. Avustajasi toimittamien lisäselvitysten mukaan perheesi kotiin on hyökätty 2016, äitisi pahoinpidelty, isäsi siepattu ja asiasta tehty rikosilmoitus. Asiassa ei ole esitetty mitään, mikä antaisi perusteltua syytä epäillä, että nämä tapahtumat liittyisivät suoranaisesti sinun saamiisi uhkauksiin tai ampumavälikohtaukseen.

Edellä esitetyn maatiedon mukaan sunnimuslimeihin voi Bagdadin tämän hetkisessä tilanteessa kohdistua oikeudenloukkauksia. Maatieto ei kuitenkaan tue sellaista johtopäätöstä, että jokainen Bagdadissa asuva sunnimuslimi olisi vainon vaarassa yksinomaan uskontonsa vuoksi. Yksi perheesi taloon kohdistuneen ammuskelun todistajista on myös saanut uhkauskirjeen. Olet kertonut, että perheesi talo on muiden sunnien talojen tavoin ryöstetty ja poltettu, ja että ampumavälikohtaus on ajallisessa yhteydessä ISISin toimintaan muualla Irakissa. Ottaen huomioon kertomasi siitä, että vuonna 2014 saamasi uhkaus ja sen jälkeinen ampumavälikohtaus liittyvät aseellisten ryhmien tavoitteeseen häätää sunnimuslimit alueelta pois, edellä esitetyn maatiedon, sekä sen, että et alueelta poistumisesi vuonna 2013 jälkeen ole enää saanut henkilökohtaisesti uhkauksia, Maahanmuuttovirasto katsoo, että perheesi kokema uhkaus ja ampumavälikohtaus liittyvät aseellisten ryhmien harjoittamaan yleiseen pelotteluun ja satunnaisiin kostotoimenpiteisiin asuinalueellanne. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että olisit kotimaahasi palatessasi vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkauksien kohteeksi.

 

OIKEUDELLINEN ARVIO

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana sitä, että olisit vaarassa kotimaassasi. Pelkosi ei siten ole objektiivisesti perusteltua. Tappouhkaus voi sinänsä olla laadultaan ulkomaalaislain 87 a §:ssä tarkoitettu vainoksi katsottava teko. Lopetettuasi työsi ja muutettuasi toiselle alueelle tappouhkauksen jälkeen et ole enää saanut uusia uhkauksia tai kokenut muitakaan oikeudenloukkauksia. Näin ollen yksittäistä tappouhkausta ei voida toistuvuudeltaan vainoksi katsottavana tekona. Auton polttamista omaisuuteen kohdistuvana tekona ei luonteeltaan voida pitää sinuun kohdistuneena vainoksi katsottavana tekona. Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana, että olisit kotimaahasi palatessasi vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, ettet ole esittänyt perusteltua syytä uskoa, että sinuun olisi kohdistunut kotimaassasi vainoksi katsottavia tekoja.

Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei sinuun ole kohdistunut ulkomaalaislain 87 a §:ssä mainittuja vainoksi katsottavia tekoja, jotka johtuisivat 87b §:ssä mainituista syistä, etkä ole esittänyt perusteita uskoa, että niitä voisi tapahtua myöskään jatkossa. Asiassasi ei näin ollen ole UlkL 87 § b:n edellyttämää syy-yhteyttä vainoksi katsottavan teon ja ulkomaalaislain mukaisen syyn välillä. Edellä sanottu huomioiden tapauksessasi ei myöskään ole ulkomaalaislain 88 c §:n tarkoittamia vainoa harjoittavia tahoja etkä siten tarvitse 88 d §:n mukaisia suojelun tarjoajia.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta sinulle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska pelkosi ei ole perusteltua, Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinulla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvasi kotimaassasi vainotuksi ulkomaalaislain 87 § 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassasi ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että sinua uhkaisi kotimaassasi ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan sinulla ei ole kotialueellesi palatessasi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Asiassasi ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämisestä yksilöllisistä, inhimillisistä syistä.

Maassa oleskelusi jatkuminen edellyttäisi oleskelulupaa, jota sinulle ei ole myönnetty, joten sinut voidaan käännyttää kotimaahasi. Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinut voidaan käännyttää Irakiin ilman, että voit ásiellä joutua vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että sinut voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä tai karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalaisen on poistuttava maasta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisen paluun aika lasketaan siitä, kun päätös on täytäntöönpanokelpoinen. Aikaa voidaan erityisestä syystä pidentää.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan maahantulokielto määrätään, jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut vapaaehtoisesti. Maahantulokielto määrätään erillisellä päätöksellä.

 

LÄHDE: Maahanmuuttovirasto

_______________

***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

10 ongelmaa Migrin prosesseissa ja päätöksissä

Jo kuukauden ajan erityisesti irakilaiset ja afganistanilaiset turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltään Helsingin keskustassa. Yksi heidän keskeisistä vaatimuksistaan on se, että turvapaikkatapaukset, joiden käsittelyssä on ollut ongelmia, on käsiteltävä uudelleen.

Maahanmuuttovirasto (Migri) kieltäytyy systemaattisesti myöntämästä prosessiensa ja päätöstensä ongelmallisuutta saati korjaamasta niitä. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion mielipidekirjoitus “Kielteinen päätös ei ole väärä päätös” Helsingin Sanomissa 12.3.2017 oli oiva esimerkki tästä. Kielteinen päätös ei tosiaankaan ole väärä päätös, mutta virheellinen päätös on virheellinen päätös.

Mitä nämä ongelmat sitten ovat?

