Sateenkaari-ihmiset Migrin tähtäimessä

 

Suomen maahanmuuttoviraston – tuttavallisemmin Migrin – asiantuntemusta monilla aloilla on kritisoitu jo vuoden 2015 syksystä lähtien, jolloin heidän työsarkansa synkempi puoli tuli julkiseen tietoisuuteen ns. tavallisille ihmisille. Tekosyynä tuolloin käytettiin kiirettä. Nyt kuitenkin turvapaikanhakijoita on vähemmän kuin ennen ja työntekijöitä luulisi olevan riittävästi.

14.6.2018 julkistamassaan raportissa Migri itse myönsi, että turvapaikkapuhutteluja pääsee hoitamaan kahden viikon koulutuksen jälkeen. Tulkeille ei juurikaan ole valvontaa ja puhuttelunauhoitteet eivät ole siinä kunnossa, että niitä voisi käyttää tulkkauksen tai puhuttelun laadun tarkastamiseksi. (https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4 s.20- 21, 25)

Tämä on suorastaan pelottavaa, sillä monet käsiteltävistä asioista ovat hyvin sensitiivisiä ja vaakakupissa on puhuteltavan ihmisen ja usein myös hänen läheistensä elämä. Yksi erityinen alue, josta tietämys – tai sitten halu toimia oikein – tuntuu puuttuvan kokonaan, on seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien takaaminen.

Jo 2017 syksyllä Silvia Modig teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen lhbtiq*- ohjeistuksesta turvapaikka-asioiden selvittelyssä (http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/ ) . 7.11.2017 Seta julkaisi lausunnon aiheesta, peräänkuuluttaen opastusta ja ohjeistusta virkailijoille. ( https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/ )

Onko ohjeistusta sitten saatu, jää epäselväksi. Ainakin toiminnasta on tehty kantelu, josta vielä ei ole päätöstä.

Puhutteluiden perusteella Migrin virkailijoilla on ollut tapana väheksyä seksuaalisen suuntautumisen ’aitoutta’ ja pitää ihmisten siitä esittämää kertomaa epäuskottavana. Varsinkin, mikäli henkilö on ’tullut kaapista’ vasta ensimmäisen tai toisen negatiivisen päätöksen jälkeen. (https://yle.fi/uutiset/3-9447448 )

Migrillä kollektiivina, jona se valitsi kirjoittaa itseään käsittelevän raportinkin, on kuitenkin velvollisuus käyttää kaikkea vuosien saatossa kumuloitunutta materiaalia ja tieteellistä tutkimusnäyttöä eri aloilta. Migrin tehtävä on myös seurata ajantasaista maatietoa. Lisäksi Migriä sitoo kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimusten koodisto, johon kuuluu esimerkiksi ehdoton palautuskielto.

Raportissaan Migri keskittyi irakilaisiin. Vilkaistaanpa siis mikä on lhbqt oikeuksien tilanne Irakissa. Lähteenä on IraQueer, ensimmäinen ja ainoa Irakin ja Kurdistanin alueella toimiva seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Tosin tosiasiallisesti järjestö toimii lähinnä internetissä, sillä fyysinen eksistenssi on hankalaa ellei mahdotonta ja sen johtohahmot toimivat Irakin ulkopuolelta käsin.

Mikä on Irakin ja Kurdistanin lhbqt oikeuksien taso yleisesti?

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Kuka tahansa lhbqt vähemmistöihin kuuluva tai kuuluvaksi oletettu voi joutua väkivallan kohteeksi. Väkivaltaa tekevät tahot ovat sekä aseistettuja joukkoja (usein puolisotilaallisia ryhmittymiä, joista osalla on virallinen status ja hallituksen hyväksyntä) sekä suvut, heimot ja satunnaiset naapurit ja tuttavat. Lhqbt vähemmistöihin kohdistuu myös systemaattisia murhakampanjoita.

IraQueer myös listaa pointteja fyysisestä turvallisuudesta kohderyhmälleen:

Ympäröi itsesi vain luotettavilla ihmisillä. Huolehdi digitaalisesta turvallisuudestasi. Pidä huolta mielenterveydestäsi. Opettele itsepuolustustaitoja. Älä osoita hellyyttä partnerillesi julkisesti. Vältä puhumasta sensitiivisistä asioista tai huolehdi, että tila jossa teet niin on turvallinen. Vaihda reittiä paikkoihin, joissa käyt säännöllisesti, kuten kouluun tai työhön, mahdollisimman usein. Tunnista tukijat, jotka voivat auttaa sinua hätätilanteessa.

