Ei ollut pelkästään yksi räjähdys

Ali pelkää, että hänet tapetaan, jos hän palaa Irakiin. Itseasiassa hän on aivan varma, että niin tapahtuu. Maahanmuuttovirasto Migri on toista mieltä. Heidän mielestään syytä pelkoon ei ole, vaan Ali voi turvallisesti palata. Alin ja Migrin kannan välillä on räikeä ristiriita. Miten tämä on mahdollista?

Aloitetaan Alin tarinasta. Hän todisti kotikaupungissaan veristä pommi-iskua. Iskun jälkeen hän sanoi julkisesti uskonnollisten johtajien ja shiiamilitian olevan vastuussa siitä ja ihmisten kuolemasta. Samana päivänä häneen kotiinsa tuli tuttu, shiiamilitiaan kuuluva mies, joka varoitti Alia hänen toiminnastaan:

Sen takia sinut tapetaan ja sinun elämä on vaarallisessa tilanteessa. –- Jos olisit onnekas henkilö, pystyt pakenemaan ja elämään.” (PP)

Seuraavana päivänä Ali pakeni.

Tämän tapahtumakulun Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiasiana. Kysymyksiä herää kuitenkin kahdesta seikasta:

1) Tarkoittiko shiiamilitiaan kuuluvan miehen vierailu Aliin kotona, että shiiamilitia oli ottanut häneen yhteyttä? Migrin päätöksen mukaan näin ei ole: ”[s]inuun ei olla millään tavoin oltu yhteydessä shiiamilitioiden taholta” (MP).

Migrin kanta voi johtua siitä, että puhuttelupöytäkirjan mukaan mies oli tullut tapaamaan Alia militian tietämättä. Näin ollen voidaan katsoa, että häneen ei ottanut yhteyttä shiiamilitia organisaationa, vaan ainoastaan sen yksittäinen jäsen.

2) Oliko Alia uhkailtu vai pelkästään varoitettu? Migri on päätöksessään tulkinnut, että Alia ei ole uhattu: ”Olet kertonut, ettei sinua ole uhattu.” (MP) Puhuttelupöytäkirjassa Ali kuitenkin viittaa uhkailuun: ”Samana päivänä uhattiin ja seuraavana aamuna pakenin pois” (PP) Sanoja “varoitus” ja “uhkailu” on kuitenkin käytetty puhuttelussa epäjohdonmukaisesti ja sekaisin.

Tämä ero voi tuntua pieneltä, mutta turvapaikkaprosessin näkökulmasta se ei sitä välttämättä ole. Uhkaus on varoitusta selkeästi suorempi ja konkreettisempi. Uhkauksessa sanotaan, että sinulle tapahtuu jotain pahaa, kun taas varoituksessa todetaan, että sinulle saattaa tapahtua jotain pahaa. Vainon todistaminen on helpompaa uhkailun kuin varoituksen perusteella. Näin ollen Migrin määrittely siitä, että Alia on ainoastaan varoitettu, ei uhkailtu, ei ole yhdentekevää turvapaikkakäsittelyn kannalta.

Samoin kysymys siitä, kuka Alia on lähestynyt – shiiamilitia vai yksittäinen henkilö – on tärkeä. Lainsäädännön mukaan turvapaikan myöntämisen edellyttämää vainoa voivat harjoittaa viralliset tahot, jollaiseksi myös shiiamilitiat voidaan laskea. Yksittäiset henkilöt eivät kuitenkaan ole tällaisia virallisia tahoja, joten yksittäisen henkilön esittämä varoitus tai edes uhkaus ei oikeuta turvapaikkaan, kun taas virallisen tahon esittämä uhkaus voi sellaiseen oikeuttaa.

Huomioon pantavaa Aliin tapauksessa on myös se, että Ali kertoo puhuttelupöytäkirjan mukaan arvostelleensa uskonnollisia johtajia ja shiiamilitioita. Hän myös kuvailee itseään uskonnottomaksi. Sekä poliittinen mielipide että uskonto ovat mahdollisia vainon syitä ja siksi myös syitä turvapaikkaan. Näihin ei kuulustelussa kuitenkaan juurikaan puututa.

Alilta kysytään kyllä, oliko hän arvostellut uskonoppineita ja militioita aiemmin. Häneltä ei kuitenkaan kysytä sitä, milloin ja miten hän oli alkanut muodostaa poliittisia tai uskonnollisia mielipiteitään ja mahdollisesti ilmaista niitä. Miksi Alin poliittisuutta tai uskonnollisuutta ei ole selvitetty, vaikka ne ovat turvapaikan mahdollisia edellytyksiä?

Ehkä puhuttelupöytäkirjan järkyttävin asia tulee sen lopussa. Kuulustelija tiivistää Alin kertomuksen ja kysyy, onko tällä vielä jotain lisättävää. Ali vastaa:

”Ei ollut pelkästään yksi räjähdys. Paljon oli tapahtunut.” (PP)

Sitten haastattelu päättyy.

Ali on siis selkeästi ilmaissut, että aiheeseen liittyy paljon muutakin, mitä hän ei vielä ole kertonut. Kuulustelija ei kuitenkaan enää palaa tähän. Hän ei kysy, mitä Ali lausahduksella tarkoittaa tai mitä muuta on tapahtunut.

Edelleenkään emme tiedä vastausta tähän kysymykseen, mutta se olisi saattanut muuttaa Aliin elämän suunnan.

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Tätä juttua varten hän kävi Alin luvalla tämän turvapaikka-asiakirjat* läpi selvittääkseen tarkemmin, mistä tapauksessa on kyse.

*Puhuttelupöytäkirja (PP), Maahanmuuttoviraston päätös (MP) ja Hallinto-oikeuden päätös (HP). Puhuttelupöytäkirja on turvapaikkahaastattelun yhteydessä laadittava dokumentti, josta haastattelun kulku sekä kysytyt kysymykset ja vastaukset käyvät ilmi. Maahanmuuttoviraston päätös on päätös siitä, myönnetäänkö hakijalle turvapaikka vai ei. Päätöksestä käyvät ilmi myös siihen liittyvät perustelut. Hallinto-oikeuden päätös tehdään siinä tapauksessa, jos kielteisen päätöksen saanut hakija valittaa päätöksestä Hallinto-oikeuteen.


***Asiallliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita ja julkaistaan. Hyväksymme myös kritiikkiä, mutta emme hyväksy rasistisia tai muita syrjiviä ilmaisuja.***

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s