  1. Migri on käyttänyt kokemattomia ja sopimattomia tulkkeja. Esimerkiksi irakilaisen turvapaikanhakijan arabian kielen tulkki on saattanut olla Pohjois-Afrikasta. Irakissa ja Pohjois-Afrikassa puhutut arabian kielen murteet eroavat toisistaan siinä määrin, että turvapaikanhakija ja tulkki eivät ole ymmärtäneet toisiaan saumattomasti, jolloin tulkki on tehnyt käännöksessä olennaisia virheitä. Turvapaikanhakijalta kysytään kyllä, ymmärtääkö hän tulkkia, mutta koska turvapaikanhakija ei voi tietää, mitä tulkki todellisuudessa tulkkaa, on tätä vaikea todentaa.
  2. Migri on jättänyt turvapaikkahaastattelussa kysymättä olennaisia kysymyksiä tai tarkentamatta, vaikka turvapaikanhakija on selvästi sanonut, että hänellä olisi lisää kerrottavaa (ks. esimerkiksi Alin tapaus).
  3. Migri on jättänyt huomiotta ja vähätellyt turvapaikanhakijoiden tarjoamaa todistusaineistoa. Esimerkiksi kaikkia kirjallisia todisteita ei ole käännätetty ja muun muassa valokuvien ja lääkärintodistusten arvo on mitätöity.
  4. Turvapaikkaprosessin pitäisi olla yksilöllinen. Näin ei kuitenkaan nyt ole. Migri on esimerkiksi copy-pastennut turvapaikkapäätöksiin tekstiä, joka ei millään tavalla liity kyseisen turvapaikanhakijan tapaukseen (ks. kohta 1 tässä tekstissä).
  5. Migri on jättänyt kielteisistä turvapaikkapäätöksistä pois haastatteluissa esille tulleita olennaisia yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että turvapaikanhakija on vakavassa vaarassa (ks. esimerkiksi Nourin tapaus).
  6. Migri ohittaa kielteisissä turvapaikkapäätöksissään sen, että vainon jatkuminen on todennäköistä myös tulevaisuudessa, vaikka turvapaikanhakijan antama tieto ja todistusaineisto selkeästi viittaavat vainon jatkuvan. Näin on esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijaa on käyty kyselemässä tämän vanhempien kotoa aivan viime aikoina.
  7. On varsin tavallista, että varsinaista vainon kohdetta, esimerkiksi perheen isää, kiristetään uhkailemalla tai jopa sieppaamalla ja kiduttamalla muita perheenjäseniä. Migri kuitenkin tuntuu arvioivan näitä tapauksia ennemmin suomalaisen kuin turvapaikanhakijan yhteiskunnan näkökulmasta eikä täten usko, että vaino kohdistuisi isän lisäksi myös esimerkiksi lapsiin – edes silloin, kun lasta kohtaan on esitetty suora uhkaus (ks. Fatimah’n tapaus).
  8. Migri kieltäytyy uskomasta niin sanottua toissijaista tietoa. Eli esimerkiksi jos turvapaikanhakijan kotiin on kohdistunut pommi-isku, Migri ei pidä tätä tietoa luotettavana, jos turvapaikanhakija itse ei ole sitä ollut todistamassa vaan hän on ainoastaan kuullut siitä esimerkiksi toiselta perheenjäseneltä.
  9. Migri on kielteisissä turvapaikkapäätöksissään myöntänyt, että hakijaan kohdistuu henkilökohtaista vainoa, mutta päätös on kuitenkin tehty maan yleisen turvallisuustilanteen eikä hakijan henkilökohtaisten perusteiden pohjalta.
  10. Migrin maalinjaukset, joilla jonkin maan tai alueen turvallisuutta perustellaan, pohjautuvat ainakin osittain vanhentuneisiin lähteisiin eivätkä ne ole linjassa esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tämänhetkisten linjausten kanssa.

Nämä ovat kaikki sellaisia epäkohtia, jotka eivät pohjaudu Suomen lakeihin vaan Migrin sisäisiin käytäntöihin. Näin ollen Migri voi ne myös korjata.

Vaikka Migri myöntää virheitä tapahtuneen, se syyttää niistä yksittäisiä työntekijöitä. Migrin prosesseissa ja päätöksissä esiintyvät virheet ovat kuitenkin niin laajalle levinneitä, että kyse ei voi olla yksittäisten työntekijöiden virheestä. Ennemminkin virheet näyttävät Migrin yleisiltä ja harkituilta käytännöiltä.

Migri vetoaa myös siihen, että turvapaikanhakijoilla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen, joka korjaa mahdolliset virheet. Hallinto-oikeuden päätökset perustuvat pääasiassa Migrin tuottamiin asiakirjoihin, jolloin Migrin prosesseissa tapahtuneet virheet kertautuvat eivätkä korjaudu valitusprosessissa.

MigriLeaks palaa näihin ongelmakohtiin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Korjaus: 13.3.2017 klo 10:29 / YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (ei pakolaisneuvosto) 

 

 

 

 

He sitoivat kätesi ja heittivät sinut pimeään huoneeseen

kadet_pimeydessa_pMohammed* on 20-vuotias irakilainen, joka joutui kidnapatuksi, uhatuksi ja kidutetuksi kotikaupungissaan Bagdadissa syksyllä 2015. Perhe oli aikaisemmin omistanut ravintolan vartioidulla ns. Green Zonen alueella, jossa asiakkaat ja yhteistyökumppanit olivat pääasiassa amerikkalaisia. Nyt syksyllä terroristijärjestö Asa’ib Ahl al-Hag uhkasi perhettä lähettämässään viestissä, piti heitä vakoojana ja kidnappasi perheen pojan Mohammedin.

Mohammed kuvaa kaappausta ja kidutusta näin:

ml_130217_1

Mohammed kertoo, että sieppauksen syynä oli isän omistama ravintola vuosina 2009-2011, koska siellä asiakkaina oli amerikkalaisia.