Järjestö voi tarjota vain neuvoja. Ja mitä neuvoista puuttuu, verrattuna useimpiin länsimaihin, on kehotus ilmoittaa itseen tai perheeseen kohdistuneista rikoksista viranomaisille. Irakissa on hyvin todennäköistä, että rikoksen takana on juuri viranomainen. Vaikka ei olisi, uhrin kuuluminen lhbqt vähemmistöön  riittää perusteeksi jättää rikos tutkimatta. Pahimmassa tapauksessa rikoksen ilmoittaminen voi johtaa uusiin oikeudenloukkauksiin.

Tullessaan tällaisesta taustasta, ihminen ei ole useinkaan heti halukas kertomaan viranomaisille omista yksityisasioistaan. Piirit Suomessa ovat pienet ja Migri ei ole tarkastanut tulkkiensa taustoja. Nämä eivät myöskään ole olleet pätevöityneitä ammattitulkkeja. On hyvin todennäköistä, että monessakin puhuttelussa on pelko paljastumisesta ja siitä seuraavasta syrjinnästä ja jopa väkivallasta on estänyt lhbqt vähemmistöihin kuuluvia kertomasta identiteetistään. (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml ) Lisäksi vuoden 2016 oikeusapu-uudistuksen jälkeen turvapaikanhakijoilla ei ole ollut tosiasiallista pääsyä oikeudellisen neuvonnan pariin. Ymmärrys turvapaikkaprosessista ja lhqbt-oikeuksista on asiakkaalla itsellään jäänyt heikoksi.

Vasta valitusvaiheessa, saatuaan oikeudellista neuvontaa ja päästyään myös psykologisen avun ja tuen piiriin on moni seksuaalivähemmistöihin kuuluva pystynyt kertomaan kaikki hakemukseensa vaikuttavat seikat. Sama koskee myös monia muita – uskonnollisia vähemmistöjä, ihmiskaupan uhreja, kidutettuja ja kunniaväkivallan uhreja. Oman tilanteensa tiedostaminen on monilla myös vajavaista, koska monien kokemusten – joista osa on saattanut tapahtua turvaa hakiessa ja matkan aikana – on seurauksena saattanut olla hyvin voimakas välttelyreaktio kaikkeen aiheeseen liittyvään.

Puhuttelut tulisi siksi hoitaa äärimmäisen hienotunteisesti ja vahvalla ammattitaidolla. Päätösten perusteena tulisi myös huomioida maiden tosiasiallinen tilanne, ei mielikuvat joita luodaan tietoisesti julkisuuskampanjoissa. USA:n suurlähetystö on mainostanut Prideä sateenkaarilipulla ja saanut tehdä niin rauhassa – aseistettujen vartijoiden takana sekin. Irakilaiset tv-kanavat ovat keskustelleet seksuaalivähemmistöistä satunnaisesti. Ja tietenkään kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät joudu väkivallantekojen kohteeksi.

Kuitenkin keskustelu Irakin mediassa on usein seksuaalivähemmistöjä kohtaan halventavaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. (https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/ ) Jo tämän julkisen ja valtiollisesti sanktioidun vihapuheen perusteella pelko vaikuttaa hyvin perustellulta.

Migri lienee tästäkin eri mieltä. Hyvää Pride viikkonloppua kaikille muille!

*Lhbqt ja lhbqit sekä LGBT+ ovat yleisimmät nimitykset vähemmistöille, joihin kuuluvat homo, lesbo, bi ja aseksuaalit sekä inter-, queer, trans- sukupuoliset ja muunsukupuoliset. Nimitykset ja kirjainyhdistelmät vaihtelevat hieman eri alueilla ja eri yhteyksissä. Lhbqit oikeuksissa ei ole kysymys vain seksuaalivähemmistöjen ja seksuaalisen suuntautumisen toteuttamisen oikeudesta, vaan koko ihmisenä olon oikeutuksesta. Ryhmiin kuuluvat esimerkiksi interseksuaaliset – siis sukupuoleltaan epäselvät – lapset.

