Luukku 16: Mene kotiis, Leijapoika

Jos olet lukenut Khalid Hosseinin kirjan Leijapoika tai katsonut siihen perustuvan elokuvan, muistat pienen Hassan-pojan. Hassan oli päähenkilö Amirin ystävä, niin paljon ystävä kuin perheen palvelija voi olla. Ystävyys särkyy, kun Amirin rasistiset kaverit pahoinpitelevät ja raiskaavat Hassanin, ja Amir seuraa pelkurimaisesti vierestä. 
Hassan kuuluu Afganistanin hazaravähemmistöön. Talebanit kutsuvat heitä vääräuskoisiksi elukoiksi. Hazarat ovat shiiamuslimeja ja heidän geeniperimässään on muistuma mongolien Tshingis-kaanin sotajoukoilta, mikä näkyy myös heidän kasvonpiirteissään.

15356953_342328386139776_1732829444_n
Kuva on afganistanilaisen hazaranuoren tekemä

Tunnistettavuutensa vuoksi hazarat ovat vapaata riistaa. Lisäksi Afganistanissa henkilöllisyystodistuksessa täytyy olla merkintä heimosta. Afganistanissa 1970-luvulta lähtien lääkärinä työskennellyt Leena Kaartinen on nähnyt hazaroiden sortoa läheltä.

Kaksi vuotta sitten, kun olin Afganistanissa, bussi oli pysäytetty maantien varrella. Kaikki matkustajat oli käsketty ulos bussista.Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin tienvarteen. Heitä oli 14. Muut matkustajat säästyivät. Tällaista tapahtuu hazara-väestön asuttaman alueen koko ajan, kertoo Leena Kaartinen.

Moni asia on toki parantunut – ainakin teoriassa. Opiskelu ja työt julkisella sektorilla olivat 1970-luvulle saakka hazaroilta lailla kiellettyjä. Afganistanin vuoden 2004 perustuslaki antoi heille tasavertaiset oikeudet. Se ei kuitenkaan estä syrjintää ja vainoja. Hazaranuoret ovat kahden tulen välissä. Kotikonnuilla ei ole koulutusta eikä tulevaisuutta. Maakunnasta toiseen siirtyminen opiskelun tai työn perässä on vaikeaa, sillä koskaan ei tiedä odottaako tarkastuspisteellä viranomainen vai taliban. Hallituksen rooli on hazaroiden syrjinnän estämisessä olematon.

Suuri osa Suomeen tulleista afganistanilaisista turvapaikanhakijoista on hazaroita. Moni heistä on odottanut kotimaassaan vainon lakkaamista ja olojen rauhoittumista – sekä sitä, että he pääsisivät kouluttautumaan. He kertovat, kuinka talebanit ovat ryöstäneet, raiskanneet ja tappaneet ihmisiä heidän kotikylissään. Moni hazaraperhe on lähtenyt maansisäiseen pakolaisuuteen.

Väkivaltaa pakenevien afganistanilaisten määrä on noussut dramaattisesti kolmessa vuodessa. Maan sisäisiä pakolaisia on nyt jo 1,2 miljoonaa. Heidän olonsa ovat kurjat, toteaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti keväällä 2016.
 Monen Suomeen tulleen turvapaikanhakijan perhe on Pakistanissa ja Iranissa. Heitä on siellä miljoonia paperittomia, siis käytännössä ilman koulu- ja terveydenhoitomahdollisuuksia. Nyt Pakistan ja Iran ovat alkaneet siirtää heitä takaisin Afganistaniin. 
Myös Euroopan Unioni on tehnyt Afganistanin kanssa sopimuksen turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä Afganistaniin – oloihin, joissa hallinto ei pysty takaamaan asuntoa, ruokaa eikä lämpöä.

Esimerkiksi Kabulin lähellä on pakolaisleiri, josta talven saapuessa löytyy joka aamu kylmyyteen kuolleita vauvoja.

Edes eläin ei asuisi tällaisessa hökkelissä, mutta meidän on pakko, 50-vuotias Heratissa pakolaisleirillä asuva nainen Mastan sanoi Amnestylle. Asuisin mieluummin vankilassa kuin tässä paikassa. Vankilassa minun ei tarvitsisi huolehtia ainakaan ruuan ja suojan saamisesta.

Suomesta turvapaikkaa hakevat ovat tuskallisen tietoisia siitä, mitä heidän kotimaassaan tapahtuu. Esimerkiksi viime heinäkuussa heidän Facebookinsa täyttyi verisistä kuvista, kun hazaroiden mielenosoitukseen Kabulissa tehtiin pommihyökkäys, jossa kuoli noin 80 ihmistä. Hazarat vaativat rauhanomaisessa mielenosoituksessaan sähkölinjaa kotimaakuntaansa Bamyaniin.

Minun kotikaupungissani pommi-iskussa kuoli 120 ihmistä. Olin silloin 12-vuotias. Kadulla oli ruumiita, pelkäsin mennä töihin enkä voinut syödä lihaa moneen kuukauteen, kertoi eräs nuori heinäkuisen Kabulin iskun tuoreuttaman muiston. Turvapaikanhakijoiden kertomuksissa toistuu väkivalta uhka. Moni nuori kertoo, että ei ole uskaltanut mennä kouluun, koska pelkäsi, että joutuu taistelevien joukkojen kidnappaamaksi.

Maahanmuuttoviraston haastatteluihin on kirjattu seuraavanlaisia tietoja:
Isoisäsi on ammuttu. Isääsi on uhkailtu. Veljesi on pahoinpidelty raajarikoksi. Serkkujasi on ammuttu.

Ja kaiken tämän jälkeen maahanmuuttovirasto toteaa: Sinuun ei kuitenkaan kohdistu uhkaa, joten voit palata Afganistaniin.

Voit palata Afganistaniin, jossa sinulla ei ole perhettä, sukua eikä mitään tukiverkostoa. Sitä lausetta Maahanmuuttovirasto ei kylläkään papereihinsa kirjoita.
 Maahanmuuttoviraston maatietojen mukaan hazaroiden tilanne on parantunut ja Afganistanin oikeusviranomaiset toimivat  – ainakin paikoitellen – asianmukaisesti. Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin toista mieltä:

Human Rights Watchin tuore maaraportti: 
https://www.hrw.org/world-report/2016/country-chapters/afghanistan

Amnesty Internationalin raportti: 
https://www.sttinfo.fi/tiedote/amnesty-afganistanin-sisaisten-pakolaisten-maara-kaksinkertaistui?publisherId=35693046&releaseId=46766722

Lääkäri Leena Kaartisen haastattelu: 
http://yle.fi/uutiset/3-9119508

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s