Maahanmuuttovirasto vastaa:

ml_130217_2

Kuitenkin on yleisesti tunnettu tosiseikka ja myös maahanmuuttoviraston tiedossa, että eri terroristijärjestöt pyrkivät vainoamaan ja kostamaan niille irakilaisille, jotka ovat olleet amerikkalaisten kanssa yhteistyössä. Se, että maahanmuuttovirasto kieltää tämän monissa, monissa päätöksissään, on tahallista totuuden vääristelyä.

ml_130217_3

Perheellä on terroristien uhkauskirje mukanaan. Kidnappaus tapahtui viikko uhkauskirjeen jälkeen. Maahanmuuttovirasto mitätöi dokumentin merkityksen, koska siinä ei ollut päivämäärää. Siis uhkausta ei ollut tapahtunut, kun terroristit eivät olleet päivänneet uhkauskirjettä eivätkä jättäneet virallista käyntikorttia.

Maahanmuuttovirasto toteaa edelleen, että terroristien olisi pitänyt siepata isä eikä poikaa. Viraston mielestä isä olisi jopa ollut helppo saalis. Vaikka isä ei kidnappauksen jälkeen liikkunut ulkosalla, hän oli maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan saatavilla kodin yhteydessä toimivassa kaupassa.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että

ml_130217_4

Maahanmuuttovirastossa täytyy olla ja on tieto siitä, että useissa tapauksessa terroristit käyttävät perheen jäsenten kidnappauksia ja uhkauksia kiristyskeinona muulle perheelle. Tämä on kaikille ilmiselvä strategia sen jälkeen, kun on lukenut muutamia vastaavia tapauksia. Miksi se ei ole olevinaan selvää maahanmuuttovirastolle?

Perheellä on uhkauskirje, joka osoittaa, että Mohammedin kidnappaus ei ollut satunnainen eikä tuntemattoman terroristijärjestön tekemä. Yhden perheenjäsenen kidnappaus ja näin uhkaus koko perhettä kohtaan on terroristien yleinen tapa. Amerikkalaisten kanssa työskentely ja yhteistyö on yleinen koston ja vainon syy.

Hätkähdyttävin maahanmuuttoviraston päätöksessä on arvio tulevaisuudesta. Tiedetään, että terroristit eivät hevillä luovu uhreistaan. Heidän strategiansa mukaista on ottaa karkottamansa perheiden omaisuus haltuun. Jos he palaavat, vaino jatkuu. Maahanmuuttovirasto asettuu kuitenkin Jumalan asemaan, todetessaan, että Mohammed ei ole tulevaisuudessa joutuva vainon kohteeksi.

ml_130217_5

Mikään maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen perusteiuista ei ole totuuteen nojaava. Tarkoitus on ollut kääntää asiat päälaelleen pelkästään negatiivisen päätöksen aikaansaamiseksi.

*

Mohammedin täti soitti 2.2.2017 Irakista ja kertoi, että 31.1.2017 Mohammedin kotitalon eteen ajoi valkoinen maasturi, josta nousi neljä miestä, jotka pyrkivät taloon sisään. Kahdella heistä oli ase esillä. Kun talossa ei ollut ketään, he kyselivät naapureilta, missä perhe mahtoi olla. He päivystivät kaksi tuntia talon edessä aseet esillä, kunnes ajoivat pois.

Maahanmuuttoviraston kanta, että sieppaajat eivät ole kiinnostuneita isästä ja perheestä, on väärä. Uusi tilanne on toimitettu tiedoksi hallinto-oikeudelle.

*nimi muutettu


***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

Migri erottaa veljekset toisistaan

13-vuotias Salah ja 22-vuotias Hassan ovat veljeksiä. Migrileaks kirjoitti veljesten tapauksesta tammikuussa. He saapuivat yhdessä Suomeen ja hakivat turvapaikkaa. Molempien turvapaikkaperusteet olivat suurelta osin samat. Salah sai kuitenkin positiviisen ja Hassan negatiivisen päätöksen.

Salah ja Hassan ovat sunneja ja kotoisin Mosulista. Heidän isänsä oli tunnettu toimittaja, joka surmattiin. Hassan jatkoi isänsä ammatissa. ISISin joukkojen lähestyessä kaupunkia veljekset pakenivat Bagdadiin.

Hassan vetoaa turvapaikkapuhuttelussa toimittajan ammattiinsa. Hänen isänsä lisäksi myös muita toimittajia on surmattu Irakissa. Myös Maahanmuuttovirasto Migri on tietoinen tästä:

”Isis on surmannut Mosulissa esimerkiksi henkilöitä, joiden on katsottu vastustaneen ISISiä ja sen ideologiaa. ISIS on tappanut Mosulissa myös esimerkiksi lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia, kaupunginvaltuuston työntekijän, toimittajia… Edellä kerrotun maatiedon mukaan toimittajat ovat Mosulissa vaarassa tulla tapetuiksi.” (HMP)

Migri kuitenkin jatkaa, että koska Hassan on vielä nuori ja toiminut toimittajana vain lyhyen aikaa, hän ei ole vaarassa joutua tapetuksi työnsä vuoksi. Migri ei kuitenkaan perustele sitä, miten Hassanin ikä vaikuttaa uhkaan tai miksi ISIS olisi kiinnostunut tämän työuran pituudesta.

Puhuttelupöytäkirjasta käy sen sijaan ilmi, että vaikka Hassanilta on kysytty, millaisia asioita hän toimittajana käsitteli, aiheesta on keskusteltu haastattelussa varsin yliolkaisesti. Eikö tämän asian tarkempi selvittäminen olisi päätöksen kannalta olennaista? Jos ISISin todetaan surmanneen heidän ideologiaansa vastustaneita henkilöitä, myös toimittajia, on olennaista selvittää, kirjoittiko Hassan poliittiseksi katsottavia uutisjuttuja vai raportoiko hän esimerkiksi julkkisjuoruja.