Lähteet:

https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Maahanmuuttoviraston%2Bturvapaikkaselvitys/91b15620-7955-4876-9539-b2e23f9ee9f4

http://www.silviamodig.fi/turvapaikkamenettelyyn-tarvitaan-sateenkaarisensitiivisyytta/

https://seta.fi/maahanmuuttovirastoon-tarvitaan-kattava-lhbtiq-ohjeistus-ja-systemaattista-koulutusta/

Homoseksuaalisuuden perustelun vaikeudesta turvapaikkaa hakiessa:

https://yle.fi/uutiset/3-9447448

Migrin vaatimuksista todisteiden suhteen ja ongelmista sensitiivisten asioiden kasittelyssä puhuttelussa:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806112200996285_u0.shtml

IraQueer-ihmisoikeusjärjestön tutkimus lhbqt oikeuksien tasosta Irakin ja Kurdistanin alueella sekä turvallisuusohjeet, kuinka toimia välttääkseen joutumasta väkivallan uhriksi seksuaalisen suuntautumisen tai muunsukupuolisuuden vuoksi, katkelmat lainattu sivustolta:

https://www.iraqueer.org/projects/publications/

”The Lesbian, Gay, Bisexual, Transsexual, and other (LGBT+) community is one of the most invisible communities in Iraq. Members of this group are forced to live in the shadows for fear of losing basic rights to health and education, and even their right to life. The community faces violence from armed groups, the government, and even families,friends, and neighbors. Every year since 2006, there has been at least one killing campaign targeting the LGBT+ community in Iraq. Human Rights Watch estimates the killings in 2012 at more than 200. IraQueer and its 1 partners estimate the killings in 2017 at more 220.2”

(IraQueer ’Partner Baseline Study 2018’)

Physical security of the LGBT+ individuals remains greatly

threatened. With different killing campaigns being organised,

random attacks from individuals and groups who are against

the LGBT+ community, and the absence of legal protection

from a government that often commits the violations, there is

only advice that can be given to reduce the chances of

facing these threats.

  • Change your daily route when going to school, work, or other places
  • Surround yourself with individuals your trust in your social circle.
  • Identify allies that can support you in case of an emergency.
  • Avoid public display of affection even when you think there isn’t anyone around.
  • Do not meet people you talk to on dating apps and websites before confirming their identities.
  • Physical security requires attention to mental security. You can get more help onthis in the sexual health guide which can be found on our website.
  • Learn self defence techniques if possible.
  • Stick to following all the digital safety tips that are provided in this guide which will also protect your physical security.
  • Always be aware of your surroundings when talking about certain things that could be considered sensitive.

(IraQueer, ’Security Guide’ emphasis added by author/ tummennukset omiani)

https://www.iraqueer.org/news/an-iraqi-tv-promotes-homophobia/

TIINA PELKONEN

Mainokset

Turvapaikkaprosessissa vakavia ongelmia kaikissa vaiheissa

Olemme seuranneet turvapaikkaprosessien kulkua viimeisten vuosien ajan. Prosessissa on tällä hetkellä kaikissa vaiheissa valtavasti ongelmia. Me vapaaehtoiset turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt ja avustajat haluamme tuoda vastuullisten virkamiesten ja poliitikkojen tietoon havaitsemamiamme asioita. Toivomme, että ne otetaan huomioon, kun tehdään selvitystä Maahanmuuttoviraston toiminnasta ja turvapaikkaprosessien kulusta Suomessa tällä hetkellä. Selvityksen ajaksi käynnissä olevat kiistanalaiset pakkopalautukset tulisi jäädyttää ja käsitellä epäonnistuneet turvapaikkaprosessit uudestaan paremmin. Ohessa tiivistystä aiheesta.