Migri katsoo, että Hassanin kohdalla isän surmaaminen ja toimittajan työ eivät ole riittävä peruste turvapaikalle. Sen sijaan Migri katsoo, että kumpikaan veljeksistä ei voi palata Mosuliin, koska he ovat paenneet sieltä:

”ISIS on rankaissut [sic] äärimmäisillä tavoilla ihmisiä, jotka ovat yrittäneet paeta ISISin hallussa olevilta alueilta. Monia pakoon yrittäneitä on surmattu. — Mosulista pakeneminen voidaan katsoa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. — Kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi.” (HMP, SMP)

Turvapaikan myöntämisen edellytykset siis täyttyvät molempien veljesten kohdalla, mutta ratkaisut ovat silti erilaiset.

Salahille myönnetään turvapaikka, mutta Hassanille suositellaan sisäistä pakoa takaisin Bagdadiin.

Migrileaks kirjoitti veljesten tapauksesta tammikuussa. Jutusta ilmenee, että siihen asti, kun turvapaikkapäätökset tulivat, veljekset asuivat yhdessä ja Hassan huolehti pikkuveljensä ruoasta, siisteydestä ja vapaa-ajasta. Käytännössä hän siis toimi veljensä huoltajana.

Erityisen mielenkiintoista veljesten päätöksissä on se, että pelkästään niiden perusteella lukija ei voi päätellä, että Salahilla tai Hassanilla edes olisi veli saati sitten, että tämä olisi Suomessa.

Tämä on erityisen silmiinpistävää 13-vuotiaan Salahin päätöksessä:

”Ulkomaalaislain 105 b X:n mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempansa tai muu hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannut henkilö.

Olet turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että sinulla on puhelinyhteys äitiisi ja että hän on tällä hetkellä Turkissa.” (SMP)

Migri on siis kiinnostunut Salahin Turkissa paossa olevasta äidistä. Sen sijaan päätöksessä ei mainita sanallakaan hänen täysi-ikäistä isoveljeään, joka on vastannut hänen ”tosiasiallisesta huollostaan” koko Suomessa oleskelun ajan.

Veljekset ovat tehneet turvapaikkahakemuksensa ja käyneet turvapaikkapuhuttelussa samana päivänä. Samoin molempien turvapaikkapäätökset on tehty samana päivänä. Veljesten päätöksissä on paikoitellen käytetty lähes sanasta sanaan samoja ilmaisuja esimerkiksi puhuttaessa heidän isänsä kuolemasta. On siis epätodennäköistä, että Migri ei olisi ollut tietoinen siitä, että hakijat ovat veljeksiä.

Näin ollen päätös jättää mahdollinen huoltaja, täysi-ikäinen veli, pois pikkuveljen päätöksestä on ollut tietoinen. Migri on pyyhkinyt heidän välisensä siteen pois tekemällä siitä näkymättömän.

Siinäkin tapauksessa, että turvapaikkaperusteet eivät täyttyisi, Migrin on mahdollista myöntää turvapaikanhakijalle oleskelulupa, ”jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi” (HMP).

Migri toteaa kuitenkin Hassanin päätöksessä: ”Asiassasi ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.” (HMP)

Jos uuteen maahan yksin jäävä alaikäinen pikkuveli ei ole ”yksilöllinen inhimillinen syy”, mikä sitten on?

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Tätä juttua varten hän analysoi Salahin ja Hassanin turvapaikka-asiakirjat*

*Hassanin puhuttelupöytäkirja (HPP), Hassanin maahanmuuttoviraston päätös (HMP), Salahin maahanmuuttoviraston päätös (SMP), Hassanin valitus hallinto-oikeudelle (HV). Puhuttelupöytäkirja on turvapaikkahaastattelun yhteydessä laadittava dokumentti, josta haastattelun kulku sekä kysytyt kysymykset ja vastaukset käyvät ilmi. Maahanmuuttoviraston päätös on päätös siitä, myönnetäänkö hakijalle turvapaikka vai ei. Päätöksestä käyvät ilmi myös siihen liittyvät perustelut. Turvapaikanhakijalla on oikeus valittaa maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeudelle.


***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

Oikeus elää–verkoston vierailu Irakin suurlähetystössä

20170116-dsc_2516

Oikeus elää-verkosto on erittäin kiitollinen Irakin Suurlähetystön järjestämästä audienssista ja lämminhenkisestä keskustelusta. Arvostamme sitä, että suurlähettiläs avustajineen käytti aikaansa edustajiemme tapaamiseen. Suurlähettiläs Matheel Al-Sabti puhui laajasti pakolaispolitiikasta osoittaen olevansa erinomaisesti perillä Suomen turvapaikkatilanteesta ja tämän hetkisistä Irakia koskevista maalinjauksista. Hänen mielipiteensä vastaa pitkälti Oikeus elää-verkoston näkemyksiä. Kunnioitamme suuresti suurlähetystön työskentelyä Irakin kansalaisten hyväksi.

Suurlähettilään mielestä suomalaisten tulee kohdella irakilaisia vierainaan. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä on hänen mukaansa seurausta siitä, että rajoja ei valvottu tarpeeksi tiukemmin vuonna 2015. Irakin valtio ei voi ottaa vastuuta turvapaikanhakijoiden määrästä, koska he eivät ole lähettäneet tarkoituksellisesti kansalaisiaan Suomeen vaan ihmisvirrat liikkuvat maailmassa sotien ja konfliktien seurauksena. Vastuu on tällöin vastaanottavilla valtioilla.

Suurlähettiläs pitää Suomen hallituksen turvapaikkapolitiikkaa lyhytnäköisenä. Sen sijaan, että sijoitetaan rahaa kaikkia osapuolia tyydyttämättömään vastaanottokeskustoimintaan, olisi Al-Sabtin mielestä parempi investoida kotoutumista, integroitumista, työllistymistä, koulutusta, Suomen ikärakenteen myönteistä kehitystä, asuttamattomien alueiden asuttamista ja suomen kielen oppimista edistäviin hankkeisiin.

Suurin osa tulijoista on terveitä, työkykyisiä nuoria miehiä. Heidät tulisi saada ohjattua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työmarkkinoille ja suomen kielen opintoihin. Tulijoiden joukossa on korkeasti koulutettuja insinöörejä, lääkäreitä, hammaslääkäreitä, teknikkoja ja muiden alojen ammattilaisia. Irakissa on korkeatasoinen koulutusjärjestelmä. On Suomen etu, jos kaikki maahanmuuttajien osaaminen ja ammattitaito saadaan hyödyttämään yhteiskuntaa. Suomella on ollut taloudellista yhteistyötä Irakin kanssa jo 1970-luvulta lähtien, jolloin sadat suomalaiset rakennusmiehet lähtivät Lähi-Itään työn ja paremman palkan perään.

Suomen valtion taloutta edistää turvapaikanhakijoiden työllistyminen, koska Suomessa on jo nyt nähtävissä ikääntyvän väestön voimakkaasti kasvavan osuuden aiheuttamat kansantaloudelliset tappiot. Lisäksi Suomessa on paljon asuttamattomia alueita ja kyliä, kaupunkeja, joista nuori väestö muuttaa pois työpaikkojen perässä. Tällaiset autioituneet kylät voisivat saada uuden elämän maahanmuuttajien ansiosta. Kaikki maahanmuuttajien tienaamat rahat menevät kiertoon: asumiseen, ruokaan, liikennevälineisiin, jne. mikä piristää paikallistaloutta.

Suomi voi ottaa oppia Saksasta tai Ruotsista, joissa turvapaikanhakijoiden määrät ovat moninkertaisia. Totesimme, että Suomi on perinteisesti aina ottanut päätöksissään ja trendeissään mallia Ruotsilta, kuten nyt myös tässä pakolaisasiassa. Syyrialaisista yli 90 % saa turvapaikan, kun taas irakilaisista alle 20 % myönnetään turvapaikka huolimatta siitä, että maassa on pitkään jatkuneita levottomuuksia, epävakaa turvallisuustilanne, sekä aseellisia konflikteja, joiden takia 2-3 miljoonaa irakilaista asuu maan sisäisillä pakolaisleireillä.

Irakin suurlähetystön ja siirtolais- ja pakolaisministerin Jasim Mohammed Al-Jafin ehdoton kanta on se, että Suomen tulee lopettaa turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset. Tämä on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että poliisi on ottanut viime päivinä kiinni useita rikokseen syyllistymättömiä irakilaisia turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksista Metsälän säilöönottokeskukseen odottamaan pakkopalautusta. Oikeus elää–tiimi on tutustunut heidän turvapaikkadokumentteihinsa ja työskentelee tiiviisti lakimiesten ja median kanssa heidän oikeudenmukaisen kohtelunsa puolesta.

Oikeus elää-verkoston huolena on se ihmisryhmä, jolle oma elämä on arvokkaampi kuin vapaaehtoisille palaajille tarjottu alle kahdentuhannen euron paluutuki. Turvapaikka tulisi myöntää kaikille niille, jotka eivät voi hengenvaaran takia palata takaisin. Etusijalla ovat lapsiperheet, yksintulleet alaikäiset, raskaana olevat naiset sekä henkilökohtaisesta vainosta kärsivät miehet, joiden palauttaminen on yksiselitteisesti väärin ottaen huomioon, että he ovat joutuneet jättämään kaiken taakseen, myymään omaisuutensa tai ottamaan velkaa pakomatkaa varten, kokemaan traumaattisen pakomatkan ja heillä on suurin riski joutua vainon, väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi, koska heillä on heikoimmat mahdollisuudet puolustaa itseään.

Oikeus elää–verkosto ehdottaa, että meidän tulisi inhimillisyyden nimessä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja mahdollistaa laillinen maahantulo lisäämällä kiintiöpaikolaisten määrää tuntuvasti, helpottaa perheiden yhdistämistä, kahden eri kansalaisuuden avioliittoja, maahanmuuttajien nopeampaa työllistymistä, turvapaikanhakijoiden ja paperittomien pääsyä julkiseen terveydenhuoltoon, ihmisten pääsyä kiinni normaaliin elämään (pois laitoksista), sekä lasten ja perheiden välittömästi alkavaa kotoutumisprosessia. Lisäksi rakenteellista rasismia ja paperittomana maassa elävien syrjäytymistä ja kriminalisoitumista tulisi ehkäistä myöntämällä ainakin tilapäinen oleskelulupa maassa olijoille ja siten mahdollistaa heidän lailliset oikeutensa.

LÄHTEET:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/11/irak-houkutteli-suomalaisia-rakentajia-1970-ja-80-luvuilla

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701162200054311_uu.shtml

https://www.punainenristi.fi/node/799/lahi-ita-pohjois-afrikka/irak

http://maailma.net/artikkelit/amnesty_lansimaisia_aseita_valuu_irakin_puolisotilaallisille_joukoille

http://yle.fi/uutiset/3-9304198

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004882290.html

http://fi.wfp.org/stories/irakin-kriisi

http://www.migri.fi/download/68619_Irakin_tilanne_2.5.2016.pdf?04e96eeb21bdd388

http://www.migri.fi/for_the_media/bulletins/press_releases/press_releases/1/0/country_information_reports_have_been_updated_the_finnish_immigration_service_adjusted_its_decision-making_practices_during_autumn_2016_71847

http://www.migri.fi/medialle/tiedotteet/lehdistotiedotteet/lehdistotiedotteet/1/0/maatietoraportit_paivitetty_maahanmuuttovirasto_tarkentunut_paatoskaytantoaan_pitkin_syksya_71842

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005046824.html?share=1e09d31671c7d30ec7900b95654cf913

https://migrileaks.wordpress.com/

http://vapaaehtoinenpaluu.fi/sites/vapaaehtoinenpaluu.fi/files/pdf/VAPPS%20final%20publication_Aug15_print.pdf

20170116-dsc_2522

Luukku 22: Suomessa langetettu kuolemantuomio ja oikeusmurha – Dödsdom och justitiemord

*På svenska nedan / In English below

Olen vasta 25 vuotias. En halua kuolla. Haluan elää rauhassa perheeni kanssa ja nähdä lasteni kasvavan.