  • Maahanmuuttovirastoon palkattiin syksyn 2015 ruuhkan seurauksena paljon kokemattomia puhuttelijoita, joiden koulutus jäi liian lyhyeksi. Tämän seurauksena puhutteluissa ei aina osata hakea olennaisia asioita. Turvapaikanhakijoita kielletään järjestelmällisesti kertomasta esimerkiksi Afganistanin tai Irakin yleisestä tilanteesta. Kuitenkin on käynyt selvästi ilmi, että puhuttelijoilla ja päätöksentekijöillä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi maiden klaanijärjestelmästä, viranomaisten korruptoituneisuudesta tai Talebanin ja militiaorganisaatioiden viestinnästä, tietoverkostoista ja tiedonhankinnan tavoista.Virastossa on ollut liian kiire tehdä päätöksiä – puhuttelut ovat jääneet usein liian lyhyiksi, olennaiset asiat eivät ole tulleet esille tai ne on ohitettu liian nopeasti. Päätöksissä vedotaan usein siihen, että turvapaikanhakijan kertomus ei ole riittävän jäsentynyt, yksityiskohtainen tai uskottava.
  • Suomessa ei ole ollut riittävästi tarpeeksi hyviä etenkään arabian, darin ja farsin kielen tulkkeja. Puhuttelupöytäkirjat ovat usein huonoa suomea ja turvapaikanhakijoiden kertomukset vaikuttavat ristiriitaisilta ja sekavilta. Todelliset syyt turvapaikkaan jäävät hämäriksi. Puhuttelupöytäkirjoista löytyy olennaisten tietojen kohdalta outouksia, kuten ammatti “hallitsemishuomioitsija”, näytelmäkirjailija “Sumael Bikiti” ja suomalaisen helluntaiseurakunnan tilalla “Pentti Kasken seurakunta”.
  • Osa tulkeista on ollut ja on asenteellisia. Haastattelunauhoja kuuntelemalla on selvinnyt, että asioita ei ole kirjattu pöytäkirjoihin samalla tavalla kuin turvapaikanhakijalle on kerrottu pöytäkirjan tarkastusvaiheessa. Muutamat tulkit ovat suuttuneet kesken puhuttelun ja kieltäytyneet kertomasta asiakkaiden kertomia asioita, jotka he ovat kokeneet loukkaaviksi.
  • Turvapaikanhakijat ovat myös pelänneet kertoa kaikkia tapahtumia ja yksityiskohtia, koska monien perheet ja muut läheiset ovat edelleen kotimaassa, ja he pelkäävät heidän turvallisuutensa puolesta. He eivät ole koskaan voineet luottaa oman maansa viranomaisiin, ja heidän on erittäin vaikea tehdä niin täälläkään. Haastateltavat ovat olleet tilanteissa usein stressaantuneita, väsyneitä pitkästä matkustamisesta ja varovaisia kertomaan arkaluontoisista ja usein traumaattisista asioista. Mikäli lisäksi tulkki on vaikuttanut asenteelliselta, haastattelu on saattanut epäonnistua täysin. Mahdollisuus uuteen suulliseen puhutteluun ilman kristinuskokääntymystä tai muuta täysin uutta turvapaikkaperustetta on annettu hyvin harvoin.
  • Ilmaisen oikeusavun poistaminen turvapaikkapuhutteluvaiheessa johti siihen, että kukaan ei ollut valvomassa turvapaikanhakijoiden etua ko. vaiheessa. Kukaan turvapaikanhakijan avustaja ei ollut paikalla tarkistamassa, mitä puhuttelupöytäkirjaan on tosiasiallisesti kirjattu ja minkälaisella kielellä. Turvapaikkaprosessin myöhemmät vaiheet perustuvat haastattelupöytäkirjoihin -> virheet ja puutteet seuraavat kaikissa vaiheissa, eikä oikeus puutu näihin.
  • Haastattelunauhat on mahdollista tilata itselleen Maahanmuuttovirastosta kuunneltaviksi. On osoittautunut, että nauhoitukset ovat usein huonolaatuisia: nauhalla saattaa kuulua lähinnä tietokoneen naputusta tai suhinaa, tai tallennin on ollut niin kaukana turvapaikanhakijasta, että tämän tai tulkin ääntä ei kuulu juuri lainkaan. Nauhojen tilaajille on myös toisinaan ilmoitettu, että nauha on “tuhoutunut” tai kadonnut. Korkealaatuisen, helppokäyttöisen tallenustekniikan aikakautena tämä vaikuttaa erikoiselta.