Olen vain pieni ihminen. Ehkä Jumala koettelee minua – opettaa. En halua muuta kuin elää rauhassa perheeni, vaimon ja pienten suloisten lapsieni kanssa. Suojassa väkivallalta, joka on ollut läsnä koko elämäni. Nyt maa, jota pidän hyvänä ja jonka uskoin tarjoavan suojan itselleni näyttää hylänneen minut ja tuomitsevan takaisin siihen helvettiin, mitä pakenen.

Mitä voin tehdä? Olen kotimaassani hallituksen etsintäkuuluttama ja terroristien tappolistalla. Ammatiltani olen amerikkalaisten kouluttama poliisi ja taistellut omassa maassani terroristeja vastaan. Se on vaarallinen ammatti. Jo akatemiassa opiskelutovereitani tapettiin. Itsellenikin lähetettiin tappouhkauksia. Töissä kollegoitani kuoli päivittäin, milloin viisi, milloin kaksikymmentäviisi. Daesh, eli Isis kiduttaa ja teloittaa armotta, kun saa kiinni. Myös minut yritettiin murhata ammattini vuoksi ja siksi, että osallistuin terrorismin vastaiseen operaatioon. Vaikka maahanmuuttovirasto pitää murhayritystä satunnaisena tekona tiedän, että se oli suunniteltu huolellisesti. Olenhan itse poliisi. Aika ja paikka oli valittu siten, että juuri minä olen paikalla ja murhaajan pakeneminen helppoa. Minua ammuttiin perheeni silmien edessä. Sain luodista elinikäisen vamman ja invaliditeetin. Kipu on läsnä kaiken aikaa. Välillä se on sietämätön. Suomi ei tarjoa tarvitsemaani kirurgista hoitoa, koska olen turvapaikanhakija. Voimakas lääkitys tuhoaa vähitellen sisäelimeni. Kotimaassa anoin vammani vuoksi eroa poliisista, mutta sitä ei myönnetty ja siksi minut etsintäkuulutettiin, kun pakenin. Minua odottaa 1,5 – 5 vuoden vankeus. Taustani vuoksi en voi rikollisten ja terroristien joukossa selvitä vankeudesta hengissä.

Suomeen tuli pakolaisten joukossa myös Isis-terroristeja. Olen auttanut löytämään ja ilmiantanut heitä suojelupoliisille. Ainakin yksi heistä sai turvapaikan terroristitaustasta ja Suomessa tehdystä rikoksesta huolimatta. En voi ymmärtää, miksi maahanmuuttovirasto, hallinto-oikeus ja KHO ovat päättäneet karkottaa minut. Olen vasta 25 vuotias. En halua kuolla. Haluan elää rauhassa perheeni kanssa ja nähdä lasteni kasvavan. Kotimaahani en voi palata, eikä ole enää instanssia, johon voisin valittaa.

Perustuu haastatteluun ja asiakirjoihin

 

Tarinan henkilö on anonut asian uudelleen käsittelyä hallinto-oikeudessa. MigriLeaks seuraa prosessia ja raportoimme myöhemmin sen etenemisestä. Teemme voitavamme, jotta tätä kuolemantuomiota ja oikeusmurhaa ei pantaisi täytäntöön.

 

Asiaan liittyvää viestittelyä

… Hän ei ole missään oikeusistuinvaiheessa saanut asiaansa esille….

… No ihan sama, siellä hän kuolee kuitenkin…

… Oljenkortena on, että hän lahjoisi lentokenttävirkailijat, etteivät he ottaisi häntä kiinni ja veisi vankilaan….

… Hallinto-oikeuden aikaisempi päätös on oikeuden irvikuva…

… Hän kuolee Irakissa. Mutta sanoo, että hän kuitenkin näkisi perheensä ennen sitä…

… Realiteetti on kuitenkin, että jos hän palaa, hän ei elä kauan. Ja perheen näkeminen on vain toiveuni…

… Poliisikin oli kyyneleet silmissä, kun luki Migrin päätöstä…

 

Median edustajille

Hallussamme on kaikki tähän tapaukseen liittyvät dokumentit. Kyseinen henkilö on myös valmis haastatteluun.

Meillä on suuri määrä päätöksiä joukkokannetta varten. Myös useita muita tapauksia, joissa turvapaikanhakija on lupautunut esiintymään julkisuudessa.

Yhteydenotot

office@migrileaks.fi

saappaat
Hodhayfa Salih

 

 

Jag är bara 25 år. Jag vill inte dö. Jag vill leva ifred med min familj och se mina barn växa upp.

 

Jag är bara en liten människa. Kanske Gud vill pröva mej – lära mej något. Jag vill inget annat än att få leva i fred med min familj, min fru och mina härliga små barn. Ifred från våldet, som har följt mej hela mitt liv. Nu ser det ut att landet, som jag trodde var gott och som skulle ge mej skydd, har övergett mej och dömer mej att återvända till helvetet som jag flydde ifrån.

Vad kan jag göra? I mitt hemland är jag efterlyst av regeringen och jag är på terroristernas dödslista. Till mitt yrke är jag polis, och utbildad av amerikanare. Jag har kämpat mot terrorister i mitt eget land, och det är ett farligt yrke. Redan under studierna i akademin blev några av mina studiekompisar dödade. Jag blev också själv hotad. I mitt jobb dog kollegor varje dag, ibland fem, ibland tjugofem. Daesh, dvs Isis, torterar och dödar utan nåd, dem som de får fast. De försökte mörda mej också, p.g.a. mitt jobb och för att jag deltog i en operation mot terrorism. Migrationsverket anser att mordförsöket var en slumpmässig händelse, men jag vet att det var noggrannt planerat. Jag är ju själv polis. Tid och plats hade valts så att just jag var på stället och att det var lätt för mördarna att fly. Jag blev skjuten framför ögonen på min familj. Jag fick en livslång skada och invaliditet av kulan. Smärtan är närvarande hela tiden. Ibland är den outhärdlig. I Finland får jag inte den kirurgiska vård som jag skulle behöva, eftersom jag är en asylsökande. Den starka medicineringen förstör långsamt mina inre organ. I mitt hemland ansökte jag om avsked från polisen, men blev inte beviljad det, och jag blev därför efterlyst, när jag flydde. 1 – 1,5 års fängelse väntar mej, om jag återvänder. Jag kommer inte att klara mej med livet i behåll i fängelse bland kriminella och terrorister, p.g.a. min bakgrund.

Bland flyktingarna som kom till Finland fanns också Isis-terrorister. Jag har hjälpt till att hitta dem och angivit dem för skyddspolisen. Åtminstone en av dem fick asyl i Finland, trots sin terroristbakgrund och brott som han gjort i Finland. Jag kan inte förstå varför Migrationsverket, förvaltningsdomstolen och Högsta domstolen har beslutat att utvisa mej. Jag är bara 25 år. Jag vill inte dö. Jag vill leva ifred med min familj och se mina barn växa upp. Jag kan inte återvända till mitt hemland, och det finns ingen instans som jag kunde överklaga till.

Text baserad på intervju och dokument

 

Personen i artikeln har ansökt om att hans fall ska behandlas på nytt i förvaltningsdomstolen. MigriLeaks följer prosessen och vi rapporterar senare om hur fallet framskrider. Vi gör vårt bästa, så att denna dödsdom och detta justitiemord inte ska verkställas.

 

I samband med detta fall har följande kommentarer fällts

… Han har inte framfört sin sak under rättsprocessen..

… Det spelar ingen roll, han kommer att dö där i alla fall…

… Han kunde försöka som sista utväg att muta flygplatspersonalen, så att de inte ifångatog honom och förde honom till fängelse…

… Förvaltningsdomstolens tidigare beslut är rättsvidrigt…

… Han kommer att dö i Irak. Men han säger att åtminstone skulle han se sin familj före det…

… Realiteten är i alla fall, att om han åker tillbaka, så lever han inte länge. Och att få se sin familj, det är bara önsketänkande…

… Även polisen hade tårar i ögonen, då han läste upp Migris beslut…

 

För representanter av media

Vi har tillgång till alla dokument angående det här fallet. Personen i fråga är också villig att bli intervjuad.

Vi har även flera andra fall, där asylsökande har lovat att framträda offentligt i media.

Kontakta

office@migrileaks.fi

*

Death sentence and miscarriage of justice

I am only 25. I don’t want to die. I want to live in peace with my family and see my children grow up.

I am just a small human being. Maybe God wants to test me – teach me. All I want, is to be able to live in peace with my family, my wife and my wonderful little children. Free from the violence that has followed me all my life. Now it seems that the country, that I thought was good and that would give me protection, has deserted me and doomed me to return to the hell that I ran away from.

What can I do? In my home country I am wanted by the police and I am on the terrorists’ death list. I am a police myself, and trained by Americans. I have fought the terrorists in my country, and it is a dangerous profession. A few of my friends got killed while we were still studying in the academy.  I received death threats myself,too. In my job as a police, colleagues died every day, sometimes five, sometimes twentyfive. Daesh, also called Isis, torture and murder without mercy those that they manage to catch. They tried to murder me too, because of my job as a police, and because I had taken part in operations against terrorism. The Finnish Immigration Service is of the opinion that the murder attempt was a random occurrence, but I know it was carefully planned. I am a police myself, so I would know. The place and time had been carefully chosen so that only I was on the spot, and so that it was easy for the killers to escape. I was shot in front of the eyes of my family. The bullet caused a lifelong injury and disability. The pain is constant. At times it is unbearable. In Finland I cannot get the surgical care that I would need, because I am a refugee. The strong medication is slowly destroying my inner organs. In my home country I applied for release from duty, but was not granted it, and I am therefore wanted by the police, since I escaped from the country. 1 – 1,5 years imprisonment awaits me if I return. If I end up in prison, I will not survive among the criminals and terrorists there, due to my background.

Among the refugees that came to Finland, there was also Isis/terrorists. I have helped to find them and turn them in to the Finnish Security Intelligence Service. I know that at least one of them have been given asylum, despite his background as a terrorist and despite the fact that he has committed a crime in Finland. I cannot understand why the Finnish Immigration Service, administrative court and the Supreme court have decided to deport me. I am only 25. I don’t want to die. I want to live in peace with my family and see my children grow up. I cannot go back to my country, and there is no court or authority that I can appeal to.

Based on interview and documents

 

The person in the story has appealed for his case to be re-examined in administrative court. MigriLeaks is following the process, and will report how this case proceeds. We are doing our best, that this death sentence and miscarriage of justice will not be carried out.