  • Maahanmuuttoviraston tulkintalinja kiristyi ilmeisesti poliittisen ohjauksen seurauksena (ks. mm. Turun yliopiston tutkimus aiheesta). Maahanmuuttovirastoa ohjattiin tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä. Jo etukäteen oli linjattu, että vain kolmasosa hakijoista tulee saamaan turvapaikan (ks. uutiset syksyltä 2015). Se poikkesi rajusti aiemmasta turvapaikan myöntämisprosentista mm. irakilaisille (ennen syksyä 2015 se oli 85). Suuri virhe oli julistaa Irak, Afganistan ja Somalia ”turvallisiksi maiksi” toukokuussa 2016. Nämä maat ovat jatkuvasti maailman viiden vaarallisimman maan joukossa kaikissa kansainvälisissä listauksissa. Tilanne esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa ei ole millään tavalla parantunut. Isiksen kukistaminen Irakissa ei ole parantanut esimerkiksi sunnien tilannetta millään lailla, vaan militiajoukot suorittavat nyt mielivaltaisia ”puhdistuksia” eri puolilla Irakia varastaen omaisuutta, vangiten ihmisiä ja tappaen niitä, joille voivat kehittää syyn epäillä vaikkapa yhteyksiä Isis-terrorismiin. Hallinto on erittäin korruptoitunut, ja turvautuminen viranomaisiin johtaa usein vain entistä suurempiin ongelmiin. Militiaryhmien asema Irakin hallinnossa on vahvistunut entisestään, koska ne saivat vaaleissa omia edustajia Irakin parlamenttiin. Vaikutusvaltaisin ryhmä on Hashd-al-Shaab, joka tunnetaan myös nimellä Popular Mobilization Unit. Ryhmittymän toiminta on ajoittain erittäin kyseenalaista ja jopa raakaa. Nyt vaalien tulos on mitätöity, mikä kertoo edelleen Irakin syvistä ongelmista.
  • Maahanmuuttovirasto ei myönnä turvapaikkaa edes todistetusti ja uskotusti tappoyritysten tai kidutuksen kohteeksi joutuneille. Usein syynä on se, että turvapaikanhakija ei pysty todistamaan, oliko teon takana järjestäytynyt taho. ”He eivät jättäneet käyntikorttia”, sanovat turvapaikanhakijat itse. Toisaalta suojelun perusteeksi ei näytä riittävän sekään, että turvapaikanhakija on joutunut todistetusti vainotuksi esimerkiksi Irakin vaikutusvaltaisimpien militiaryhmittymien taholta. Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu tietävän tai haluavan tietää esimerkiksi militiaryhmien mielivaltaisista toimintatavoista ja vahvasta asemasta suhteessa hallintoon. Militiat ovat yhä vahvemmin osa hallintoa. Maahanmuuttoviraston päätöstekstissään käyttämä lause ”Viranomaissuojelun mahdollisuutta ei voi kokonaan sulkea pois kohdaltasi” kuulostaa kummalliselta jo sellaisenaan ja erityisesti peilattuna Irakin ja Afganistanin tilanteeseen.
  • Jotkut päätöstekstit ovat kestämättömän ristiriitaisia ja niiden perustelut erikoisia. Esimerkiksi monen sivun mittainen yksityiskohtainen kertomus pakoon johtaneista tapahtumista kuitataan käsittämättömästi nimeämällä se liian yleisluontoiseksi ja jäsentymättömäksi ja siten ei-uskottavaksi.
  • Lasten oikeudet ja Suomea laintasoisesti velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus eivät toteudu turvapaikkapäätöksissä. Lasten etuun viitataan päätöksissä, mutta tosiasiallisesti vanhempien tai lasten lähtömaan kotimaan tilannetta tai mahdollisen palautuksen vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen avataan harvoin päätöksissä yhtä lausetta enempää. Tämä on riittämätöntä. Edes suomalaisten sosiaaliviranomaisten lausunnoilla lapsen tilanteesta ei ole aina vaikutusta Maahanmuuttoviraston päätöksiin.
  • Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Tästä huolimatta virasto rikkoo päätöksillään jatkuvasti perheitä, myös sellaisia, joissa toinen vanhempi on turvapaikanhakija ja toinen Suomen kansalainen.
  • Unicef, THL, Pelastakaa lapset ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useita kertoja ilmaisseet huolensa lasten asemasta suomalaisessa turvapaikkaprosessissa.
  • Turvapaikanhakijoiden oikeusapua rajattiin lailla monin tavoin. Valitusaikoja lyhennettiin ja korvaus muutettiin tuntiperusteisesta kertasummaksi. Tämä johti siihen, että kielteisistä päätöksistä valitettaessa asianajajilla on huomattavasti entistä vähemmän aikaa käytettävissä perehtyä asiakkaan tilanteeseen. Esimerkiksi alkuhaastattelun virheet jäävät usein huomaamatta, koska asianajajalla ei ole mahdollisuutta pitää uutta puhuttelua. Suomessa on myös vähän pakolaisjuridiikkaan perehtyneitä asianajajia. Tällä hetkellä vähät perehtyneet ovat todella ylikuormittuneita. Alkuvaiheessa tehdyt virheet korjautuvat siis huonosti oikeudessa. Lakimuutosten kertautuvia ja kasautuvia vaikutuksia ei ole arvioitu missään vaiheessa.