Following comments have been made about this case:

…He has not brought forth his case during the court hearing…

…It doesn’t matter, he will die anyway…

…He could try, as last resort, to bribe the airport security personnel so that they will not catch him and take him to prison…

…The decision from the administrative court is a travesty of justice…

…He will die in Iraq. But he says that at least he would see his family before that…

…The reality is that if he goes back, he will not, live long. And to see his family,well, that is just wishful thinking…

…Even the police had tears in his eyes, when he read out Migri’s decision…

 

For representatives of the media

We have access to all documents regarding this case. The person in the story has also agreed to be interviewed.

We also have several other cases, where asylum seekers are willing to tell their story in public.

For further information, contact

office@migrileaks.fi

Luukku 19: ”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua”

Maahanmuuttovirasto määrittelee, milloin ihmisellä on oikeus pelätä.

”Objektiiviseen” pelkoon ei ole aihetta vaikka:

Koti poltettiin ja räjäytettiin (27-vuotias mies Irakista)

pelko1_1

pelko1_2

ISIS uhkasi ja asuinalueella soditaan (25-vuotias Mies Irakista)

pelko1_3

Taleban uhkasi ja pahoinpiteli (22-vuotias mies Afganistanista)

pelko1_4

Miliisi sieppasi ja yritti pakkovärvätä (24-vuotias mies Irakista)

pelko1_5

Esimerkiksi näiden päätösten lopuksi Maahanmuuttovirasto toteaa erinäisiin syihin vedoten, että turvapaikkaa hakevan henkilön ”pelko ei ole objektiivisesti perusteltua” ja tämän perusteella turvapaikkaa ei myönnetä.

Ulkomaalaislain mukaan 87 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Tähän lakipykälään viitaten Maahanmuuttovirasto etsimällä etsii ja kääntämällä kääntää turvapaikanhakijoiden kertomukset sellaiseen muotoon, että ei pidä niitä uskottavina. Välillä perustelut sille, minkä takia henkilöön kohdistuvaa vainoa ei tunnusteta, tuntuvat suorastaan irvokkailta:

pelko1_6

Tai:

pelko1_7

Perusteluiksi saattavat käydä myös se, että henkilön kertoma tarina ei maahanmuuttoviranomaisten mielestä ole uskottava, tai siinä on aukkoja. Osassa tapauksissa todetaan, että sieppaajien henkilöllisyyttä ei kertomuksen perusteella pystytä varmistamaan ja näin ollen, Migrin logiikan mukaisesti, ei vainoa tunnusteta tapahtuvan. Esittäisimmekin näin joulun alla pari toivetta joulupukille:

  1. Voisivatko ihmisiä sieppaavat terroristit jatkossa jättää käyntikortin tai muun luotettavaksi dokumentiksi arvioitavan paperin, jotta uhattu henkilö voisi turvapaikkaa hakiessaan todistaa uhkailut aukottomasti.
  2. Voisiko Migri viimein myöntää, että päätöksissä on tehty suuria virheitä!
  3. Hätää ja sotaa pakenevien ihmisten on saatava turvaa!

 

Luukku 14: ”Epävarmat tapaukset ratkaistaan hakijan hyväksi” – onkohan näin?

”Pekka” on Bagdadista kotoisin oleva 23-vuotias sunnimuslimi, joka on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Kaikki alkoi elokuussa 2015, kun shiiamilitanttien ryhmä tuli Pekan luokse vaatien hänen perhettään liittymään heidän riveihinsä.

14_1

Migrin mielestä Pekan kertomus shiiamiliisien vierailusta on todenmukainen, mutta he eivät katso, että kyseessä on ollut ”pakkovärväys”.

14_2

Migrin saamien tietojen mukaan shiiamiliitioiden ei ole raportoitu harjoittaneen pakkovärväystä, vaikka sunnit ovatkin saattaneet kokea ”yhteisöllistä painetta” liittyä shiiojen rinnalle taistelemaan ISISiä vastaan.

14_3.jpg

Tässä yhteydessä on syytä muistaa Migrin tietojen ajantasaisuus. Migrihän ei ole kiireidensä vuoksi ehtinyt käymään Bagdadissa muutamaan vuoteen, mutta luotetaan me kai silti edelleen siihen, että Migri tekee päätöksiä ”laatukylki” edellä ja pakkovärväyksiä ei siis tapahdu!

Vaikka pakkovärväämistä ei Migrin tietojen mukaan olekaan tapahtunut, hyväksyy Migri tosiseikaksi sen, että shiiamiliisit ovat käyneet kyselemässä hakijaa myöhemmin elokuun 10. päivä ja syyttäneet tuolloin hänen isäänsä hakijan piilottamisesta. Mutta Migrin tietojen mukaan kyse on siis edelleen täysin vapaaehtoisesta pyynnöstä liittyä militian riveihin.

14_4

Syyskuussa hakijan isä ammutaan ja heidän kotitaloonsa kirjoitetaan uhkaus ”te sunnit olette shiioja vastaan, menkää pois”. Hakija kertoo Migrin mukaan uskottavasti seinään kirjoitetusta uhkausviestistä ja näyttää kertomuksensa tueksi valokuvia. Migri ei kuitenkaan usko hakijan kertomusta sillä kuvista ei selviä, onko kyseessä varmasti hakijan asunto. Epäselvissä tapauksissahan asia ratkaistaan Migrin mukaan turvapaikanhakijan hyväksi, joten onko Migrillä hakijaa parempaa tietoa asiasta?

14_5.jpg

Näin ollen Migri toteaa ettei hakijan pelko ole ”objektiivisesti perusteltua”. Ja tuloksena kielteinen päätös.

14_6

Ja toteaa hänen voivan rauhassa palata takaisin shiiojen hallinnoimaan Bagdadiin (Bagdadin tilanteesta lisää mm. eilisessä luukussamme).