  • Alalle on tullut myös suoranaisia huijareita, joista osa on tuomittu oikeudessakin. Osa asianajajista ei tapaa asiakkaitaan koskaan, osa tekee valitukset hutaisemalla ja osa jopa unohtaa ilmoittaa asiakkailleen päätöksistä, jolloin valitusajat kuluvat umpeen.
  • Hallinto-oikeudet on perustettu käsittelemään aivan toisenlaisia asioita kuin pakolaisuusasioita. Hallinto-oikeudet ovat ruuhkautuneet kohtuuttomasti, ja niistä puuttuu pakolaisjuridiikan asiantuntemusta.
  • Lakia muutettiin myös niin, että KHO ottaa käsiteltäväkseen vain sellaisia valituksia, joilla on mahdollisuus tulla linjamuutoksiksi. Syiden on oltava erittäin painavia. KHO-vaihe johtaa erittäin harvoin mihinkään tulokseen turvapaikanhakijan kannalta, joten se on käytännössä merkityksetön.
  • Turvapaikanhakijat, jotka eivät tosiasiallisesti uskalla palata kotimaahansa, joutuvat usein tekemään uuden turvapaikkahakemuksen. Se kaatuu monella siihen, että Maahanmuuttovirasto ei käsittele hakemusta, koska turvapaikanhakija on toimittanut lisäselvitykset ja -todisteet jo KHO:hon ja Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiat on jo käsitelty KHO:ssa. Se taas ei pidä paikkaansa, koska KHO ottaa valituksia käsiteltäväkseen erittäin harvoin (ks. ed.)
  • Poliisi on tehostanut pakkopalautusten ja ”vapaaehtoisen paluun” toteuttamista, mikä johtaa entistä suurempaan pelkoon, turvapaikanhakijoiden pakoiluun, piileskelyyn ja siirtymisen muihin Euroopan maihin. Poliisi on ryhtynyt ottamaan ihmisiä talteen määrätyillä ilmoittautumiskäynneillä ja poimimaan heitä suoraan kaduilta. Edes käynnissä oleva työperäisen oleskeluluvan hakuprosessi ei ole estänyt poliiseja toteuttamasta pakkopalautuksia. Poliisivankilan käyttö pakkopalautuksien yhteydessä pitäisi kieltää kokonaan, koska turvapaikanhakija ei ole rikollinen. Monilla on takanaan traumaattisia vankila- ja kidutuskokemuksia, ja syyttömänä vankilaan sulkeminen saattaa tuoda rankkoja takaumia ja vaurioittaa mielenterveyttä vielä lisää.
  • Sekä Maahanmuuttovirasto että poliisi ovat laittomasti pyrkineet ja usein onnistuneetkin estämään turvapaikanhakijan vapaaehtoisen, valtakirjallisen avustajan mukaantulon puhuttelutilanteisiin. Turvapaikanhakijalla on hallintolain 12. pykälän mukaan oikeus avustajaan, eikä avustajalla ole tässä pätevyysvaatimusta.
  • Vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa tapahtuu jatkuvasti itsemurhan yrityksiä, ja osa niistä myös onnistuu. Monet turvapaikanhakijat kärsivät unettomuudesta, masennuksesta ja muistihäiriöistä. Heitä on joutunut sairaalahoitoon psykoosin tai itsetuhoisen käyttäytymisen takia. Tämä johtuu siitä, että he kokevat pakkopalautuksen kotimaahan olevan heille mahdoton vaihtoehto. Ihmisten ajaminen kohtuuttomaan, toivottomaan tilanteeseen on kansallinen turvallisuusuhka. Monet turvapaikanhakijat sanovat mieluummin kuolevansa Suomessa kuin altistavansa itsensä taas lähtömaassa sille, josta kerran suurin uhrauksin pakenivat.
  • Pakkopalautusten toteuttamisessa käytetään käsirautoja ja sidontavöitä. Turvapaikanhakijan vastustellessa on käytetty usein väkivaltaa. Pakkopalautettavia kohdellaan kuin rikollisia, vaikka he eivät tosiasiassa ole tehneet minkäänlaista rikosta missään vaiheessa. Yhteydenpito läheisiin estetään ilman syytä.Turvapaikanhakijat turvautuvat pakkopalautuksen pelossa erilaisiin ratkaisuihin. Lukuisat jo pakkopalautetut ovat paenneet palautusmaasta henkensä kaupalla uudestaan. Hengenvaarassa olevien ihmisten pakkopalauttaminen ja heidän uusintapakonsa salakuljettajien avulla järkyttää eurooppalaista turvallisuutta. Maahanmuuttovirasto on vastuussa palautettujen ihmisten turvallisuudesta, mutta sitä ei pystytä seuraamaan mitenkään. Vapaaehtoiset suomalaiset ja ystävät auttavat myös pakkopalautettuja palautusmaissa mm. keräten rahaa ja etsien kontakteja uutta pakoa varten.

Me vapaaehtoiset avustajat ja tukihenkilöt kerromme  mielellämme tilanteesta ja epäkohdista lisää rakentavan yhteistyön hengessä. Meillä on laaja aineisto negatiivisia turvapaikkapäätöksiä ja muuta materiaalia asiasta.

Myös turvapaikanhakijat itse arvostaisivat suuresti, jos he pääsisivät kuvailemaan kentällä vallitsevaa tilannetta omin sanoin.

Terveisin

turvapaikanhakijoiden vapaaehtoiset avustajat

Jukka Eräkare, eläkeläinen, Siuntio

Jasmin Etelämäki, VTM, Helsinki

Kirsti Hamström, sosiaalityöntekijä, tiedottaja, Espoo

Heli Heikkinen, TaM, lehtori, kuvataide ja media, Lahti

Matti Heikkinen, insinöörieverstiluutnantti evp., Riihimäki

Kaarina Heiskanen, tiedottaja, Suolahti

Mitro Hyvärinen, Joensuun seudun monikulttuurisuus ry:n puheenjohtaja, Joensuu

Tuire Kajasvirta, Insinööri, Mikkeli

Päivi Kalenius, FM, eläkeläinen, Hanko

Anna-Leena Klemetti-Falenius, TM, lehtori, monikulttuurisuuskasvatus, Hyvinkää

Helvi Klemetti, sosiaalityöntekijä, et. kriisipsykoterapeutti, kotimajoittaja, Loimaa

Veikko Klemetti, sosiaalihuoltaja, kotimajoittaja, Loimaa

Jaana Koivunen, sosiaalikasvattaja, Espoo

Joanna Kuru, hopeaseppä, Espoo

Tarita Memonen, ulkosuhteiden päällikkö, KTM, FM, ulkomaat

Tanja Nummi, AD, monikulttuurisen työn vapaaehtoistyöntekijä ja tukihenkilö, Kouvola

Jaana Piilola, sosionomi (AMK), diakoni, AmO, Tampere

Timo Raivio, toimitusjohtaja, DI, Loviisa

Vesa-Pekka Rantalainen, opettaja, matruusi, eläkeläinen, Turku

Kirsti Rautiainen, sosiaalityöntekijä, eläkeläinen, Kitee

Emilia Tahkola, kätilöopiskelija, Jyväskylä

Satu-Maria Töyrylä, kieli- ja kotoutumiskoulutuksen ohjaaja, Hamina

Jaana C. Uusi-Kokko, työfysioterapeutti, yrittäjä, Kangasala

Sanna Valtonen, VTL, tutkija, viestintäasiantuntija, Helsinki

Hannele Vestola, FM, AI lehtori, maakuntavaltuutettu, Laukaa

Marko Vestola, DI, laatupäällikkö, Laukaa

Johanna Väisälä, ammatillinen opettaja, yrittäjä, Vihti